Mikä sinua potuttaa nyt?

Harmittaa, kun ei pidetä kiinni sovitusta. Jos tapaaminen ei käykään, niin olisi mukavampi että siitä ilmoitettaisiin, eikä jätettäisi vastaamatta yhteydenottoihin. Voisin melkein jo huolestua, jos tätä ei olisi tapahtunut aiemminkin. :neutral:

Oharit ovat kyllä yks inhottava juttu. Olen kyllä ymmärtänyt, että joskus ihmisten on vaikea myöntää, ettei ehdi, jaksa tai halua. Mutta sen verran pitäisi aikuisen ihmisen osata ääneen sanoa tai laittaa viestiä, että nyt ei pysty.

Ajankäytölliset ongelmat suututtavat - eli se, että kun suunnittelen vaikkapa suoltavani tekstiä Risingin kirjoituspiiriin, huomaankin käyttäneeni sen ajan metsästäen kevyitä lenkkareita kauppakeskuksessa, maksellen laskuja koneella ja kalastellen kuvauskeikkoja.   Nyt askarruttaa, kuinka kummassa kerkiän tehdä myös työurakkaani edes hippusen verran, sillä valutan kirjaimellisesti tunteja turhuuteen. Kaikki pienet arjen askareiset ahmivat kumman paljon aikaa!   Eikä kukko käskien laula, eli tekstiä ei synny silloin, kun sitä yrittää väkisin väkertää. Mielessä selkeä idea tuntuu haihtuvan neuroniavaruuteen, kun sitä yrittää tuotteistaa suollokseksi.

Yritin vielä toisen kerran ottaa yhteyttä eikä vielä tänäänkään tullut minkäänlaista vastausta. Pitäisiköhän kohta huolestua, vai olettaa, että tuli taas jotain mieluisampaa tekemistä... Ymmärrän kyllä jos seurani ei kiinnosta, se on minulle tuttua ja ihan ok, mutta silloin pitäisi olla lupaamatta, tai edes ilmoittaa ettei ole tulossa niin ettei tarvitsisi turhaan varata aikaa. Tai karistaa pois tuttavapiiristä, eikä ottaa yhteyttä vain silloin kun ei ole mitään mieluisampaa saatavilla. :neutral:   Ihme touhua. Tosin jos tuttava makaakin tällä kertaa koomassa teho-osastolla, niin sitten voin hiukan hävetä tätä harmistumistani.

Äkkäsin taas tänään ns. Naamakirjasta, että uuteen elokuvaan etsitään avustajia. Valikoin esitteistäni sopivimman ja kirjoitin vikkelästi viestisen, ja lähetin nämä Elektro-Kustin matkaan. Sitten luin tyrkkykirjeeni uudelleen - vasta sitten, pitää nyt kirjoittaa, sillä olin näpytellyt hakemukseeni elokuvan työnimen rikjoitusvihrein. Nyt toivon, että - kröhöm - komeat kuvani paikkaavat sitä huolimattomuusvaikutelmaa, jota itse kirjein annoin.

Jos haet avustajaksi etkä pääroolia, pienellä kirjoitusvirheellä ei varmaankaan ole merkitystä. Mikäli elokuva on uusi Kummeli tai Luokkakokous, sopivaan paikkaan sijoitetusta kirjoitusvirheestä voi olla jopa etua.

Pienempänä, mutta silti varsin ärsyttävänä potutuksena 'Merkitse kaikki luetuiksi' -nappi, jota taas jälleen kerran painoin Lukusalissa 'Merkitse aiheet luetuiksi' -napin sijasta muistamatta että se oli se 'Merkitse koko foorumi luetuksi niin että saat arvata mitä olet lukenut ja mitä et' -nappi eikä suinkaan 'Merkitse tämän nimenomaisen osaston viestit luetuiksi' -nappi. Eikö oikeasti kukaan muu tee samaa vai olenko ainoa tyhmä?   Isompana murheena taas sairaalassa oleva mies. Voisiko asiat olla joskus taas hyvin? Sallittaisiko meille joskus taas normaali perhe arki, joka sisältää kaksi tervettä vanhempaa? Voisiko kolmas kerta toden sanoo tarkoittaa tällä kertaa sitä että hän ei joudu ensi vuonna sairaalaan?

