Näkemisen lahja

Kirja oli juonellisesti hyvä, ellei oteta lukuun sen hitaasti etenevää kerrontaa ja riittämättömiä kuvailuja paikkojen ja ihmisten suhteen. Kyseinen kirja oli ensimmäinen LeGuinin kirja, jonka olen koskaan lukenut ja täytyy kyllä myöntää, ettei se todellakaan tule jäämään viimeiseksi.
Ensin aloitin lukemaan kirjaa, koska halusin lukea kyseisen kirjailijan uusimman kirjan, mutten tiennyt millainen Ursula olisi kirjailijana. Kun juoni lähti kunnolla käyntiin, sain pian huomata, etten enää voinut lopettaa lukemista ja että muuten vain lukemisesta oli tullut melkein pakkomielle. En vain voinut pistää kirjaa pois, ennen kuin olin lukenut viimeisenkin sivun.
Henkilöitä Ursula olisi voinut kuvailla hieman tarkemmin… aika paljonkin tarkemmin. Heidän luonteenpiirteensä tulivat kyllä hyvinkin selkeästi esille, mutta ulkonäkö jäi hieman pimentoon. Päähenkilöt nyt jotenkuten sai hahmoteltua mielessään, mutta jopa tärkeänä pitämäni sivuhenkilöistä ei juurikaan kirjassa kerrottu.
Vaikka juoni etenikin verkkaiseen tapaansa, se oli siitäkin huolimatta lukukokemuksena loistava ja voin suositella sitä kenelle tahansa, joka ei hetkahda hitaasta juonen kulusta ja suuresta määrästä erinäisiä tarinoita, jotka eivät juurikaan liity itse tarinaan. Eivät ainakaan kovin oleellisesti.
Loppu oli kuitenkin aavistuksen… pettymys? Olin odottanut siltä hieman enemmän, mutta ehkäpä juuri se saakin minut lukemaan jatko-osat. Orrecin ja Gryn kohtalo jäi pahemman kerran pimentoon, mikä oli samaan aikaan häiritsevä ja kiehtova tapa lopettaa kirja.