Downton Abbey

Minusta tämä mahtava sarja tarvitsee oman aiheensa, joten päätin tehdä sellaisen :smile: Löytyykö täältä muita Downton Abbey -faneja? Itse aloitin katsomisen kunnolla vasta kolmannella kaudella, mutta olen perillä siitä, mitä aikasemmin on tapahtunut. Tähän aiheeseen voitte kertoa vaikka lempihahmonne, mielipiteenne koko sarjasta, tuntemukset uusimmista jaksoista, tai ihan mitä tahansa mitä mieleen tulee! :cheesy:   Voisin tähän vaikka lisätä oman mielipiteeni uusimmasta jaksosta! Tänään alkoi siis neljäs kausi, se kauan odotettu. Mielestäni hyvä aloitusjakso, odotan innolla mitä sarja tuo tulevaisuudessa tullessaan. Äitini joutui pyytämään minua sulkemaan suuni, koska ilmeisesti hermostuin liikaa Granthamin jaarliin. Tiedätte kyllä miksi, jos katsoitte kyseisen jakson. Lempihahmoni läpi sarjan on ollut Granthamin leskikreivitär, näyttelijänään Maggie Smith. Hänen persoonansa vain on jotain niin loistavaa :lol:   Selväksi niille, jotka eivät sarjaa ole katsoneet: Downton Abbeyssa seurataan saman nimisen kartanon elämää. Kartanoa asuttaa Crawleyn suku, palvelijoineen. Sarjassa ei seurata vain ylhäisten elämää, vaan myös palvelijat ovat isossa roolissa. Sarja lähtee liikkeelle vuodesta 1912, Titanicin upotessa, ja tällä hetkellä ollaan menossa 1920-luvulla. Suosittelen lämpimästi katsomaan!

Minä ilmoittaudun faniksi! Itse tutustuin sarjaan ensimmäistä kertaa joskus ensimmäisen tuotantokauden aikana. Satuin näkemään siitä pienen pätkän telkkarista ja harmittelin, että olin jo menettänyt muutaman jakson sarjasta, joka vaikutti hyvältä. Sitten ennen toisen kauden alkua Yle näytti uusintoina ekan kauden, jolloin minä pääsin sarjaan mukaan. Äidin kanssa katsoin sitä, kun vielä asuin vanhempieni luona, me molemmat pidämme aikakausidraamoista. Nyt katson sarjaa omassa kodissani ja keskustelen siitä jonkin verran äidin kanssa. Nyt juuri ennen neljännen kauden alkua ostin sarjan aiemmat tuotantokaudet dvd:llä, taas kerran niiden Ylen uusintojen takia. Satuin näkemään, kun Yle uusi kolmatta kautta ja minulle tuli kova ikävä sarjaa. Oli kyllä ihanaa pitää iltaisin koulun jälkeen Downton Abbey-maratoneja :heart:   Pidin tämän uuden kauden aloituksesta, liikaa ei märehditty ja murehdittu viime kauden lopetusta, vaan tuotiin reippaasti uutta aihetta mukaan kuvioihin. Minuakin kyllä otti päähän Granthamin jaarlin jääräpäisyys ja tavallaan naisten tyhmänä pitäminen, mutta toisaalta yritin koko ajan ajatella itsekseni, että niinhän se vielä 100 vuotta sitten oli.   Suosikkihahmoni on kautta aikain ollut kanssa Granthamin leskikreivitär. Maggie Smith tulkitsee hahmoa hienosti ja hänen napakat kommenttinsa saa aina hymyn huulille. Hieman tässä pelonsekaisin tuntein odotan tätä kautta sillä [spoiler]on huhuttu, että Smith alkaa olemaan liian vanha eikä jaksaisi enää näytellä, joten hän saattaisi tämän kauden aikana/lopussa poistua sarjasta. Jos näin käy, toivottavasti hän saa arvoisensa lopetuksen, eikä mitään kuoli nukkuessaan-juttua.[/spoiler] Uusin suosikkini on kolmannen kauden aikana kehittynyt, olen nimittäin alkanut pitää Edithistä sekä hiukan myös samaistumaan häneen. Lisäksi se turkoosinvihreä mekko, joka hänellä oli päällään tämän uusimman jakson lopussa, oli mielestäni upea :cheesy:

Minä vasta aloittelen tämän sarjan kanssa. Ensimmäisen kauden olen katsonut. Nyt on vähän hahmot ja juonet sekaisin toista kautta aloittaessa, kun menin välissä katsomaan Naisten paratiisin, jossa vähän samanlainen tunnelma.   En vielä osaa sanoa pidänkö vaiko en DA:sta, mutta jokin siinä houkuttaa katsomaan seuraavankin kauden.

