Jumalan kahdeksan sormea
Alkuteos ilmestynyt 1957. Suomentanut Pekka Markkula. Kannen kuva: Kelly Freas. Nidottu.
Jumalan silmä taivaalla
Kahdeksan ihmistä – seitsemän turistia ja heidän oppaansa – joutuu onnettomuuteen Belmontin jättimäisessä hiukkaskiihdytinrakennuksessa.
Ohjainyksikkö pettää, hiukkassäde pääsee valloilleen ja polttaa näköalatasanteen heidän altaan. He syöksyvät kolmenkymmenen metrin matkan läpi polttavan säteen kammion lattialle ja kaikkien hämmästykseksi selviävät hengissä.
Mutta he heräävät maailmassa, joka ei ole heidän omansa. Se on sekoitus keskiaikaista taikauskoa ja itämaista islamilaiskulttia, jonka kostonhimoinen jumala näkee kaiken valtavalla silmällään, joka leijuu taivaalla. Pääsisivätkö he koskaan pois tästä maailmasta? Ja pääsisivätkö he takaisin siihen maailmaan, josta lähtivät...
Käyttäjät lukeneet myös
Philip K. Dick
Philip Kindred Dick (1928–1982) syntyi Chicagossa, mutta hänen perheensä muutti pian Berkeleyhin Kaliforniaan. Nuoren Dickin heikko terveys vei hänet kirjojen ja kirjoittamisen seuraan. Dick valmistui high schoolista 1947. Hän kirjoittautui yliopistoon, mutta jätti pian opinnot kesken terveyssyistä. Taidemusiikista kiinnostunut Dick työskenteli vuoteen 1952 radio- ja levykaupan myyjänä. Dickin johtaja kaupassa toimi myöhemmin esikuvana hänen romaaniensa maanläheisille, työväenluokkaisille sankareille. Kirjojen hahmot myös keskustelevat usein esimerkiksi John Dowlandin, Richard Wagnerin ja Gustav Mahlerin sävellyksistä.
Fantasy-sarja
John Books Oy:n sarja. Sarjassa ilmestyi myös Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille (1981) ja Harry Harrisonin Ruostumaton teräsrotta (1980).
Harrisonin Kuoleman planeetta aloittaa trilogian, mutta jatko-osia ei suomennettu.
Fantasy-sarja sisältää tällä hetkellä 5 kirjaa.
Kirja-arvioita
Olin lukenut tämän kirjan joskus vuosia sitten, varmaan vuosituhannen taitteessa, joten juonesta oli vain todella hatara muistikuva. Paremmin muistin sen, etten ollut teoksesta pitänyt lainkaan, mutta annoin mahdollisuuden kun sattui kirjahyllyssä osumaan hyppysiini.
Käytetty kieli osoittaa, ettei teos todellakaan ole modernin sovinnaisuuskäsityksen aikakaudelta: naiset ovat enemmän tai vähemmän heikkoja ja yksinkertaisia sekä valkoisten joukossa on neekereitä jotka useaan otteeseen äityvät "nekruilemaan".
Scifiksi idea ei sinänsä ole mitenkään uusi: matkata toisiin mailmoihin. Tässä se tapahtuu putoamalla hiukkaskiihdyttimeen ja päätymällä kirjan henkilöiden päiden sisäisiin todellisuuksiin. Niin lupaavalta kuin idea vaikuttaakin, on se pilattu liiallisella asenteellisuudella henkilöiden sisäisiä tuntemuksia kohtaan. Yksikään maailma ei toimi, ja niistä halutaan äkkiä pois. En tiedä, vaikuttaako kirjan syntymaa ja -vuosi (USA ja 1957), mutta erityisesti kommunismi ja kommunistit nähdään jonakin pahana, mutta mahdottomana kitkeä. Kirjan viesti tuntuu olevan "Ole realisti; uskovaisten, pikkuporvarillisten kulttuuri-intoilijoiden, vainoharhaisten ja kommunistien maailmat olisivat kamalia paikkoja." Vielä kun tähän lisätään suomentajan räikeät yhdyssanavirheet ja loppua kohden latistuva tunnelma ja ahdasmielisen tuntuiset henkilöhahmot, voin sanoa, etten kamalasti pitänyt. Alkupuoli oli hyvä, tunnelma nousi sopivasti, kunnes ensimmisestä maailmasta päästään pois. Siitä lähtien kirjan kiinnostavuus latistuu hitaasti loppua kohden, vaikka siinäkin esiintyy jokunen mielenkiintoa herättävä kohta. En suosittelisi kenellekään, joka ei halua irvailla edellä mainitun tyyppisten henkilöiden kustannuksella. tai sitten kannattaa lukea vain alkupuoli. Lyhyesti: idea hyvä, yleisesti ottaen muu tökkii.