Mieleen jääneitä kohteliaisuuksia

Tossa pari viikkoa sitten oli tilaisuus kokeilla jousiammuntaa. Ensin oli oikean tekniikan opettelua ja siinä hetken tunnusteltuani muodostin ilmeisesti täysin oikean jousiammunta-asennon. Opastajani sitten rupesi kyselemään olenko joskus harrastanut jousiammuntaa, sillä asento todellakin meni aivan nappiin. Tuntui aika mukavalta kun lapsuuden leikkejä lukuunottamatta oli eka kerta jousen kanssa. Ja ammuin yhden kympin sen jälkeen :tongue:

Mun hyvä ystävä sanoi mulle ihan yht äkkiä, että mä olen sen mielestä Brad Pittin näköinen! En mä kyllä oikeasti ole, mutta - jostain mulle tuntemattomasta syystä - mulle tuli todella hyvä mieli siitä :blush:   Lisäksi mua on kehutti musiikillisesti lahjakkaaksi aika usein. :smile:

Minulla oli pitkään tietokoneen taustakuvana 1700-luvulta peräisin oleva tuntemattoman taiteilijan maalaama muotokuva hattupäisestä herrasmiehestä. Neljävuotias sukulaislapsi näki kyseisen kuvan kesällä.   Lapsi: Kuka tuo on? F: En tiedä. Tauko. Lapsi: Kuka tuon nimi on? F: En tosiaan tiedä. Tauko. Lapsi, epäluuloisesti: ...Onko tuo [i]sinä[/i]? F, leveästi virnuillen: Ei, se en ole minä.   ...Mutta kiitos kohteliaisuudesta, nuppuseni!   Hänen puolustuksekseen sanottakoon, että pöydällä lähellä tietokonetta oli kuva minusta tuon aikakauden herrasmiesryöväriksi pukeutuneena. Musta hattu ja muotokuvan aavistuksen tutun oloisena kaartuva hymy, syytän teitä. :cool:

Olen itse todella huono kehumaan ketään ja harmittelen sitä kyllä usein. Siitä huolimatta muutamat ihanat ihmiset ovat kuitenkin kehuneet minua, kiitos heille.   Yhtenä talvi-iltana olin kaikessa rauhassa köpöttelemässä Sokoksen edustalla kunnes eräs täysin tuntematon vanhempi nainen pysäytti minut. Hän kehui punaista untuvatoppatakkiani ja sitä, että näytin siihen pukeutuneena todella kauniilta ja sulavalinjaiselta. Olin kyllä itse niin hämmentynyt siinä tilanteessa etten saanut kuin mumistua kiitokset ja hymyiltyä. Oli se silti sydäntä lämmittävä kokemus, etenkin kun se tuli täysin vieraalta ihmiseltä, jolla ei olisi ollut mitään tarvetta kehuja jaella. :heart:   Toinen ihana muisto on ajalta kun olin nuorempi ja kaverini äiti alkoi kehumaan minua muille läsnäoleville ihmisille. Olin kuulemma aina niin kiltti, kohtelias ja taitava, enkä pitänyt meteliä itsestäni. Tuolloin olin vielä koulukiusattu, joten se todella tuntui hyvältä. :'>

