Ei vain verestä

Tartuin tähän kokoelmaan keväisessä vampirismi-innossani, ja tähän kokoelmaan tuo mania myös sammui. Ei niinkään siksi, että nälkä olisi tullut tyydytetyksi, vaan siksi, että turhauduin. Monet kirjan novellisteista olivat nimittäin yrittäneet vääntämällä vääntää vampyyriteemaan tuoretta näkökulmaa, ja tuoreuden sijaan tuloksessa näkyy lähinnä se vääntäminen. Kokoelman parasta antia olivatkin hieman perinteisemmät ja minimalistisemmat skenaariot, kuten Fritz Leiberin mystinen valokuvamalli novellissa ”Tyttö, jolla oli nälkäinen katse” sekä Gardner Dozoisin ja Jack Dannin keskitysleirivampyyri novellissa ”Vainajien joukossa”. Erikoisemmista ideoista nerokkain oli ehdottomasti Gahan Wilsonin ”On meri kovin märissään”, jonka vampyyrit ovat peräisin Lewis Carollin Ihmemaasta. Uskoisin, että myös heikohko suomennos imi mehut monesta sinällään kelvollisesta novellista.

Oli miten oli, kokoelmaa ei kokonaisuudessaan voi kutsua kovin korkeakirjalliseksi tai edes kovin nautittavaksi, sillä minulta meni peräti pari kuukautta saada tämä loppuun. Vampyyreistä innostuneen kannattaa ehkä kuitenkin valikoida luettavakseen joitain novelleja, kuten yllä mainitsemani kärkikolmikko. Heti aluksi verettömiltä vaikuttaviin tarinoihin, saati sitten niihin pariin väliin ympättyyn runoon ei välttämättä kannata tuhlata aikaa.