Alkuteos Northern Lights ilmestynyt 1995. Kirja julkaistiin Yhdysvalloissa nimellä The Golden Compass. Suomentanut Helene Bützow.
1. laitos: Tammi, 1996. Kannen kuva: Eric Rohman. Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Markko Taina. Sidottu, kansipaperi. 4. painos 2003.
2. laitos: Loisto (Tammi), 2006. Kannen kuva: Eric Rohman. Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Markko Taina. Nidottu.
3. laitos: Tammi, 2007. Elokuvakansi. Sidottu.
4. laitos: Otava, 2018. Kansi: Tuuli Juusela. Sidottu.
Carnegie-mitali 1996, Guardian-lastenkirjallisuuspalkinto (jaettu) 1996, British Book Awards Children's Book of the Year 1996. British Fantasy -palkintoehdokas 1995, valittu American Library Association's 100 Best Books for Teens -listalle vuonna 2000.
Noidat ovat jo tuhansia vuosia tienneet toisista maailmoista, rinnakkaismaailmoista, jotka ovat olemassa limittäin meidän maailmamme kanssa. He elävät lähellä paikkaa, jossa maailmojen välinen verho on ohut ja he ovat kuulleet puhuttavan lapsesta, jolla on suuri kohtalo. Tuo lapsi on Lyra, vilkas, itsepäinen ja utelias tyttö, joka on elänyt koko lapsuutensa tiedemiesten parissa Jordan Collegessa ilman sen kummempaa perhettä tai kotiväkeä.
Eräänä iltana Lyra päättää vilkaista collegen oleskeluhuonetta, johon häneltä on ehdottomasti pääsy kielletty. Siitä alkaa henkeäsalpaavan jännittävä seikkailu, joka vie Lyran ja hänen daimoninsa Pantalaimonin kauas Pohjoiseen, panssarikarhujen, jäätiköiden ja noitien maahan – kadonneitten lasten, salaperäisen Tomun ja pohjantulien arvoitusten äärelle. Apunaan Lyralla on aletiometri, symboleihin perustuva kultainen kompassi, joka kertoo vastauksen sille, joka osaa sitä tulkita.
Kultainen kompassi on herättänyt paljon huomiota heti ilmestyttyään. Se on saanut loistavat arvostelut ja teosta on verrattu mm. Tolkienin Taru Sormusten herrasta -trilogiaan. Huhtikuussa 1996 kirja sai Englannissa arvostetun Guardian Children's Fiction Award -palkinnon ja heinäkuussa 1996 se palkittiin Carnegie Medal -palkinnolla.
Mitä ajatuksia tämä kirja herätti? Aloita ensimmäinen keskustelu.
Voit osallistua ilman käyttäjätiliä.
Aloita keskusteluVuonna 2008 julkaistua Once Upon a Time in the Northia ei suomennettu. Se on samantyylinen lisäosa trilogiaan kuin Lyran Oxford.
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Kirja(sarja) on ollut suurmenestys 90-luvulla ja myöhemminkin, mutta vasta nyt tulin lukeneeksi ensimmäisen osan ja onneksi luin. On aletiometri, jonka avulla pystytään näkemään totuuksia. On daimonit – ihmisten eläinhahmoiset sielunkumppanit. On Tomu ja rinnakkaiset maailmat. On noitia ja puhuvia karhuja. Etenkin daimoni idea oli ihastuttava (tuli heti mieleen myöhemmin kirjoitettu Zoo City – Lauren Beukes on varmaankin saanut vaikutteita kirjaansa tästä).
Kannattaa lukea hirveen hyvä kirja.
Sain nämä kirjat lahjaksi ja koska olin lukenut niin paljon mahtavia arvosteluja koko sarjasta, olin aivan innoissani. Minulla kesti kuitenkin reilut sata sivua päästä kunnolla mukaan tarinaan. Pitkään pohdin, mitä mieltä oikein olen tästä kirjasta.
Teksti on melko yksinkertaista, mutta silti samalla jotenkin kiinnostavaa. Päähenkilö Lyran tapa miettiä maailmaa on selvästi pienemmän lapsen, joten hänen maailmankuvansa on useasti kovinkin positiivinen. Lyra on reipas ja päättäväinen eikä hän kaihda vaaroja. Kaikki hahmot ovat itseasiassa melko mielenkiintoisia, joskin erikoisin asia kirjassa on mielestäni daimonit.
Daimonit ovat käytännössä ihmisen sielu, mutta eläimen hahmossa, kulkien koko ajan oman ihmisensä mukana. Sielu ei siis ole ihmisen sisällä vaan konkreettinen olento, joka elää yhdessä ihmisen kanssa. Koko kirjan juoni perustuukin siihen, että osa ihmisistä haluaa tietyistä syistä erottaa nämä daimonit omistajistaan - ne kun eivät tavallisesti voi mennä muutamaa metriä kauemmas ihmisestään. Jos ihminen kuolee, samoin häviää daimonikin - ja toisinpäin. Idea daimonista on mielestäni hyvinkin kiinnostava ja tuo todellakin uutta jännitystä kirjaan.