Uljas uusi vinyylisoitin tuli hankittua. Mahtava vekotin, ainoa vika ettei TOIMI. Johdot on paikoillaan, mutta valot ei pala eikä vitun lautanen pyöri. Tässähän joutuu kohta syventymään käyttöohjeisiin...

Käyttöohje, heh-heh - tästä tulikin oiva aasinsilta omaan potutuksen aiheeseeni: Olen runsaan viikon ajan kipakaksi kiukukseni huomannut, etten pääse kotikoneeltani kuin joillekin sivustoille, kuten - onneksi - käyttökelpoisimmalle postilaatikolleni ja naamakirjaan. Mutta esimerkiksi niin Stadin sivut kuin Rising ovat pysyneet koneen omapäisen poissulun takana. Lähetin asiasta urputusviestin taloyhtiölaajakaistamme toimittajalle ja marmatin kirjaston paljon tietävälle virkailijalle, joka arveli blokkauksen syyksi puutteelliset päivitykset koneessani. Kohta lähden kotiin lainattu ohjekirja mukanani, ja saan taas harjoitella uusia asioita koneineni. Näenkö nyt siis tulevaisuuteen: tämä potutuksen aihe poistuu. Poistuuko myös toinen kiukun syy eli sade päivänä, jolloin täällä Stadissa on runsaasti Helsinki-päivän tapahtumia ...Kostealta näyttää.

Kenties virustorjuntasi pitää noita sivustoja jostain syystä vaarallisina. Kenties sinulla on ikivanha selainversio tai olet ladannut siihen jonkin arveluttavan lisäosan. Osaan antaa vain perinteisen ohjeen: tarkista asetukset.

Röpläsin röpläämistäni tätä konetta. Vaihdoin yhteyskaapelin käytetystä, itsestään letittyvästä käyttämättömään ja mutkittelemattomaan. Etsin etsimistäni toista selainta vaihtoehdoksi. Sammuttelin ja käynnistelin Piihemmoani yhä uudelleen. Aikaa kului, mutta viimein näkyy edes muutama kadonnut kontakti palautuneen, kuten näkyy. :huh: Tekniikka potuttaa minua aina, mutta nyt suututtaa eilinen toilailuni urheilukisoissamme. Niin kirjoitetusti alisuoritin. Sain toki palkinnon, olinhan sarjassani ainoa osanottaja, mutta pistein arvioiden hävisin roimasti. Moinen piste-ero ei potuttaisi lainkaan, jos itse olisin pystynyt parhaimpaani. :sad: Sitten muutamaa meistä pyydettiin yhteiskuvaan pukuhuoneessa. Lupasin tulla, ja - tapojeni mukaisesti - sähläilin suihkussa yrittäessäni suoriutua arjen askareesta mahdollisimman sulavasti. (Se on kömpelykselle hankalaa.) Ja kun ehätin pukuhuoneeseen, en löytänyt kuvaajaa tai muita kuvattavia. Taas minut unohdettiin tämäntyyppisestä yhteisestä pikku tekemisestä, ajattelin happamasti - tai ehkä ex tempore -kuvaussuunnitelmasta oli tyystin luovuttu. Tänään näin sitten ns. Naamakirjassa upean potretin kolmesta kilpasiskostani, joten kuva oli otettu. Ei ollut ihan ensimmäinen kerta, kun minulle käy näin näitä pikaisia suunnitelmia toteutettaessa: menen väärään paikkaan ja/tai väärään aikaan. Vaikka kyseessä nyt on pikku juttu, niin tämä harmittaa. Olisi minunkin paikkani ollut tuossa yhteiskuvassa! Ja Ilmatieteen laitoksen ennuste näyttää toteutuvan: on pilvistä. GRRRR!

