Kävelevät koneet

Kirja on melko erikoinen enkä oikein saanut siitä kiinni. Juoni sinänsä on oikein hyvä ja teoksessa esitettävä tulevaisuus kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta tarina etenee kovin nopeasti. Aluksi kirja on rauhallinen ja samalla hyvin hämmentävä. Pian kuitenkin tapahtumat vain seuraavat toisiaan sellaisella vauhdilla, etten itse ainakaan meinannut pysyä perässä.

Teoksesta on vaikea etsiä mitään tiettyä kovin huonoa puolta, mutta jokin kyllä jäi nyt kaivertamaan tämän luettuani. Ymmärrän kyllä, miten monien mielestä kirja on saanut niin hyviä arvosteluita monilta, mutta itse en pysty samaistumaan tähän. Etenkin tarinan loppupuolella tapahtumat alkavat käydä melko epäselviksi ja ihmisiä kuolee toisensa perään. Toki hahmoja kuolee usein kirjoissa ja se luokin oman osansa tarinan mielekkyyteen, mutta tässä se alkoi käydä jo melko naurettavaksi. 

Kirjan pohjalta on tehty elokuva, enkä itse ole sitä vielä nähnyt. Uskon kuitenkin, että elokuvana tämä toimisi paremmin, vaikka jotkin kirjat eivät usein näin toimi. Välillä tätä lukiessa huomasi, kuinka kohtaus sujuisi näyttävämpänä elokuvassa. Itse en ole varma, luenko teoksen jatko-osat, mutta jokainen voi itse miettiä mitä mieltä tästä on. 

Tämä kirja jätti vähän hölmistyneen olon. Se alkoi aika rauhallisesti, mutta sitten tapahtumat alkoivat eskaloitua melkosella tahdilla, kunnes kirja sitten jo loppuikin. En tiennyt mitä odottaa, mutta selvästi en sitä mitä kirja tarjosi. Tarina todellakin eteni hengästyttävää vauhtia olematta kuitenkaan liian nopeatempoinen. Tarinan loppu oli ehkä hiukan turhan traaginen, tuntui että pöytä yritettiin putsata ihan kokonaan kaikista mahdollista langanpäistä. Jos haluaa, ei tarvitse lukea jatko-osia, sillä tämä kirja oli oma tarinansa (mutta totta kai haluaa, tämähän oli aivan loistava kirja!). Päähahmot olivat melko stereotyyppisiä. Tom oli ihan sympaattinen hahmo, mitä nyt todella naiivi ja sellainen, joka haluaa kuvitella kaikesta hyvää. En jaksa uskoa, että kukaan teini-ikäinen olisi noin sinisilmäinen, noin yksinkertaisen oloinen. Varsinkaan, kun ottaa huomion hänen taustansa. Hester oli sitten taas melkoinen arkkityyppi kostoa haluavana hahmona. Vaikka päähahmot olivatkin näin tympeitä, yhdessä ne toimivat todella mukavasti. Heidän keskinäinen dynamiikansa oli hiukan vinossa, joka teki lukemisesta mielenkiintoista. Parhainta olikin kun juonen edetessä heidän keskinäinen suhteensa tasapainottui. Myös miljöö antoi paljon tarinalle. Steampunk-henkisyys nyt on aina hieno asia ja ajatus kävelevistä/liikkuvista kaupungeista oli vinha, mutta minulle jäi epäselväksi se, miten se käytännössä toimi. Mielessäni näin koko ajan Hayao Miyazakin näkemyksen Liikkuvasta linnasta, jota tuskin tässä haettiin. Siitä huolimatta hyvä tarina, jossa oli mielenkiintoinen premissi ja päätös. En malta odottaa, että pääsen lukemaan jatko-osia.

Philip Reeven "Kävelevät koneet" (Karisto, 2004) maalaa lukijansa silmien eteen huikean maailman, jossa yhden tunnin sota on tuhonnut sivilisaation sellaisena kuin me sen tunnemme ja ihmiskunta elää höyryvoiman liikuttamissa kaupungeissa.

Nuori museoharjoittelija Tom Natsworthy joutuu todistamaan murhayritystä, jonka kohteeksi joutuu hänen idolinsa, historioitsija ja tutkimusmatkailija herra Valentine - ja sen seurauksena hän tempautuu mukaan seikkailuun, jossa roolia näyttelevät muun muassa kiertelevät merirosvot, ihmisen ja koneen välimuodoksi tuomittu raatelukyntinen tappokone Shrike, ilmalaivaansa halki taivaan käskyttävä naiskapteeni Anna Fang ja kostonhimon eteenpäin ajama Hester Shaw, nuori tyttö, jonka kasvot ovat kammottavalla tavalla silpoutuneet.

"Kävelevät koneet" on sarjan ensimmäinen osa, mutta se toimii kyllä myös yksittäisenä romaanina. Seikkailu tempaa mukaansa heti alkumetreiltä lähtien, eikä tahti hidastu missään vaiheessa. Tarina saa paikoitellen aika hurjiakin piireitä. Väkivalta ja kuolema ovat alati läsnä, mikä pudottanee kyllä kaikkein nuorimmat lukijat pois kuvasta, mutta sopii hyvin toivottomaan ja lohduttomaan dystopiaan.

Vaikka perusidea kävelevistä kaupungeistä tuntui alkuunsa vähän hölmöltä, on se kuitenkin yllättävän toimiva. Lisäksi henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja kaikessa epätäydellisyydessään ja kompleksisuudessaan tavattoman rakastettavia ja kiinnostavia, eivätkä näiden kohtalot tunne yhdentekeviltä. Muutamista kirjailijan valinnoista suorastaan järkyttyy...

Kai kirjassa vikojakin on, mutta harvemmin nuortenromaani tekee enää tässä iässä yhtä kovaa vaikutusta kuin nyt. Täydet viisi tähteä.

Tällainenko maailmasta tulee meidän jälkeemme? Sotien runtelema, jossa kaupungit noudattavat omanlaista kieroutunutta darwinismiaan: syö tai tule syödyksi. Kirjoittaja on sekoittanut soppaan mytologioita ja nippelitietoja meidän ajastamme onnistuen nerokkaasti sivistämään ohimennen sekä herättämään kysymyksiä omista elintavoistamme. Kirjan loppu on täynnä käänteitä, joita ei olisi osannut aavistaa, osa surullisiakin, mutta sellaista elämä on.

Kirja piti hallussaan koko ajan, saaden lukijan haukkomaan teatraalisesti henkeään - ylittäen kaikki jo valmiiksikin korkeat odotukset, joita minulla kirjasta oli. Hahmot ovat yllättävän syvällisiä, lue kirja jos et usko!

Hester - tyttö, joka ei ole kaunis, Tom - poika, joka ei ole sankari, Katherine ja eräs salaperäinen nuorukainen ovat keskenään joukko erilaisia, enemmän tai vähemmän kovia kokeneita nuoria, joilla on tehtävänsä tarinassa. Kirjassa seikkalee myös lemmikki susi nimeltään Koira, eikä rakkaudeltakaan voida välttyä.