Siis tämä kirja jotenki mennyt ihan ohi. Onneksi pisti kirjastossa silmään, ihan 6/5 kirja. Elokuva jää kyllä laimeaksi tämän teoksen varjolla! Suosittelen jos joku ei ole vielä lukenut mutta olet katsonut elokuvan, aikasi ei mene hukkaan tämän luettua ❤️.
Howlin maailma #1 / 3
Liikkuva linna
- Julkaistu
- 27.10.2005 (WSOY)
- Alkuperäinen nimi
- Howl's Moving Castle
- Englanniksi
- Howl's Moving Castle (1986) →
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
20 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Tykkäsin kirjasta todella paljon etenkin tarinallisesti.Tykkäsin etenkin siitä miten kaikkiin hahmoihin ja niiden luonteisiin oltiin panostettu, eikä niiden luonnetta oltu unohdettu tarinan jatkuessa.
Liikkuva linna on sellainen kirja, jonka ahmii yhdeltä istumalta ihan huomaamattaan. Se on hauska, jännittävä, mukaansatempaava, mielikuvitusrikas, hurmaava, sympaattinen – se on kirja, jota on pakko ylistää, se on vain niin täydellinen. Tämä on yksi niitä kirjoja, joita jokaisen tulisi lukea elämänsä aikana ainakin kerran. Ja ehkä toisenkin. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/12/kirja-arvostelu-diana-wynne-jones.html
Tutustuin kirjan tarinaan alkujaan elokuvamuodossa, mistä pidin valtavasti. Kun sain jostain tietää, että tämä kirja löytyy lähikirjastostani, nappasin sen heti luettavaksi. Lukukokemus oli juuri niin ihana kuin olin uskaltanut toivoa ja tarinakin oli melko lailla sama kuin elokuvassa. Minulle tuli tunne, että pääsin maailmaan vielä syvemmälle lukemalla kirjan, koska tässä oli asioita, joita ei käsitellä tai mainita elokuvassa. Kirja oli myös kirjoitettu mukavalla tyylillä, mikä takasi mainion lukukokemuksen.
Risingin kirjasuosituksissa oli pitkään kummitellut kyseinen opus ja lopulta otin sen luettavakseni. Vaikka yleensä pidänkin nuorisolle suunnatuista kirjoista, huolimatta siitä että huitelen itse lähempänä kolmeakymppiä, niin tämä kirja oli kyllä jo liian lapsellinen jopa minun makuuni.. :P Mutta tulipahan luettua. En kyllä pitänyt elokuvastakaan.. Lienen liian vanha! :)
Liikkuva linna on ehdoton suosikkini kaikista lukemistani kirjoista. Se on hauska, suloinen ja koukeroinen, nauran ääneen monessa kohtaa joka lukukerralla. Ihastuttavat ja inhimilliset hahmot ovat kirjan parasta antia. Suosittelen kaikella lämmöllä ja rakkaudella.
Todella hyvä kirja! Kirjassa oli mielestäni todella vähän ennalta arvattavia asioita, mikä vain paransi kirjaa entisestään.
Kolme sanaa: Rakastan tätä kirjaa <3
En muista miten päädyin lukemaan koko kirjan, sillä muistan, että en siihen aikaan ollut vielä hirveä fantasian ystävä ja takakannen teksti ja nimi kuullostivat oudoilta. Onneksi luin, huolimatta kaikesta mitä kirjasta ulkoapäin saa irti, kirja on ehdottomasti yksi parhaista lukemistani kirjoista. Tätä lukiessa sai nauraa. Joudun lukemaan kirjan aina välillä uudelleen ja aina kun se on luettu, minulla tulee jokin outo ikävä Sophieta ja Howlia, onneksi he vähän vilahtavat myöhemmissäkin kirjoissa.