Meillä on ollut Downton Abbeyn ensimmäisen ja toisen tuotantokauden ja talvispesiaalin yhteisboksi odottamassa jo jonkin aikaa, löysin sen alkukesästä Stockan tarjouslaatikosta. Nyt sitten lomaviikon innoittamana ja ihan kevyesti myös tämän topikin muistuttamana aloin katsoa. Olen tällä hektellä 1/3 kiekkoa toisen tuotantokauden puolella, ja onneksi löytyi jokin väli, johon lopettaa, muuten olisi mennyt koko yö. :cheesy:   Olen aina fanittanut mm. BBC:n Austen-filmatisointeja ja muita pukudraamoja, joten tämäkin sarja sopii minulle oikein hyvin. Ihmissuhdekuvioita, kauniita pukuja ja komeita kartanoita, aivan täydellistä! Pitää varmaan etsiä jatkokaudetkin jossain vaiheessa katsottavaksi. Lisää analyysiä ehkä jossain vaiheessa, kun en ole katsonut ko. sarjaa puolta vuorokautta putkeen. ;)

[quote="Dyn" post=3491]Olen aina fanittanut mm. BBC:n Austen-filmatisointeja ja muita pukudraamoja, joten tämäkin sarja sopii minulle oikein hyvin. Ihmissuhdekuvioita, kauniita pukuja ja komeita kartanoita, aivan täydellistä! [/quote]   Voin allekirjoittaa! Samaan kategoriaan menee tosiaan tuo yllä mainitsemani Naisten paratiisi, josta käsittääkseni nyt pyörii toinen kausi briteissä. Austenien lisäksi olen nähnyt BBC:n tuottamana Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanista yhden tai ellen pahasti erehdy jopa parikin versiota.

Minäkin pidän paljon muistakin pukudraamoista. Naisten paratiisista pidän paljon ja harmittaa, että siitäkin taitaa tällä viikolla (tai siis tänään) ensimmäisen kauden viimeinen jakso. Austen-filmatisointeja minulta löytyy kasa dvd-hyllystä, muutama kesä sitten tuli kauhea vimma päästä katsomaan niitä ja taisin yhden kokonaisen viikonlopun sitten niitä elokuvia katsoa :smile: Vähemmän pukudraamaa ja enemmän aikakausidraaman puolelta olen myös seurannut Candlefordin postineitiä ja Hakekaa kätilöä, jotka molemmat ovat mielestäni hyviä.   Eniten näissä kaikissa pukudraamoissa häiritsee se, miten lyhyitä niiden tuotantokaudet ovat. Downtonissakin on joka kaudella se 8-10 jaksoa, mikä on mielestäni ihan liian vähän. Edes pidemmät spesiaalijaksot kausien välissä ei paikkaa sitä, että jaksoja on ihan liian vähän. En sitten kyllä tiedä, miten käsikirjoitus toimisi, jos yksi kausi kestäsi 20 jaksoa. Downtonissakin välillä kahden jakson välillä on aikaa ehtinyt vierähtää kuukausi jos toinenkin, ensimmäisen ja neljännen kauden välissä on 10 vuoden tapahtumat. 20 jaksoa/tuotankokausi tarkoittaisi sitten tällä logiikalla sitä, että yksi kausi käsittelisi aika monen vuoden tapahtumat

[quote="Diara" post=3523]Eniten näissä kaikissa pukudraamoissa häiritsee se, miten lyhyitä niiden tuotantokaudet ovat. [/quote]   Tuota harmittelin Hakekaa kätilön kanssa. Toisaalta ei se määrä vaan se laatu on se, joka noissa sarjoissa ratkaisee. Monet ylipitkiksi venähtäneet sarjat eivät jaksaa pitää kiinnostusta yllä.