"sä oot ikäiseksesi ikäloppu"   Siis en nyt ihan osaa selittää tätä, sillä ei välttämättä kohteliaisuus sillä tavoin miten sana yleensä mielletään, eikä tämän [strike]kuulemisen[/strike] lukemisen aiheuttama hyvä tunne ehkä ollut ihan sama kuin kohteliaisuuksista yleensä, mutta tuli omalla tavallaan aika hyvä ja lämmin mieli joten lasken sen nyt vaikka ei olisikaan oikeaoppisesti katsottuna kohteliaisuus.   Tänään en taas ymmärrä maailmaa. Mutta tulin myös verratuksi velhokoulua käyvään lahjakkaaseen velhoon suunnilleen samassa hengenvedossa yllämainitun lausahduksen kanssa. ♥   Olen myös ollut aika otettu jos joku on sanonut minun herättäneen suojelunhalunsa, koska etenkin nuorempana olin kyllä aika sen tarpeessa ja siis eihän suojelunhalu herää ellei ihmisessä ole jotain minkä takia erityisesti juuri se olisi suojelun arvoinen. Tuli semmoisesta aina lämmin olo, koska tunsi olevansa jollekin niin merkityksellinen että ylipäätään herätti sen tunteen. ♥ Jäänyt mieleen erityisesti yksi tapaus jossa näin on sanottu, olin aika vahaa sen jälkeen. Tämä kyllä siis silloin kun olin aika pieni. (...Oikeastaan ehkä kolme tai neljä vuotta sitten mutta koen olleeni aika pieni tällöin.)   Joku myös joskus sanoi että uskoisi minulla olevan mahdollisuuksia Mensaan. Ja no onhan se imartelevaa että joku arvelee minun kuuluvan (älykkyystestillä mitattuna) maailman älykkäimpään kahteen prosenttiin, vaikka onkin sitten aika eri asia että pääsisinkö oikeasti.

[quote]Keskustelu päättyi tältä osin sossutädin seuraavaan (kutakuinkin näin kuuluneeseen) lausahdukseen: "Niin, no minusta sinä näytät joltain sellaiselta Fingerpori-sarjakuvan hahmolta." [/quote]   Minusta tämä oli kiva pehmennys :heart:   [quote="Ageha" post=27009]   Olen myös ollut aika otettu jos joku on sanonut minun herättäneen suojelunhalunsa [/quote]   Todellakin herätät suojelunhalua.   Minua ihmiset ovat sanoneet äidilliseksi ja jopa tätimäiseksi. Otan sen sillain että minua on helppo lähestyä joissakin asioissa. Yllättävän moni on ollut sitä mieltä että olen "aurinkoinen" ja "luonnonlapsi".   Puolisoni ensimmäisiä tokaisuja minua kohtaan oli vuosia sitten: "En voinut olla huomaamatta, että olet pehmeä." Rehellisesti ja koskettavasti sen lisäksi, että se on hyvin totta.

Sain tuossa joku aika sitten yhden itsetuntoa boostaavan kohteliaisuuden omalta mieheltäni (toki hänen näkökantansa ovat biaksisia, mutta mitä väliä. :tongue: ). Olin ostanut uudet housut ja tuskailin peilin edessä, että kuinka kauhealta oikein näytän. Kysyin sitten peilailuani vieressä katsoneelta mieheltä mielipidettä asiaan. Hän näytti hämmästyneeltä ja totesi sitten, että: "Et sä näytä kauhealta, sä näytät hyvältä noissa farkuissa. Kaikki housut näyttää hyviltä sun päälläsi." Ihana ihminen. :heart:

Eikös sitä sanota, että totuus tulee lapsen suusta?   Sain tuossa vierailulla olla todistamassa seuraavaa tätini ja hänen lapsenlapsensa välistä sananvaihtoa:   [i]Tätini: "Ei mummi enää jaksa nostaa sinua kun olet niin iso."   Lapsi hetken mietittyään: "Strato varmasti jaksaisi!"[/i]   Ja sittenhän sitä piti mennä nostelemaan, hyvin jaksoin :cool:   Muutenkin huvitti kun kaikki purkit ja limupullot tuotiin mulle avattaviksi, vaikka talo oli aikuisia täynnä.