Kirja on todella monipuolinen eikä mitään oikein osaa odottaa ennalta, juonessa esiintyy niin noitia kuin haarniskoissa kulkevia jääkarhujakin. Ihmisetkin jaetaan eri ryhmiin arvoaseman mukaan ja kirkko johtaa maan toimintaa. Ja tarinan koko maailmakin on hieman hämmentävä, sieltä löytyy Lontoota ja Oxfordia, mutta samalla Tanskan uutta maata ja muita keksittyjä valtioita.
Kokonaisuudessaan kirja on aluksi hieman hämmentävä ja erikoinen, mutta loppujen lopuksi teos on oikein mielenkiintoinen ja hienosti luotu.
Kiintoisa ajatus, että ihmisen sielu olisi erillään ruumiista eläimen hahmossa. Tämä oli hyvä kirja, mutta siitä en pitänyt, kun Lyran Pantalaimon meinattiin leikata.
Tuntuu hassulta kun lukenut viimeksi Vainutun. Daimonit tatkoittavat näissä sarjoissa ihan eri asiaa.
Lue myös Susiraja!
Milloinkohan minusta on tullut mainosmies? Minä tiedä.
Pidän kovasti tästä sarjasta ja päähenkilöstä Lyrasta. Hän on aika samanlainen kuin minä. Joku kuvasi hyvin "raivostuttava kakara." Lyra tekee kuten tahtoo, mutta onnistuu silti jotenkin hurmaamaan ihmiset. Kaikessa en ole ollut hänen kanssaan samaa mieltä, ainakaan myöhemmin osien tapahtumista. Tämä ensimmäinen kirja on erityinen suosikkini, koska tapahtumat ovat vielä lapsenomaisia, suorasukaisia ja seikkaileminen on melko perinteistä. Jälkimmäisissä osissa on hieman liikaa tieteellistä ja filosofista tuputusta. Parasta kirjassa on tietenkin daemonit ja pansserbjörnet. Myös se ukkeli, joka lensi kuumailmapallolla ja jonka daemoni oli pupu, oli hurmaava. Luin tämän lapsena, kuten kannattaa.
Näin ensin samannimisen elokuvan ja kun kuulin, ettei lisäosia elokuvaan ole tulossa niin hommasin kirjat itselleni. Tätä eka osaa lukiessa elokuvan erilaisuus haittasi lukunautintoa koska leffa oli vielä tuoreessa muistissa mutta ehkä sarjakin petraa vanhetessaan siksi tälle 3,5 ja muille 4 staraa.
Idea, maailman kuvaus ja tarinan rakentaminen miellytti. Tietty "uskonnon" vastaisuus näkyy kirjassa muutenkin kuin kirkon kuvaaminen keskiaikaisen inkvisition kaltaisena vallantavoittelukoneistona, joten ymmärtää miksi Jenkeistä rahoitusta ei seuraaviin osiin ole tullut. Muutenkin menestys on ehkä jäänyt Euroopan pään varaan.
Fantsufaneille hyvä valinta jollei ole vielä tullut luettua.
Ihana fantasia kirja!
Kun luin tämän kirjan olin juuri aloittanut lukemaan fantasiaa, joten tämä oli yksi ensimmäisistä kirjoista. Sydän kuitenkin pamppaili koko kirjan ajan, ja Lyra on aivan ihana hahmo..
Ja sitten vielä Pantalamon! ääää!
SUOSITTELEN!
Sain koko Universumien Tomu -trilogian kerran syntymäpäivä lahjaksi. Tykästyin sarjaan heti. Olin katsonut kylläkin ensin elokuvan, ja sitten minua alkoi ärsyttää, kun kirjaa lukiessani huomasin, että elokuva oli tehty suurimmaksi osaksi ihan väärin. Tapahtumat menevät elokuvassa osittain väärässä järjestyksessä. Kirjassa ne menevät järkevämmin. Mutta täytyy sanoa, että tämä on yksi parhaista lukemistani kirjoista, sekä trilogian paras osa.
Olen lukenut tämän kirjan aiemmin, kuten myös nähnyt elokuvan, mutta silti tarina on yhtä jännittävä kuin aiemminkin. Juoni on osittain melko ennalta-arvattava, mutta siitä löytyy myös yllättäviäkin kohtia. Alussa itseäni häiritsi kirjan alkaminen ns. keskeltä tapahtumia, eikä kirjan maailmasta tai daimoneista ollut mitään selityksiä, mutta kirjan edetessä kaikkiin kysymyksiin sai kyllä vastaukset.
