Hyönteiselämää
Venäjänkielinen alkuteos ilmestyi Znamja-lehden numerossa 4/1993. Suomentanut Arja Pikkupeura. Nidottu.
1. Venäläinen metsä, 2. Initiaatio, 3. Elää yksikseen, 4. Yöperho tummin siivenlyönnein, 5. Kolmas Rooma, 6. Elämä tsaarin puolesta, 7. Marcus Aureliuksen muistolle, 8. Hyönteisen kuolema, 9. Musta ratsastaja, 10. Yksi lensi yli vihollispesän, 11. Kaivo, 12. Paradise, 13. Nuoren äidin kolme tunnetta, 14. Toinen maailma, 15. Entomopilogia.
Hyönteiselämää mullistaa kaikki käsitykset venäläisestä kirjallisuudesta. Sen 15 tarinaa puikkelehtivat toistensa lomitse, kertovat samoista henkilöistä eri kulmista ja eri aikoina, punoutuvat muotoaan muuttavaksi kaleidoskooppikuvaksi.
Nuhruisessa lomakeskuksessa Mustanmeren rannalla tapaamme kolme miestä: Arnoldin ja Arturin sekä amerikkalaisen Sam Suckerin. He ovat korrektisti pukeutuneita, käyttäytyvät korrektisti ja tutustuminen tapahtuu sivistyneesti. Jotain outoa lukija on aavistavinaan, mutta vasta kun kaverukset heittäytyvät kaiteelta tyhjyyteen, paljastuukin että he ovat hyttysiä. Ja millaisiin maistiaisiin me heidän kanssaan pääsemmekään…
Muurahaisneito Marina avioituu upseeri Nikolain kanssa ja synnyttää tyttären, Natašan, joka sitten rupeaakin kärpäseksi. Isä-pillerinpyörittäjä pohtii poikansa kanssa minuuden olemusta, Maksim saa kokea, mitä on olla hamppulude palavassa marisätkässä. Serjoža-kaskas kasvattaa viikset kuten työkaverinsakin, mutta entäs kun häntä luullaan sitten torakaksi?
Ovatko he ihmisiä vai hyönteisiä? Nerokkaan taitavasti ja luontevasti kirjailija vaihtaa kuvakulmaa, käyttelee kaksoisvalotusta, panee lukijan aivot lujille.
Viktor Pelevin
Viktor Pelevin (s. 1962) on Venäjän nimekkäimpiä nykykirjailijoita. Hän on opiskellut kirjallisuutta, työskennellyt toimittajana, mainostoimittajana ja kääntäjänä. Pelevin otettiin aluksi innostuneesti vastaan Venäjällä. Hänen myöhemmät teoksensa ovat kuitenkin herättäneet ehkä enemmän vastakaikua länsimaissa. Pelevin kirjoittaa absurdeja tarinoita, jotka voidaan tulkita täysin vastakkaisilla tavoilla. Hänen teoksensa ovat omaperäisiä, samalla kertaa pilkkaavia ja vakavia.