Downtonin jokaisessa jaksossa sattuu ja tapahtuu - välillä tuntuu, että kohelletaan vähän turhankin kanssa. BBC:n Austinit (ja muuten mainio Jane Eyre -tulkinta tosiaan myös!) sentään sisältävät sopivan määrän huokailua ja tuijottelua kaukaisuuteen. Tavallaan mulle kelpaisi siis leppoisampikin tahti, mutta jos draamalta tätä nykyä vaaditaan paljon käänteitä, mieluummin näin kuin 20 jaksoa aivan päätöntä koheltamista. :)

[quote="Dyn" post=3542]mutta jos draamalta tätä nykyä vaaditaan paljon käänteitä, mieluummin näin kuin 20 jaksoa aivan päätöntä koheltamista. :)[/quote]   Tämä sama ilmiö (katsojien/lukijoiden ADHD-mainen olemus) mainittiin lukupiirini ensimmäisellä kokoontumiskerralla. Joku mainitsi Jane Austenin teoksista tehdyt merihirviö- ja zombie-versiot, että kuinka nykyihmiselle niissä on toimintaa juuri niissä kohdissa, joissa ei muuten tapahtuisi mitään ja huokalitaisiin vain tuijoteltaessa kaukaisuuteen.   En ole nykyaikaistettuja versioita lukenut, mutta käsittääkseni juoni ilmeisesti menee Austenin alkuperäisten tahdissa. Ehkä olemme niin action-kyllstettyjä ja hektisen 21. vuosisadan lapsia, että rauhallinen tarinan kerronta ilman räjähdyksiä (esim. Emma-manga) ei enää nappaa. Vai nappaako sittenkin? Minä ainakin välillä tarvitsen rauhottumista ja hengähdyshetkiä niin kirjan, sarjan kuin elokuvankin kanssa.

On kyllä yltiöromanttinen sarja tämä. :cheesy: Spoilasin jo näköjään itseni IMDb:ssä, mutta kahden tuotantokauden jälkeen jään silti odottamaan mielenkiinnolla,   [spoiler]miten Batesin käy, ei niinkään jäyhän äijän itsensä, vaan koska Anna on niin mahdottoman suloinen. Samoin Maryn ja Matthew'n eipäs-joopas-jahkaamiseen oli kiva saada jonkinlaiseen loppu tai ainakin tauko.[/spoiler]   Maggie Smithin vanharouva Crawley on kyllä mainitun mukaisesti aivan mahtava hahmo. Lady Mary tuo ajoittain vähän turhankin paljon mieleen eräänkin neiti Bennetin - mikä ei välttämättä ole pelkästään huono asia. :D   Seuraavaksi voikin katsoa 'sen oikean' [url=http://fi.wikipedia.org/wiki/Ylpeys_ja_ennakkoluulo_%28vuoden_1995_televisiosarja%29]Ylpeyden ja ennakkoluulon[/url] uudelleen (en tiedä kuinka monetta kertaa), ainakin jos ei Downtonin kolmoskausi tipu ihan hetkessä käsiin.

[quote="Dyn" post=3562]Seuraavaksi voikin katsoa 'sen oikean' [url=http://fi.wikipedia.org/wiki/Ylpeys_ja_ennakkoluulo_%28vuoden_1995_televisiosarja%29]Ylpeyden ja ennakkoluulon[/url] uudelleen (en tiedä kuinka monetta kertaa), ainakin jos ei Downtonin kolmoskausi tipu ihan hetkessä käsiin.[/quote]   Yeah! Voin itsekin todeta liioittelematta katsoneeni sen ainakin kymmenen kertaa :cheesy: En jaksanut katsoa sitä elokuva-versiota, jossa on Keira Knightley, koska Darcyn ulkonäkö oli jotain niin väärää D: Onneksi meillä on se ainoa oikea versio DVD:llä! Se on listani ykkösenä, kun kipeänä mietin mitä katsoa :lol:   Olen äitini kautta tullut katsoneeksi vaikka minkälaista pukudraamaa, joista puolien nimiä en edes muista! Naisten paratiisia yritin katsoa, mutta harkat sattuivat aina olemaan samaan aikaan... :(   Joulun jälkeen pääsen toivottavasti (jos olen ollut kiltti) katsomaan Downton Abbeyn ensimmäisen tuottarin, se on lahjalistallani :smile:

Kuinka ollakaan, sitä on alettu tuottaa [url=http://www.iltalehti.fi/ruoka/2013102517650639_ru.shtml]Downton Abbey -viiniä[/url]. Pitänee laittaa Alkolle asiakaspalautteena pientä harkittua toivetta. :D