Monta vuotta käyttämäni kuvapalvelu Imagebam ilmeisesti lopettaa toimintansa. Huomasin tänään sivustolla tekstin: [i]We’d like to inform you that we will be shutting down services on June 30th, 2017. Please download and backup your files before this date.[/i]   Täytyy siis opetella käyttämään jotain muuta palvelua ja varastoida vanhat ja uudet kuvat sinne. Olen linkannut tännekin kuvia enimmäkseen Imagebamin kautta, joten linkit menevät remonttiin, jos haluan niiden säilyvän.

Ensin odottelin kuvaukseen kutsua, jota ei tullut. (Ei sitä varsinaisesti luvattu, mutta ajattelin, että jos sittenkin, jos sovittu tapaaminen peruuntuu. Niin ei käynyt.) Onneksi ulkona tuulee ja on aika viileää. Sain sentään käytyä uimassa ja kameraani ulkoiluttamassa. Päivän urheilutapahtumat jätin digisovittimen tallennettavaksi. Ja GRRRRR! Tulin nettisivuja haeskellessani huomanneeksi, miten MOLEMMISSA urheilutapahtumissa kävi, ainakin suomalaisille. Kai minä silti katson tallenteesi, edes osin. Näinkö mulle täällä aina käy käy käy käy...

Noista kuvauskeikoistasi tuli mieleen kysyä, ovatko kuvat nähtävillä missään, vai menevätkö ne kuvaajan omaan salakansioon? Voiko kuvia katsella työpaikan tietokoneella?

Kuvat menevät kuvaajan kansioon ja minun esitteeseeni, jota lähettelen muille mahdollisille kuvauskeikantarjoajille - eli koetan päästä vaikkapa statistiksi erilaisiin tuotantoihin. Jos olet AV-alan toimija ja haeskelet esiintyjiä/malleja/avustajia produktioihin, niin tarjokassivustojen selailu lienee mitä suotavinta. Muutoin - salliiko työnantaja koneen yksityiskäytön?

Enemmän kuin lentojen peruuntuminen viime viikolla potuttaa nyt se, että se olen minä joka joudun täyttämään matkavakuutuspapereita, jotta yliopisto saa korvausta mulle aiheutuneesta haitasta. Ihan kuin tässä ei olisi oikeitakin töitä tehtävänä. Ärrin murrin...

Näin taas vahingossa sellaisen "30-jotain ei ole vanha, silloinhan elämä on parhaimmillaan kun on jo työ ja toimeentulo ja oma talo ja auto ja kaikki nuoruuden säätämiset ovat takanapäin"-tyyppisen jutun. Itsestä tuntuu, että olen edelleen samassa pisteessä kuin kymmenen vuotta sitten (mitä nyt ehkä kavereita on vähemmän), ja nyt alkaa jo vaikuttaa siltä, ettei tästä välttämättä kauheasti edetäkään.

Sain Englannin reissulta hirveän flunssan, tyypillistä... Jostain syystä erityisesti Lontoon pöpöt tunttuvat tarttuvan muhun hyvin. :neutral:

Kieltämättä tavallaan vähän samat tunnelmat. Ennen kaikkea jotenkin on näin kolmekymppisenä suhteellisen vaikea uskoa tulevaisuuden tuovan parannuksia omaan asemaani tullessaan (muuten kuin sikäli että jos vaimoni menestyy, minäkin pystynen sitten tuottamaan jotain lisäarvoa niissä olosuhteissa). Kaksikymppisenä uskoi vielä, että esimerkiksi mielenterveysongelmat, työnäkymien vähäisyys ja muutamat muut ikävät asiat vähenevät vuosi vuodelta.   Toisaalta: nyt minulla on sentään jonkinlainen oma ote noihin asioihin, silloin ei ollut (ja pitkälti siksi piti ensin se vähäkin ote kunnolla menettää että tajuaisi että vaikka työntekoa ei liiemmin palkita, se on silti ainoa tapa lopettaa luisu).   Tänään minua erityisesti potuttaa samasta aihepiiristä: kun yhteiskunta on mitä on, eikä pelannut parikymppisenä kortteja oikein (mennyt terapiaan, mennyt ammattikouluun, saanut uraa käyntiin jo ennen kuin täytti 25), on nyt paremmat mahdollisuudet mitään auttamattomaan murehtimiseen kuin varsinaisesti aseman parantamiseen. Eikä siksi pysty olemaan se, mitä haluaisi.

