Suomen kaupungit

Joskus muinoin foorumilla oli kysely siitä, mistä kaupungista Suomessa pidetään eniten. Kun [url=http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1440486982516.html]Ilta-Sanomat[/url] viime kuussa kyseli sitä, kuinka monessa suurimmista 35 kunnasta on tullut käydyksi, mietiskelin taas, että olisi mielenkiintoista tietää nyky-Risingin käyttäjäyhteisön mieltymyksiä kaupungeista. Suomen kaupunkienhan aktiivisimmat suomendissaajat väittävät olevan kaikkien samaa betonimöhkälettä, mutta sehän ei ole totta puoliksikaan, vaan lähes kaikilla tuntemillani kaupungeilla on oma, usein varsin helposti tunnistettava luonteensa, ja tietyt piirteet, jotka kaupunkia määrittelevät.   Minulle itselleni kysymys on tavallaan yhtä aikaa helppo ja vaikea. Koska olen kotoisin pienehköltä paikkakunnalta (alkujaan Sotkamosta), mikään kaupunki ei suoraan ole minulle synnyinkaupunki ja siksi rakkain ja tärkein. Myös suhteeni joihinkin kaupunkeihin on muuttunut elämäni aikana. Kaikkein eniten muutoksessa on ollut ehkä ajatukseni Helsingistä: vielä vuosikymmen sitten olin vahvasti sitä mieltä, että "siellä on kiva käydä, mutten ikinä voisi asua Helsingissä". Nyt, reilu vuosi helsinkiläistymiseni jälkeen, olen jo suhteellisen luontevasti kutsumassa Helsinkiä kotikaupungikseni, vaikka moinen olisi vielä pari kolme vuotta ollut vähän kummallinen ajatus.   Toisaalta taas kutsun usein Tamperetta "ensimmäiseksi kotikaupungikseni", ja se on minulle rakas tavalla, jota Helsinki ei kuitenkaan koskaan voi olla: elin lukiovuoteni, elämääni suuresti muovanneet tärkeät vuodet juuri täällä, ja Tampereen voisikin rinnastaa nuoruudenrakkauteen, josta elämä erotti, mutta aina kohdatessa tulee lämmin ja vähän haikeakin fiilis, joka kuitenkin on ennen kaikkea syvää kiintymystä.   Lisäksi Vantaa, Kajaani ja Jyväskylä ovat olleet minulle eri tavoin tärkeitä: Vantaalla asuin viisi vuotta, ja löysin itselleni ensimmäistä kertaa Kainuusta lähdön jälkeen paikallisidentiteetin, (itä)vantaalaisuuden; opin huomaamaan, että kaikesta (varsin ansaitusta, ainakin välillä) pilkanteosta huolimatta Vantaa on aika sympaattinen paikka elää. Kajaani oli lähin kaupunkini lapsena, ja vaikka siellä en sairaalan ja mummulan lisäksi kovinkaan paljon pyörinyt, on se sekä noiden lapsuusmuistojen (mm. ensimmäiset ostetut CD:t ja tietokonepelit) sekä parin nuoruuden teatterivuoden takia jäänyt lähtemättömästi sydämeeni. Jyväskylässä asui toinen mummuni, ja olen aina pitänyt siitä sen puistojen, vihreyden, harjun ja kävelykeskustan takia.   Eli tiivistäen: en oikeastaan osaa vastata kunnolla omaan kysymykseeni. Ehkä se parhausjärjestys kulloinkin vaihtelee, ja lopulta (toivoakseni) parasta on aina siellä, missä on ja elää. Ja välillä tulee päästä kauas kaupungeista (pienistäkin), kunnollisiin kyliin, joissa ei montaa sataa asukasta ole.

En ole syntynyt Helsingissä, mutta elänyt aina kotimaassa asuessani sen välittömässä vaikutuspiirissä, joten tästä näkövinkkelistä Helsinki on ainoa oikea kaupunki ja muut lähinnä pitäjiä. :roll: Tampereelle ja Turkuun ehkä hyvä yrityspiste. Katsotaan sitten uusiksi, kun rakentavat vaikka metron.