Tämä sarja kuuluu minunkin suosikkeihini ja olen katsellut sitä ihan alusta alkaen. Jotenkin kaikki henkilöhahmot ovat omalla tavallaan pidettäviä, vaikkakin välillä kyllästyn ihan totaalisesti lady Edithiin. Mutta tässäkin suhteessa sarja on petrannut. Maggie Smithin näyttelemä Granthamin leskikreivitär on kylläkin koko sarjan parasta antia.   Tälle sarjalla nämä lyhyet kaudet, 7-10 jaksoa, ja toiminnan täytteiset jaksot sopivat, sarja voisi kärsiä liian pitkistä kausista. Ehkä sarjan taso on helpompi pitää yllä.   Eka kausi oli ehkä parhain, toinen oli jo melko paljon synkempi. Ei synkässä mitään huonoa ole, mutta alun perin ihastuin sarjan keveytyeen ja hassuttelevaan dialogeihin ym, jota oli aika paljon vähemmän toisella kaudella. Kolmas kausi tuntui vähän kahden edellisen sekoitukselta, joten jännä nähdä minkälainen 4. kaudesta tulee.

Britanniassa 10 jakson kausi alkaa olla normi. Jenkeissä yleensä reilut kaksi kertaa enemmän jaksoja kaudessa. Näkyy myös tuotantoarvoissa. Downtonissa on valtava määrä näyttelijöitä ja epookkia, ei voi olla ihan halpaa.   Sherlockin 3 jakson kaudet ovat silti ehkä liian vähäiset määrältään... toisaalta, ne ovat enemmänkin tv-elokuvia.   Downton oli parhaimmillaan 1. kaudella, jolloin siinä oli enemmän ilkeyttä ja absurdeja käänteitä. Samaten 2. kauden sota-aika toi oman säväyksensä. Nämä kaksi viimeistä ovat ehkä jo liian siloiteltuja. Mutta katsotaan nyt, mitä vielä tuleekaan.

Ostin tänään kolmoskauden DVD:nä, ja siitä tuli sunnuntain ratoksi katsottua kuusi ekaa jaksoa. Huomisiltaan jäänee loput varsinaisesta kaudesta ja erikseen myyty toinen jouluspesiaali. Jännää, että nämä erikoispitkät jaksot on päätetty myydä erikseen - haluaisiko joku oikeasti ostaa kauden ilman päätösjaksoa? Ehkä spesiaalien omilla kiekoilla sitten saa hintaa niiltä osin ylös...   Kreivitär Coran amerikkalainen äiti oli aika mielenkiintoinen tuttavuus, ja pienet matsit leskikreivittären kanssa oivaa sanailua. Mummuista on hyvää vastapainoa toisilleen. Hahmo oli kuitenkin ehkä vähän kertakäyttöinen, kun ei tilanne tuosta olisi ehkä kehittynyt, toisin kuin esim. alussa myös kaikkien kanssa jännitteitä luonut Isobel on nyt hyväksytty sukuun.   Maryn... [spoiler]ja Matthewin häistä olisi saanut näyttää muutakin kuin kirkkoon saapumisen, edes ihan vähän juhlahumua tai häätanssia tai mitä tahansa romanttista. Tuntuu, että hyvät mahdollisuudet näyttävälle kohtaukselle skipattiin nyt tylysti. Eipä siellä häissä ehkä mitään draamaa tapahtunut, mutta olisihan se ollut sitä epookkia, kerrankin.[/spoiler]   Edithistä... [spoiler]en pitänyt aluksi ihan hirveästi, mutta tyly alttarille hylkääminen ja perheen epäily vähän kaikessa tuntuvat jo liioitelluilta. Toivottavasti ura kirjoittamisen parissa nappaa, sillä Edith vaikutti oikeasti innostuvan asiastaan. Kunhan ei törmää sellaisiin mediamoguleihin kuin aiemmalla kaudella nähty Maryn kosija.[/spoiler]   Sybilin... [spoiler]kuolema oli jotain uskomattoman surullista ja rajun tuntuinen käänne, vaikka spoilasin siitä itseni jo etukäteen. Kun synnytys näytti menneen hyvin, ehdin jo vähän toivoa, että tämä herttainen luokakapinallinen pyörisi elävien kirjoissa vielä jonkin aikaa. Mutta ei sitten. Toivottavasti vaimon poismeno ja vastuu lapsesta paljastavat muitakin puolia autonkuljettaja-Tomista kuin kiihkomielinen irlantilaisuus. Toistaiseksi hahmo ei ole vakuuttanut.[/spoiler]   [quote=Narri]Downton oli parhaimmillaan 1. kaudella, jolloin siinä oli enemmän ilkeyttä ja absurdeja käänteitä. Samaten 2. kauden sota-aika toi oman säväyksensä. Nämä kaksi viimeistä ovat ehkä jo liian siloiteltuja.[/quote]   Tavallaan tykkään siitä, että pahimmasta hötkyilystä on päästy eroon. Aiemmin joka jaksossa tuntui tapahtuvan mullistavia käänteitä, nyt juonta jaksetaan kehitellä pidempään. Kuten jo aiemmin mainitsin, kaipaan ehkä pukudraamoihin sellaista sopivaa Austen-henkistä patsastelua ja huokailua, liukuvaa kuvaa maiseman yli, ei turhaa kiirettä. Ilkeyttä ja absurdiutta ei ole ainakaan minulla ikävä siis.   Sota-aika kieltämättä toi omat jännittävät kuvionsa mukaan, ja nyt kolmannen kauden suurimmat huolet tuntuvat keskittyvän tilan taloudelliseen pärjäämiseen ja 'nykyaika tulee' -taivasteluun. Mutta katsotaan tämä loppuun ja tuomitaan vasta sitten. :)