Niin, en tiedä onko kyse enemmänkin siitä, että nuoruuden (ehkä valheellinenkin) tunne miten kaikki on mahdollista ja edessäpäin on jo hävinnyt, vai siitä että mahdollisuuksia ei oikeasti ole... tietysti moni asia muuttuu mahdottomaksi kun ikääntyy (kuten jos halusi mennä teininä hienoon englantilaiseen sisäoppilaitokseen niin 20 täytettyä se ei ole enää mahdollista, jos koskaan olikaan)... mutta silti ihmiset tuppaavat vaihtamaan uraa ja aloittamaan uuden elämän hyvinkin vanhoina. Kuulin juuri 80-vuotiaalta miten 30-jotain on vielä todella nuori (vaikka en peiliin katsoessa sitä tahdo uskoakaan kun naama alkaa roikkua jne.) Silti tuntuu masentavalta, että olen itse todennäköisemmin tulevaisuuden köyhä kuin tyylikäs kaupunkilainen tai kivan omakotitalon omistaja maalla, ja pelkään että joudun kierteeseen missä en voikaan saada töitä koska joku muu valitaan aina mieluummin. Joku nuorempi, parempi tai rikkaampi ja tyylikkäämpi. :neutral:

Perinteisestihän meikäläistä on ärsyttänyt jo ketjun bowdleroitu otsikko liikaa vastatakseni, mutta sarjassamme syystä lausumatta jääneittä valitusvirsiä, eli en ole katkera, mutta kuitenkin:   Olen jälkeenpäin vähän ihmetellyt, että mikä ihmiskoe tämä oli, että koululaitoksen sanoma on, että kohtalaisen fiksu kaveri pärjää elämässä lähennä olemalla paikalla ja olemalla sytyttämättä pieniä tulipaloja. Eihän siinä opi minkäänlaista työrutiinia, siis maalla kasvaneena tiesin toki mitä työ on, siinä tulee likaiseksi ja hikiseksi, ei kai sillä mitään tekoa [i]opiskelun[/i] kanssa ole? Joku kirjojen pänttääminen varmasti sopi jollekin perfektionistille, joka haluaa kerätä elämäpelissä kaikki Steam-saavutukset.   Lisäksi meille vähintään rivien välissä kerrottiin opon tunneilla ja vastaavissa, että nämä perinteiset työt ovat ihan passé, ammattikoulusta valmistuu suoraan kortistoon ja sinne menevät ovat kuitenkin troglodyyttejä (Civilizationissa tuli vastaan sellainen kaupunki kuin Amatikulu ja voi pojat että meillä oli hauskaa amitsulaisten lukutaidon kustannuksella). Sitäpaitsi meille siis luvattiin, että [i]tulevaisuuden työt[/i] olisvat vähän kuin yläasteen ryhmätyöt, mutta niistä maksettaisiin kovastikin palkkaa.   Asiantila olisi varmaan vielä ollut korjattavissa, mikäli yliopistossa olisi ollut pääsykoe. Ei ollut, oli palikkatesti, jossa – arvaatteko – pärjäsi oikein hyvin tulemalla paikalle ja raapustelemalla jotakin nokkelaa paperille (jota ei pitänyt sytyttää tuleen sitäkään). Tietojenkäsittelytieteeseen pääsin sisään, ja samalla kokeella valikoituun matematiikkaan sain tuplapisteet vaadittuun nähden (matematiikkaanhan oli ainakin siihen aikaan helppo päästä, sillä tutkijanpaikat olivat kiven takana ja muutoin ura johti todennäköisesti takaisin yläasteelle tai lukioon, joten isoin lössi matemaattisesti lahjakkaita valitsi tekniikan, lääketieteen tai vastaavat opinnot).   Mutta niitä opintoja, ensimmäisenä vuonna en saanut mitään aikaiseksi, myöhemmin jotain silloin tällöin, sieltä täältä. Olisi kai sitä nyt kannattanut jo kansantaloudenkin kannalta jotenkin torpata opiskelija, jolla ei ole mitään edellytyksiä edetä opinnoissaan.   (Myöhemmin toki oli ollutkin, mutta siihen mennessä olin sattuneista syistä polttanut kaikki opintotukikuukauteni ja se oli sen tarinan loppu)