Minusta tuntuu, että olen vieläkin henkisesti Tampereella (sanon aina olevani tamperelainen), vaikka olenkin jo kohta asunut melkein yhtä kauan Helsingissä kuin mitä Tampereella. Toki vietin lapsuuteni ja nuoruuteni lähellä Tamperetta (pienellä paikkakunnalla, josta ei todellakaan ole lämpimiä muistoja: parasta siinä paikassa oli se, että sieltä pääsi pois), joten Tampere on siksi tutumpi. Ja liittyyhän siihen kaupunkiin paljon hyviä muistoja, kuten ensimmäinen oikea ja kunnollinen parisuhde. Tampere oli myös paikka, jossa asuin ekaa kertaa yksin ja nautin siitä todella. Oikeastaan mitään negatiivista ajatusta minulla ei ole Tampereesta.   Helsinki on sitten taas ongelmallisempi. En ennen tänne muuttoa olisi edes voinut ajatella asuvani Helsingissä. Tampere tuntuu minulle lämpimältä paikalta, Helsinki taas puolestaan kylmältä ja luotaan työntävältä. Noin neljä vuotta sitten reboottasin elämäni ihan totaalisesti, muutto työn takia tutusta kaupungista toisaalle oli yksi elämäni vaikemmista asioista. Mutta se kannatti, se oli minulle ensiarvoisen tärkeää, että rakensin elämäni melkein alusta asti uudestaan. Juuri tämä tekee minun suhtautumiseni Helsinkiin hieman ristiriitaiseksi. Muutto rikkoi joitain asioita (kuten silloisen parisuhteen) ja aluksi oli vaikea tottua uuteen paikkaan ja uuteen elämään. Mutta ajan myötä olen alkanut kiintyä Helsinkiin enemmän ja nyt minun elämäni on täällä paremmin kuin koskaan Tampereella asuessani. Ja vaikka kuinka paljon pidänkin Tre:stä, en muuttaisi sinne enää takaisin, ajatus on jokseenkin ahdistava. Helsingiläistyn, huh. :tongue:

En osaa vastata tähän. Yleensä, kun kerron olevani kotoisin Porvoosta, ihmiset toteavat, että se on ihana. No, onhan se ihan kiva kaupunki, paljon kauniita paikkoja ja sen kokoinen, että pyörällä pääsee kulkemaan lähes joka paikkaan. Porvooseen liittyy hirveästi kaikkea nostalgiaa, mutta en voisi kuvitella muuttavani sinne enää takaisin (ainakaan ilman jotain erittäin hyvää syytä.) Maailma tuntuu muutenkin kovin pieneltä, mutta Porvoon pikkukaupunkimaisuus alkaisi tympiä taas heti, kun siellä asuisi. Suurin puoluehan Porvoossa on RKP; mikä sitten näkyykin monissa asioissa.   Helsingistä tykkään kyllä, mutta tämä ei taas ole koskaan tuntunut sillä tavalla omalta. Vuosien jälkeen keskustassakin on niin paljon kaikkea minulle vierasta. Aina on tietysti jotain uutta ja hauskaa löydettävääkin. Vaikea enää kuvitella, että asuisi jossain muualla kuin Helsingissä. Jos asuisin haaveitteni Kruununhaassa, ehkä suorastaan voisin rakastaa Helsinkiä. Vaikka nykyinen asuinpaikka on ihan okei, se ei silti tunnu omalta.   Ulkopuolisesta kivoimpia Suomen kaupunkeja ovat Turku ja Tammisaari. En pysty ymmärtämään, miksi niin monet dissaavat Turkua. :tongue: Lapsena/nuorempana tuli käytyä paljon Suomen rannikkokaupungeissa veneellä. Turku oli ehdottomasti lempikohteitani. Ja erityisesti Tammisaareen liittyy lämpimiä muistoja, tuossa kaupungissa on maailman hienoin leikkipuisto! Kävin Tammisaaressa muutama vuosi sitten ja se oli edelleen yhtä viehättävä kuin ennen. Pakko päästä taas vieraillulle jonakin kauniina päivänä. Toisaalta, jos en haluaisi enää asua Porvoossa, vielä vähemmän haluaisin muuttaa johonkin Tammisaareen, joka on vielä pienempi ja jossa ruotsin kielellä on vielä vahvempi asema, hui!

