Tietokonelapsi
Kansi: Osmo Omenamäki. Sidottu.
”Tänä päivänä, hajaantuessamme, he tuntuivat olevan helpottuneita. Tehtävä oli ollutkin monimutkaisempi kuin he olivat luulleet. Viileydessään he eivät jaksaneet ottaa lasta loppuun saakka luonnollisena ilmiönä. Minun tehtäväkseni jäi tunteenomainen huolenpito hänestä. Heille lapsi oli käsiteltävää massaa joka makasi säiliössään tarkasti kahden eri painoisen kolloidisen kerroksen välissä, kellui ja lähetti impulsseja heidän tutkittavakseen. Viimeisinä viikkoina lapsi piti heitä jännityksessä. He pelkäsivät hänen yksinäisyyttään ja liikkumattomuuttaan, ja myös sitä uhkaa jonka hän pani toimeen. Lapsi ei käyttäytynyt niin kuin hänen olisi heidän mielestään pitänyt. Hän tiedostui liikaa. Hän kuohahti yli tultuaan täysin tietoiseksi erikoislaadustaan ja mahdollisuuksistaan. Hän sai heidät paniikin valtaan. Kenties lapsen johdonmukaisuus oli ylivoimainen. Lapsessa oli riskimomentti, mutta sellainenhan liittyy nykyään moneenkin asiaan. He työskentelivät kaikkein monitahoisimmalla ja myös vaarallisimmalla ilmiöllä, tajunnalla. Vaikka he olivat kuinka erikoistuneella tiedolla ladattuja, heidän kapasiteettinsa ei riittänyt ymmärtämiseen. Tai saatan olla väärässäkin. Tämän vaikutelman kuitenkin sain. Kaukaiset mahdollisuudet jäivät heiltä huomaamatta, he halusivat olla omassa lähiesineellisessä todellisuudessaan.
Ihmisiä ei voida vaatia miettimään oman tajuisuutensa laajoja vaarallisia puolia. Sieltä nousee helposti esiin sellaista mikä käy ihmisille raskaaksi ja ylivoimaiseksi. Itse muutuin tänä aikana. Aikaisemmin mielsin maailman turvalliseksi enkä tiennyt miten hauras se on ja miten hauras on oma tajuntani kaikkineen.”
Erkki Ahonen
Erkki Ahonen (1932–2010) oli suomalainen kirjailija. Ahonen voidaan luokitella psykologisen realismin edustajaksi, jonka aiheena oli etenkin miehen mielenmaisema. Ahosen pääteos oli vuonna 1965 ilmestynyt romaani Kiviä vuoret. Hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon 1968.
Tieteisromaaneissaan Paikka nimeltä Plaston (1968), Tietokonelapsi (1972) ja Syvä matka (1976) Ahonen pohti ihmisen ja tekniikan suhdetta sekä ihmisen muuttumista suuren tieteellisen kehityksen hetkellä. Teosten on usein todettu kuuluvan merkittävimpiin suomalaisiin aikuisten tieteisromaaneihin. Esimerkiksi Kai Ekholm totesi, että Erkki Ahonen oli suomalaisista tieteiskirjailijoista ainoa, jolla ”on ollut sellainen luonnontieteellinen näkemys ja kyky synteesiin, jolle syvällinen tieteisromaani voi perustua”.