Tätä kohteliaisuutta en tule ihan heti unohtamaan :cheesy: :   Olin viime syksynä opettamassa biologiaa 8-luokkalaisille. Olin juuri selittämässä jotain hieman kuivahkoa asiaa puun sisäosien rakenteesta ja luokassa oli aivan hiirenhiljaista. Sitten yhtäkkiä täysin puskista eräs poika huutaa kovalla äänellä: "Ope sä oot kuuma!"   Mulla meni pariksi sekunniksi pasmat ihan sekaisin, kun tuo kommentti oli niin random, mutta sitten sain koottua itseni ja jatkoin selittämääni asiaa kuin en olisi mitään kuullutkaan.   Ja tarkennettakoon vielä, että en tosiaankaan ollut pukeutunut mitenkään "kuumasti" tms. Ilmeisesti heillä on opettajina niin paljon keski-ikäisiä ja vanhempia naisia, että jopa 31-vuotias naissijainen näyttää hormonihuuruisten teinipoikien silmissä kuumalta... :lol:

Sinidean, kuka tahansa, joka näkee täällä tuon tukan takaa söpösti pilkistävän hymyn tietää, että sinä olet kuuma. :wink:     Ah, opettajat. Kukapa ei olisi moiseen joskus ollut ihastunut! Tieto on äärettömän seksikästä.

Painui mieleen kun ihan tavallisista aiheista keskustellessa yhtäkkiä kuulee kehun "Sulla on söpöt peukalot". Oli kyllä jotain niin aiheeseen liittymätöntä, mutta kiva kuulla. Ennen mun sormia onkin sanottu vain samanlaisiksi kuin E.T:llä owo

"Sulla on kauniit silmät" on IMO lattein kohteliaisuus ikinä, ja sen kuulee yleensä juuri humalaisten miesten suusta, mutta kerran sain töissä kuulla niin ihanan version tästä, että se oikeasti lämmitti sydäntä! :) Asiakkaanani oli siis iäkäs mummeli, joka sanoi: "Sinulla on kauniit silmät. Ruskeita silmiäkin on monenlaisia, mutta sinulla on kauniit. Oikein semmoiset sädehtivät!" :heart:

Noita ulkonäköön liittyviä kohteliaisuuksia ei kyllä tule mieleen, mitä nyt koulun itsenäisyyspäivän tanssiaisissa joku järkälemäinen poika haki useamman kerran tanssimaan ja sanoi, että olen hyvännäköinen. Vähän se kyllä enemmän säikäytti kuin ilahdutti, koska kyseisellä pojalla ei ole mikään kiltin maine ja hän tiesi nimeni, vaikka emme todellakaan käy samoilla tunneilla tai mitään.   Nyt kun ajattelee, samaisissa tansseissa yksi luokkani tytöistä sanoi "haluavansa mekkoani." Tämä kyllä pisti virnistelemään, kyseinen riepu oli kaivettu kaapinpohjalta, missä se oli pölyttyneenä lojunut neljä vuotta.   Vuosi sitten meillä luokanvalvojana vanha äikänopettaja, jota yleisesti ottaen kaikki tuntuivat inhoavan koulussa. Myös opettajat. Hänkin vaikutti inhoavan lähes kaikkia oppilaitaan, ja oli poissa todella paljon. Kirjoista hän kyllä jaksoi puhua vaikka kuinka pitkään. Outoa oli, että hän aina kehui kirjoituksiani, sanoi niitä syvällisiksi ja paljon kypsemmiksi kuin ikäiseltäni voisi odottaa. Kuulemma oli tuonut kyyneleet vanhan naisen silmiin. Hän saattoi joskus olla aivan hirveä opettaja, sen myönnän. Hän saattoi haukkua oppilaitaan ja tehdä kärpäsestä härkäsen joka asiassa. Mutta kun hän kehui, hän myös kehui. Itse en oikein tiennyt, miten asiaan olisi pitänyt suhtautua. Lopulta hän sai potkut, mutta viimeisenä koulupäivänämme historianopettaja antoi minulle "Nuoren kirjoittajan oppaan," jonka äikänope oli ostanut. Se oli todella imartelevaa, mutta myös surullista. En ole nähnyt naista sen jälkeen.