Tavallaan Helsinki on aika suosikki, mutta olin sitten uskollinen kotikaupungille ja äänestin Rovaniemeä. Parin vuoden päästä olen erittäin todennäköisesti muuttanut etelämmäs, Tampere tai Helsinki, mutta vaikea mennä turistina kutsumaan kutsumaan kumpaakaan paikkaa parhaaksi.   Rovaniemi on maantieteellisesti iso paikka. Porukkaa on ihan nätisti, mutta oikeasti isoihin paikkoihin verrattuna vähän. Vanhoja kauniita rakennuksia ei ole, koska sota ja saksalaiset. Keskusta on pieni, mutta kaikki tarvittava löytyy. Kirjasto on ihana paikka, teatterissa taitava porukka. Mitään ei puutu.   Mä oon asunut täällä koko sen elämän, mitä muistan. Ja vaikka välillä kyllästyttää aika lujaa, tää on silti mun koti.   Also meillä on Antti Tuiskun Siwa.

Kyä se on nyt nääs sellanen asia!   Jumakauta kun Mansesteris motkotetaan ettei oo metroo. Ei niit tarvii ku voi kävel. Syrjänen rannikkoseutu on muutenkin nii harvaan asuttu ettei siel tahro kukaa elää.

Helsinki!!! :heart: Rakastan sitä kaupunkia, Suomen paras paikka. Melkein kuin olisi ulkomailla. Tampere on toisiksi paras paikka, mitä tästä maasta löytyy. Mummola on Mikkelissä, joten siellä on tullut pyörittyä aika paljon. Muut paikat eivät herätä sen suurempia tunteita. Pohjanmaalla asuu sukulaisia, siellä on tullut pyörittyä. Siellä on pieni kylä, jossa asuu suunnilleen pelkkiä sukulaisia :D (Seinäjoella olen ollut kaksi kertaa tanssikisoissa ja sitten sukulaisia tapaamassa niin pienenä, etten sitä muista.)   Ja löytyyhän se oma kotikaupunkikin tuolta listalta, mutta tälle rumalle ja inhottavalle paikalle en ääntäni anna. Tahdon vain täältä pois.

Pohdin joskus, että jos saisi aivan vapaasti valita missä kaupungissa asuisi, niin omat valintani olisivat Tampere, Joensuu tai Hämeenlinna, täsmälleen tuossa järjestyksessä. [img]/media/kunena/emoticons/rs_tongue.png[/img] Pakko myöntää, että Hämeenlinna on listalla lähinnä maisemiensa kauneuden ja näppärän sijaintinsa takia, ei sen takia että olisi kaupungista sen enempää kokemusta... Tampereen ykkössija sen sijaan on kiistämätön. Rakastuin Tampereeseen kolmannella käynnilläni (eka oli Särkässä lapsena, toka oli loska-aikaan talvella) syvästi, eikä rakkaus ole muuttunut sen jälkeen mihinkään. Taisin muuttaa Tampereelle ensimmäistä kertaa noin vuoden tai parin sisällä kaupunkiin rakastumisestani. Tampereella tehdään (toistaiseksi) suhteellisen fiksua kuntapolitiikkaa kuten ratikka ja nopeaan väestökasvuun varautuminen uusien kaupunginosien rakentamisen muodossa, puistoja on mukavasti, ja järvi-Suomesta kotoisin olevana rakastan Tampereen järviä. On se vaan hyvä paikka ihmisen elää.

Jos vielä pystyisi äänestämään, niin noista vaihtoehdoista JKL. Sen verran opiskelijoita paikkakunnalla, että nuorekasta ja vilkasta  meininkiä löytyy, mikä ei ole varsinainen haitta ollenkaan. Ja mikäli muistan, ei siellä ns. muotipoliisejakaan hirveästi ole, saa pukeutua omaan tyyliin rauhassa ylipäänsä. Pystyy niinsanotusti hengittämään. Sama myös Helsingissä, mutta jotenkin on sellainen tunne, etten enää siellä jaksaisi asua. Jossain maaseudulla olisi tietysti parasta.