Kirjan päähenkilö Lyra on suoraan sanottuna erittäin raivostuttava pieni kakara, mutta silti hänen seikkailujaan jaksaa lukea innolla. Lyran sukulaisuussuhteet olivat ennalta-arvattavat, eli siihen olisi kirjailija voinut panostaa enemmän. Lempihahmokseni kirjasta nousi panssarikarhu Iorek, hänen kiintymyksensä Lyraan on jotain tavattoman hienosti kuvattua.
Kirjan loppu on mielestäni vähän turhankin sekava ja se loppuu ns. kesken herättämällä useita kysymyksiä, joihin kuitenkin toivottavasti saa vastauksen sarjan myöhemmissä osissa. Kirjan kaksi lopputaistelua tekevät siitä hieman erilaisen, onhan yleensä totuttu näkemään vain yksi loppuhuipentuma. Lopussa esiin tuleva uskonnon osa kaikkiin tapahtumiin vaikuttaa vähän samanlaiselta kuin oikeassa elämässä Vatikaanin ja katolilaisuuden touhut. Suomentajalle myös iso miinus useista kirjoitusvirheistä..
Pullmanin Universumien tomun aloittajateos oli minulla matkaeväänä (samoin muut kirjat), kun vietin kuukauden verran lomaa Euroopassa. Eväät loppuivat kesken; olin hotkaissut koko trilogian Italiaan mennessä. Ehkä se kertoo jotain kirjojen tenhoavuudesta. Lyran matkaa seuraa ihan mielikseen ja sivut vain lentävät pois tieltä, kun matka sen kuin jatkuu. Daimonit ideana ovat sellainen juttu, jonka ottaisin mukaan omaankin kirjaan. Kirjassa ei juurikaan tapella, tai käytellä aseita, eikä Lyrakaan koske edes puukkoon kok kirjan aikana, mutta slti kirjassa sattuu ja tapahtuu. Henkilönä Lyra on kuriton ja villi, mutta loppujen lopuksi hyväsydäminen tyttö. Ja kakkoskirjan kannen perusteella aika nättikin! ;)
Elokuvasta voin sanoa sen, että sen näyttelijät osaavat kyllä eläytyä rooleihinsa, jotta leffaa katselee ihan vain huvikseen. Jordan college on melkoinen paikka sekä kirjassa, että leffassa.
Suosittelen sekä kirjaa että elokuvaa kaikille, jotka haluavat erilaista fantasiaa.
Kirja on mielestäni ihana! Mietin kirjastossa pitkään, lainasinko sen vai en, mutta lopulta päätin lainata. Ja hyvä että lainasin! Kirja oli loistava, vaikka jossakin vaiheessa hieman tylsä. Daimonit tekivät kirjasta vielä mielenkiintoisemman, ja kokonaisuus oli mahtava. Vaikutusta korosti vielä sekin, että Kultainen kompassi oli yksi ensimmäisistä lukemistani fantasiakirjoista. Suosittelen ehdottomasti kaikille, jotka eivät sitä ole vielä lukeneet. Aion itse lukea kirjan vielä joskus uudestaankin.
Kultainen kompassi sykähdytti aikoinaan minua suunnattomasti. Kirja on yksi tämän hetkisen fantasiakirjallisuuden (suomennetun) parhaimmistoa minun mielestäni. Mielenkiintoisin asia ehkä olivat juuri nuo Fantasyfanin mainitsemat daimonit. Ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä on oma daimoninsa, itsestämme irrallinen sielun osa, on kiehtova. Myös toisen maailman Oxfordin ja Englannin kuvaus oli mielenkiintoinen. Tarina muuttui jännittäväksi aletiometrin ja Pohjoisen matkan ilmaantuessa. Harmi, ettei kirjassa kerrottu tarkemmin missä Bolvangar sijaitsi, mutta Serafina Pekkala ja muut noidat ainakin asuivat Inarinjärven rannoilla. Kirja oli hieno ja tempaisi mukaansa heti alusta alkaen. Loppu oli tuskallisen surullisen ja loistavan traaginen, Lordi Asrielin todellisen luonteen paljastuessa. Tomu ja aletiometri jättivät jatkon auki, samoin kuin Svalbardin tapahtumat. Ja on hienoa että kirjasta on tulossa elokuva tänä vuonna (2007). Todellakin loistava kirja jota suosittelen jokaiselle fantasian ystävälle. Arvosana:10
Kultainen kompassi ilmeistyi aikana jolloin fantasian lukeminen oli minulle uusi asia. Pidin kirjaa ensiksi kannen perusteella jotenkin lapsellisena, mutta kirjan paksuus oli vaikuttava.
Kirjan lukeminen oli kuitenkin hyvä ratkaisu. Tarina oli mielenkiintoinen ja eteenkin ajatus muuttuvista daimoneista oli kiehtova.