Vanhana pukudraamojen ystävänä mä olen myös seurannut Downton Abbeytä ensimmäisestä kaudesta lähtien ja se on edelleen suosikkikauteni (ja ainoa omistamani). Kakkos- ja kolmoskausi olivat turhan hajanaisia ja dramaattisia mun makuuni, mutta varovaisesti sanoisin, että nelosen kohdalla tuntuu taso nousevan. Ehkä olen vielä uuden kauden huuruissa :) [spoiler]Nyt Matthew'n kuoleman jälkeen sarja tuntuu saaneen uutta potkua, kun Maryn & Matthew'n romanssi oli aiemmin niin pitkään keskiössä.[/spoiler]   Kuten monilla muillakin, leskikreivitär on suosikkihahmojani (mutta vain suht lyhyinä annoksina kerrallaan). Lady Mary on erinomainen päähenkilö, älykäs ja tyylikkään hillitty, mutta olen aina tykännyt myös Edithistä, vaikkei hän yhtä säväyttävä olekaan. Samaten Isobel Crawley on symppis. Granthamin jaarli on rasittava ja ärsyttävä, mutta ehdottoman tarpeellinen tuomaan vähän jännitystä tarinaan.   En jostain syystä ole kauhean kiinnostunut kreivitär Corasta ja jatkuva draama herra Batesin ympärillä alkaa ikävä kyllä jo vähitellen kyllästyttää... he ovat ehkä tätä nykyä niitä hahmoja, joiden edesottamuksista en jaksa kauheasti välittää. Mutta yleisesti ottaen DA:ssa on hyvä valikoima erilaisia hahmoja ja on kiva nähdä, mitä he milloinkin puuhaavat.

Katsoin tänään kolmoskauden loppuun viimeistä spesiaalijaksoa lukuunottamatta. Olin spoilaantunut aiemmin myös tuosta Mabin tagien alta löytyvästä asiasta, enkä halua nyt ainakaan tänään päättää vielä iltaa sillä.   [spoiler]Krikettimatsissa pariskunta kun oli niin onnellinen vielä, voi snif. :sad: Vähän kyllä mietin, voisivatko lesket lady Mary ja Tom lyödä hynttyyt yhteet, jos molemmille kerran jää muksukin vastuulleen ja niin pois päin. :wink:[/spoiler]   Niin että neloskauden boksia sitten vain odotellessa.

Ylläolevaan juonenkäänteeseen liittyen:   [spoiler]Mä en varsinaisesti ollut spoilaantunut, mutta olin kyllä kuullut Matthew'n näyttelijän olevan poistumassa sarjasta. En vain uskonut, että poistuminen olisi noin lopullinen, vaan kuvittelin, että Matthew lähtisi esim. Amerikkaan tai jotain muuta sellaista, joka vielä mahdollistaisi takaisinpaluun tulevaisuudessa.   Ei kuolinjaksoon tosiaan kannata lopettaa iltaa, siitä tulee paha mieli. :sad:   (Joskin itseeni Sybilin kuolema iski vielä pahemmin. :shock: :sad:)   Mutta juonellisesti Matthew'n kuolema oli tosiaan mielestäni aika reipas tempaus.[/spoiler]