Kuulin tossa pari päivää sitten eräältä yhteisellä kurssilla olevalta tytöltä, että olen hänen mielestään kurssin komein opiskelija :blush: Ei tommoista ihan joka päivä kuule, joten lämmitti kyllä mieltä kivasti.

Kohteliaisuudet ovat yleensä enemmän tai vähemmän biassed, eli niillä pyritään vaikuttamaan omien syidensä vuoksi toiseen ihmiseen, jonka kautta tämä voidaan saada tekemään kohteliaisuuden lausuneen kannalta sopivia asioita.   Ekaluokalla opettaja sanoi, että olen helmi, koska hän oli koko vuoden ajan seurannut tekemisiäni ja kehitystäni ja tullut siihen tulokseen, että olen kuvataiteellisesti yksi lahjakkaimmista oppilaista.   Tämän jälkeen olen saanut ihka vilpittömän kohteliaisuuden nelisen vuotta sitten eräältä ohjattavaltani. Hän oli itseäni vanhempi mies, jota autoin oppimaan erään oppimisalustan toiminnot. Hän kirjoitti minulle myöhemmin kirjeen, jossa mainitsi, että oli todella kiitollinen avustani ja ilman minua varmaan vieläkin ratkoisi tuon oppimisalustan ongelmia. Tuo on yksi harvoista kirjeistä, jonka olen säilyttänyt, koska siinä ei ollut mitään taka-ajatusta tai vihjausta, että jotakin jatkoa oltaisiin odottamassa esim. seksuaalisessa tai romanttisessa mielessä. Se oli vain yhden ihmisen kiitos toiselle ihmiselle.   Jos vertaan näitä kahta muihin "kohteliaisuuksiin", niin kyse on yöstä ja päivästä. "Sä olet kaunis" -> joku bodari vuosia sitten baarissa, kun yritti selvästi iskeä kun muutakaan ei ollut tiedossa. "Sä olet kiltti ja miellyttävä ihminen" -> aika moni ihminen sanonut, kun asiat ovat uusissa ympyröissä ja tilanteissa menneet ns. heidän mielensä mukaan, mutta heti kun on ilmennyt, että minulla on omat mielipiteet ja teen asioita vain jos tuntuu oikealle niin moraalisesti ja eettisesti, niin sitten se onkin ensimmäisen "ristiriidan" ilmetessä kääntynyt muotoon "sä olet outo ja hankala tyyppi".   On aika ikävä tosiasia, että kohteliaisuudet ovat pääsääntöisesti juuri keskittyneet ihmisten ulkonäköön tai muuten seikkoihin, jotka ovat muutettavissa. Yksi päivä voit olla kivaa seuraa jossakin porukassa, jos olet kiinnostunut esim. buddhalaisuudesta, mutta toisena päivänä voit olla luopio, jos kiinnostut jostakin muusta. Aika harvoin kohteliaisuudet liittyvät millään tapaa ihmiseen tasavertaisena kanssaihmisenä ja jokaisen persoonalliseen "erityisosaamiseen".

Nyt on kyllä ollut joku erikoisten kehujen viikko (liekö pääsiäinen sekoittanut päät?). :cheesy: Ensin eilen baarissa kahvilla istuessani joku keski-ikäinen mies tuli ilmoittamaan, että "pakko tulla sanomaan, että nyt on kyllä kaunis olkapää" (oli kylläkin päällä mekko, jossa on aukot olkapäiden kohdalla), ja tänään, kun seisoin räntäsateessa odottamassa parkkilippua, ohi kulkenut mies kommentoi, että vihreät maiharini ja vihreä huivini "ovat mielenkiintoisesti yhteensopivat" (tjsp). Ja viimeisimmäksi sain kuulla kaverilta, että silmäni näyttävät iloisilta.