Liikkuvasta linnasta tekee mielenkiintoisen sen juoni, jota ei ymmärrä, ainakaan minä en ymmärtänyt, heti ensimmäisellä lukukerralla. Luettuani kirjan toisen ja kolmannen kerran, ymmärsin vihdoin kuka on Suliman ja kuka Prinssi Justin. Olen itse parantumaton romantiikan rakastaja, joten sitä olisi saanut puolestani kirjassa olla enemmän. Mutta Liikkuva Linna on ihan, rakastan juonta, henkilöitä, kerrontaa, kaikkea! Elokuva on huono, kirja tunnetusti paljon parempi. Tämä on niitä kirjoja, jotka pitää lukea ensi-istumalta loppuun asti!
Liikkuva linna alkaa erinomaisesti. Henkilöt ovat kiinnostavia, tilanteet hauskoja ja maailmassa tuntuu olevan taikaa arkisessakin muodossaan. Puolenvälin jälkeen saa kuitenkin huomata, että kirjailija panostaa lähinnä kimuranttiin juoneen ja teos jää kevyeksi komediaksi. Kerrankin tuntuu olevan niin päin, että kirjasta tehty elokuva on kiinnostavampi. Romaania voi suositella nuortenkirjallisuutena ja Diana Wynne Jonesin ihailijoille, joita epäilemättä riittää.
Kirjan hyvä ja hupaisa teksti tempoo lukijan mukaan seikkailuun. Shophie on hattukaupan omistajan tytär. Eräänä päivänä erämaan noita muuttaa Shophien vanhaksi mummeliksi. Näin Shophie päätää lähteä maailmalle etsimään onneaan vihdoinkin. Näin alkaa mukava Dianan kirjoittama kirja. Suosittelen kirjaa muillekkin, jotka tykkäävät magiasta ja noitien höpsöilystä. Kirja on parempi kuin Hyao Miazakin elokuva Liikkuvasta linnasta.
Kirjasta tehdyn elokuvan perusteella en ruvennut kirjaa lukemaan. En pitänyt elokuvasta, mutta kun äidinkielentunneilla jouduimme kirjan lukemaan, jäin heti kiinni. Tämä oli niitä kirjoja, jotka pitää lukea yhdeltä istumalta.Ilman Sophieta ei kirja kylläkään olisi ollut puoliksikaan näin hyvä, vahvat naishahmot olivat minusta parasta kirjassa.
Hyvä kirja ja seikkailurikas juoni joka tempaisee mukaansa. Ainoa asia mistä en pitänyt, oli loppu joka minusta hieman plörähti. Sophie ja Howl olivat mielenkiintoinen pariskunta ja Calcifer yliveto. Eniten minua nauratti kirjassa Sophien käynti Ingaryn kuninkaan luona ja hänen tapaamisensa prinsessan kanssa. Kirjan mieleen painuvin kohta oli se, jossa Howl vei Sophien kotiinsa joka paljastuikin tutummaksi kuin luulin. Elokuvan nähneenä huomasin Miyazakin paljolti poikenneen kirjasta. Siksi minusta elokuvaa ja kirjaa ei pidä pitää samana ja arvostella niitä sen perusteella. Kirja oli minusta hyvä ja hieno ja suosittelen sitä kaikille.
Arvosana: 9+.
Mielikuvituksekas, vilpitön ja sympaattinen kokonaisuus, jonka lukemisesta aidosti nauttii. Ehkä parasta antia ovat henkilöhahmot, jotka ovat todella persoonallisia ja vuorovaikuttavat pakottoman oloisesti. Ainoa, joka jättää toivomisen varaa, on ehkä loppuratkaisu (vähän liikaa vähän liian makeaa mehua).
Myös elokuva sulatti sydämeni ja hiveli sisäistä lastani. Lukekaa, katsokaa ja rakastukaa!
Liikkuva linnan maailma on kiehtova ja sisälle imaiseva. Tässä tarinassa pienet yksityiskohdat syventävät juonta, eivätkä tylsytä sitä. On myös rohkeaa käyttää tarinassa päähenkilönä vanhaa mummoa, kun suurin osa tarinoista tuntuu edelleen käyttävät sitä köyhää sikopaimenta josta sittemmin tulee kuningas.