Just nyt potuttaa se, että kaikki muut duunista ovat kesälomalla, vain meikäläiselle on jätetty hommaa ja hommathan pitäisi olla parissa viikossa valmiina.

Keikkoja on vielä kehnosti, ja ilahduin, kun minulle onnistuttiin muutama pikku työtilaisuus alustavasti buukkaamaan. Mutta kun varmistelin keikkoja sopimuskumppanien kanssa, kävi ilmi, että varauksissa oli tullut sekaannus ja keikat olivat päällekkäin. Suututtaa. Buukkaajat rupesivat selvittämään asiaa, ja hieman helpottaa se, etten nyt ole ollut ainakaan ainut sählääjä ja varausten sotkija, vaan muutkin joskus kiireessä erehtyvät. Tarinaakin pitäisi suoltaa, mutta mieleni takoo tyhjää juuri silloin, kun aikaa kirjoittamiselle on.

Valivali taas, jo viikon verran kipuillut selkä on nyt siinä pisteessä, että lattialta ylös nouseminen käy työstä ja istuma-asentoja työtuolissa pitää ihan oikeasti pohtia. Huomisaamu alkuun työterveyshuollossa... :concentrate

Yleisurheilun MM-kisat alkavat juuri, ja tietysti seuraan niitä televisiosta. Mutta tahdon tehdä kisaviikkonakin muuta kuin vain istua Lontoon Olympiastadionin etälehterillä,, joten katson lähetykset digiboksiini poimimiltani tallenteilta. Huomasin, että lähetykset ovat paljolti suoria, tuntien mittaisia ultramaratoneja - eihän niitä ehdi tai jaksa kokonaan katsoa, ainakaan kaikkia. Ennen muinoin YLE lähetti kisoja koosteina - muistaakseni myös silloin, kun tarjosi suorankin katsomismahdollisuuden. Nykyisin tämä viestintäyhtiömme näyttää ylpeilevän sillä, että lähettää KAIKKI kisatapahtumat SUORINA. (Jos kooste tarjotaan, se on enintään puolen tunnin mittainen.) Tässä asiassa toivoisin paluuta vanhaan malliin eli siihen, että kaikkea ei näytetä suorana, vaan heti kisan jälkeen sopiva, n. parin tunnin mittainen, kooste. Niitä jaksan katsella tallenteena vaikka pikkutunneilla, jos muut aktiviteettini niin vaativat. Jos ohjelmaoppaaseen on luottaminen, niin Eurosport lähettää myös näitä tunnin, parin ohjelmia kisoista. Mutta em. opas ei kerro, mitä lyhytlähetykset sisältävät - eli ovatko ne koosteita vai täydennysohjelmaa. MUR! Lähetin asiasta sähköpostia Eurosportille - sen sähköpostiosoitetta en tietenkään (MUR!) löytänyt toimijan nettisivuilta, vaan muinaisen Kuningaskuluttaja-ohjelman jälkeenjääneeltä verkkosivulta. Jään odottamaan a) toimiiko osoite yhä ja b) vastataanko minulle muuta kuin "Katso ohjelmaoppaasta" tmv. selviöitä.