Mainitsin eräälle ihmiselle, että olen tullut parille muulle ihmiselle mieleen Tangledin Rapunzelista, ja sain vastaukseksi että "ymmärrän hyvin, oot kiltti mut osaat lyödä". :tongue:   Eräs toinen henkilö taas sanoi kerran jotain suunnilleen että tekisin hyvää uudelle koululleni (ellen muista täysin pieleen?). Minusta se oli aika mieleenjäävän kauniisti sanottu, tosin tiedä sitten miten on.   Niin ja kuulemma hiusteni väri sopii loistavasti hyvin yhteen mustien vaatteiden kanssa, mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli ehkä vähän kummallisesti sanottu koska eikös melkein kaikki sovi. :tongue:

Itselleni on jäänyt mieleen se kerta, kun olin äitini kanssa seuraamassa Säkylän kesäteatterin näytelmää, jossa Isäni ja pikkuveljeni esiintyivät. Kun oli tauko ja olimme juttelemassa isälle ja veljelleni, eräs näyttelijöistä, jota en tuntenut, näki hymyni ja kehui hymyäni ja hampaitani kauniiksi. Olin käynyt oikomishoidoissa eskari-ikäisestä asti, kunnes täytin 20. Tuon kuuleminen autoi itsetuntoani hieman ja tulin vielä kiitollisemmaksi hammaslääkärilleni.

Ollaan uimalassa, hyppytelineitten äärellä. Lapset tulevat sanomaan: "Sä oot sitten hyvä uimahyppääjä". Vaikka tiedän. että lajiin vihkiytymättömien mielestä kohtuuvaatimatonkin osaaja on taitava, niin suo sanat lämmittävät. Näin on myös siksi, että alle kymmenvuotiaat kai aika harvoin mielistelevät ainakaan heille vieraita aikuisia, joita heidän ei ole mitään syytä imarrella. Enkä tunne noita lapsia mitenkään. Valmentajat ja tuomarit puhuvat sitten jonkin verran eri tavoin, ja yritän kehittyä heidän palautettaan seuraten.

Olin kaupassa ja katoin karkkihyllyä enkä tajunnut et seison jonossa vaikka en aikonu viel jonottaa. Siin takana oli nainen ja sanoin normaalisti että sori en seiso jonossa nii voit mennä edelle. Nainen vaan sano et tuo hymysi on kaunis et ei haittaa :)   Hymyilin loppupäivän :)

Tämä ei varsinaisesti ole kohteliaisuus, mutta samankaltainen vaikutus sillä oli. Olin pyytänyt ystävää kanssani katsomaan yhtä elokuvaa, tai pikemminkin tv-sarjan erikoisjakson erikoisnäytöstä, ja viestiteltiin siinä ja sovittiin että mennään. Koska koko keskustelu käytiin WhatsApissa niin kuvailin sitten sanallisesti kuinka äärimmäisen innoissani ja kikseissä olin ja miten se ilmeni, ja kaveri vastasi vaan "Joo tiiän sut :D". En sillä hetkellä ajatellut sitä sen enempää, mutta myöhemmin tuli semmoinen fiilis että onhan se aika hienoa, joku [i]tietää[/i] mut. Joku on vaivautunut viettämään mun kanssa niin monta tuntia ja vuotta että pystyy näkemään mut mielessään silloinkin kun en ole paikalla. Jolle mun ei tarvitse selittää erikseen mitä mun pienessä introverttimielessä tapahtuu. Ehkä tää ei oo mikään maailman isoin juttu, mutta mulle se oli henkilökohtaisesti merkittävä oivallus :)   Tuli mieleen myös vähän erilainen kerta, kun yksi toinen kaveri sanoi mulle että oon "niin laiha". Siinä tilanteessa se oli ilmeisesti kohteliaisuus, mutta miten tommoseen on tarkoitus suhtautua? Joo niin oon, en voi sille mitään ja nykyään oon jo aika sinut sen kanssa. Onneksi tuollaisia ei kuule kovin usein.