Olin lukenut tämän kirjan joskus vuosia sitten, varmaan vuosituhannen taitteessa, joten juonesta oli vain todella hatara muistikuva. Paremmin muistin sen, etten ollut teoksesta pitänyt lainkaan, mutta annoin mahdollisuuden kun sattui kirjahyllyssä osumaan hyppysiini.
Käytetty kieli osoittaa, ettei teos todellakaan ole modernin sovinnaisuuskäsityksen aikakaudelta: naiset ovat enemmän tai vähemmän heikkoja ja yksinkertaisia sekä valkoisten joukossa on neekereitä jotka useaan otteeseen äityvät "nekruilemaan".
Kirjan juoni on näppärä, mutta välillä kerrontaa ikään kuin karkaa lapasesta. Loppupuolen "todellisuuden luojan" henkilöllisyys oli helposti arvattavissa, eikä yllättänyt.
Lopputulemana olen varsin tyytyväinen, että annoin kirjalla toisen mahdollisuuden. Osoittaa myös miten oma maku on muuttunut vuosien kuluessa.