Ja samaan:   [spoiler]Kyllä se varmasti juonellisesti on jotain, mitä tarvitaan, jotta Maryn elämässä riittää käänteitä jatkossakin, myös niitä romanttisia. Olisihan se perheonni ihanaa, mutta varmaan vähemmän draaman kaaren mukaista? Toinen vaihtoehto olisi kai tuoda lisää henkilöitä sarjaan, jotta osaa saisi haivutettua taustalle 'elämään onnellista loppuelämää'. Palveluskunnan osalta näin on välillä tehtykin.[/spoiler]   Minä olen suuri Anna-fani, joten toivon että herra ja rouva Batesilla menee jatkossakin hyvin. Myös kreivitär Cora on kokenut nyt järkytyksiä ja menetyksiä niin reilusti, että jotain hyvää voisi olla luvassa. Cora pitää perhettä kasassa, ja vaikkei hän ehkä yksilönä loista, roolihahmo tuntuu kuitenkin tärkeältä.

Mä pidän myös kovasti Annasta ja toivon hänelle kaikkea hyvää. En nyt mene sen kummemmin yksityiskohtiin neloskauden tapahtumista, kun et niitä ole vielä nähnyt - anteeksi jos tämä kuulostaa sellaiselta ähäpitiähäpitimeiningiltä, ei ole tarkoitus - totean vain, että tottakai Annan onneen liittyy myös herra Batesin onni, joten en suinkaan toivo jälkimmäisellekään mitään pahaa, vaikka sanoinkin aiemmin että hänen itsensä juonikuviot eivät enää niin kiinnosta. Toivottavasti tuli tarpeeksi ympäripyöreästi :cheesy:   Totta myös tuo, mitä sanoit Corasta.

Kolmos kauden päätökseen liittyen:   [spoiler]Mä tavallaan pidin siitä, että Matthew'n hahmo hävitettiin kokonaan, vaikka sitä pitkään harmittelinkin. Jos tämä olisi jatkanut sarjassa, olisi hänen ja Maryn välille ehkä yritetty vääntää jotain draamaa, ja se olisi tuntunut liian tylsältä - vanhan toistoa. [/spoiler] En ole vielä katsonut yhtään jaksoa 4. kautta, vaikka tallennettuna löytyykin. Tiedän, että jaksoihin tulee "himo", joten yritän säästää mahdollisimman monta jaksoa yhdelle katselukerralle.

Katsoin juuri dvd:ltä ekan kauden. Melko hyvä. Mielenkiintoisia hahmoja ja pidän siitä asettelusta, että sekä ylhäisö & palvelusväki ovat päähenkilöitä tarinassa. Se antaa melko mielenkiintoisen näkökulman tarinalle. Sarjasta löytyy hahmoja, jotka eivät ole mustavalkoisia. Mm. Edith on hyvin mielenkiintoinen hahmo. Odotan toisen kauden katsomista toivoen, ettei se vie sarjaa huonoon suuntaan, koska ensimmäinen kausi tuntui jäävän hieman kesken.

Katsoin eilen putkeen kolmoskauden vikan, pidemmän jakson ja neloskauden poislukien sen päätösjakso. Melko ärsyttävää, kun nuo viimeiset specialit pitää ostaa omilla DVD:llään. Tänään nyt sitten lähtö kaupoille.   Kuten arvelinkin kolmoskauden lopusta,   [spoiler]Matthew'n kuolema oli traaginen, mutta toisaalta todella kauniisti toteutettu. Mietin, kuoleeko hän jonkinlaisessa metsästysonnettomuudessa ja ehtiikö edes nähdä lastaan - onneksi ehti, se oli tavallaan kaunis päätös tämän perheen tarinalle.   Maryn toipumisesta neloskauden aikana olin jotenkin luullut etukäteen, että se kestäisi pidempään, mutta melko hyvinhän tuo rouva tarttui talon ohjaksiin. Uusien kosijoiden äkkinäinen ilmaantuminen sen sijaan tuntui vähän puuduttavalta, hohhoijaa, antakaa lesken nyt vähän aikaa huseerata ilman miesväkeä tiellä.   Oikeastaan hiukan toivoin, että molempien leskien, Maryn ja Tom-poloisen, välille syntyisi jotain, mutta näin ei taida nyt sitten käydä... [/spoiler]