Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Otin kesän lukuprojektiksi Harry Potterit. Olen kuullut niistä niin paljon hyvää ja ollut sarjasta tehdyn elokuvan juurilla –siellä missä ne kuvattiin. Joten ajattelin, että olisi aika sivistää itseäni ja lukea jo melkein klassikoksi tullut sarja. Voin sanoa, että en pettynyt. Sarja ylitti odotukseni lentäen.

Viimeinen osa oli ehdottomasti yksi sarjan parhaista osista. Pidin siitä, että vanhoista hahmoista paljastui uusia puolia ja siitä kuinka sain Harryn kanssa kokea millaista on todellisessa velhomaailmassa eikä vain Tylypahkassa. Myös loppuun laitettu pätkä tulevaisuudesta oli oikein miellyttävä.

En voi mitenkään kirjoittaa tähän kuinka mahtava lukukokemus tämä kirja ja sen ohella koko sarja on ollut. Suosittelen ehdottomasti, että luet koko sarjan. Harry Potter on yksi monisävyisimmistä ja parhaiten tehdyistä sarjoista mihin olen elämässäni törmännyt.
J.K Rowling on kehittynyt hirvittävästi kirjailijana tämän sarjan aikana. Teksti on ollut alusta asti todella helppolukuista, kevyttä ja tunteita herättävää.
Suosittelen lämpimästi!

Tähän kaikki loppui.

Kuoleman varjelukset on hauskin, koskettavin, koukuttavin osa sarjasta. Luin päätösosan nopeammin kuin nuo ensimmäiset. Kertokoon se puolestaan.

Pottereiden maailma käsittelee inhimillisiä tunteita niin ainutlaatuisen aidosti. Pahat ominaisuudet tuomitaan, niistä ei pidetä, mutta niiden myönnetään kuuluvan ihmisyyteen siinä missä kaikki muutkin. Parhaimmistakin löytyy ahneutta, keltään ei puutu akilleenkantapäätä. Vahvista vahvin ja viisain Dumbledorekin oli joskus väärässä, mutta toki häntä voi paljastumisenkin jälkeen kunnioittaa.

Lordi Voldemort ei rakasta, joten hän on paha. Harry Pottereiden maailmassa on niin paljon rakkautta, kaikki se hyvä, Weasleyden perhe, Ron, Hermione, Harry, Ginny, Sirius, Tonks, Bill, Lupin, Kalkaros, Lily, James, Dumbledore... Voldemort on tehty niin selkeäksi kotrastiksi. Kuolonsyöjät olivat inhimillisempiä.

Malfoyden perhe oli esimerkillinen todistus ihmisyydestä naamioiden alla. Todellisuudessa perhe tulikin ensin, rakkaus, eikä Voldemort.

Itkin syvään ja hartaasti Kalkaroksen muistojen aikaan. Lily ja Severus tuntuivat toisilleen tarkoitetuilta enemmän kuin Lily ja James, vaikka toimivat hekin... Surullinen rakkaustarina, joka kuitenkin päättyi kauheimmalla ja parhaalla tavalla. Monimutkaista.

Harry vanhempiensa haudalla oli koskettavaa, mutta vielä pahemmin herkistyin onnellisen lopun kohdalla. Kaikki päättyi yllättäen hyvin. Laimeaa, kun sen noin sanoo, mutta Rowlingin kynällä kaunista.

Hahmot ovat tärkeimpiä elementtejä sarjassa. Meistä jokainen tuntee Nevillen, Hermionen, Tonksin, Siriuksen, Dracon... Me tunnemme sankareita, pelkureita, takinkääntäjiä, teeskentelijöitä, hyväntahtoisia, pahantahtoisia, me kaikki tunnemme ihmisiä. Tylypahka on kaunis paikka Albuksen kaarti on levinnyt ympärillemme Kuolonsyöjien joukkoon.

Hitto, paras kirja sarjassa. Niin eeppinen olo taas kun tuli luettua. Harry Potter ei kuole koskaan.

Kaikista sarjoista Harry Potter on mielenkiintoisin ja se on osannut pitää mielenkiintoa yllä, ja on siis lempisarjani. Kirja ei ole lempparini sarjasta, mutta tämä kyllä on lopetusteoksena mahtava, joka täyttää sopivasti kaikki tyhjät aukot. Harmittaa vain kun päähenkilöt eivät olleet koulussa paljoakaan, Tylypahka on kuitenkin ilmennetty Harryn ja kumppaneiden "kodiksi" jo vuosien ajan. Tylypahkan puuttumisen korvaa suuri etsintäretki, jossa vaihdetaan maisemaa jatkuvasti. Suurimman muutoksen kirjan aikana oli kokenut Neville, oli mahtava lukea mitä kaikkea hän oli Tylypahkassa tehnyt Harryn ja kumppanien poissaollessa, ja luonut oman loistonsa.
Kirjassa lempilukuni on ehdottomasti Prinssin tarina. Se avasi oven Kalkaroksen maailmaan. Ja siitä selkeni asiat liittyen siihen oliko hän hyvä vai paha.
Kirja on kyllä ehdottomasti luettavaa, kehuttavaa ja suositeltavaa tavaraa, mutta kuka nyt jättäisi kuuden kirjan jälkeen päätösosan lukematta?

Vihdoin on J.K Rowlingin kunnianhimoinen 7-osainen Harry Potter-sarja tullut päätökseensä. Nyt kun jännittävä kirja on tullut luettua, on pakko myöntää olevansa yhtä aikaa tyrmistynyt, iloinen, surullinen ja perkeleen ylpeä tästä upeasta kirjojen polusta, minkä Rowling on meidän eteemme punonut. Kirja lunasti odotukseni ja sen viimeiset luvut suorastaan salpasivat henkeni. Tarina iskee lukijansa jo heti alussa uskomattoman hengästyttävällä temmolla ja odottamattomilla juonenkäänteillään.
Kirjan puoleenväliin saakka on pelko kiinnijäämisestä vahvasti esillä, mutta se ei valitettavasti onnistu peittämään sitä kyllästyneisyyden tunnetta, joka valtaa lukijan hirnyrkkejä etsittäessä, sillä juoni pysyy liian monessa kohdassa paikoillaan ja eripuraisten nuorten hetkittäinen masennus ja riidat ovat pelkästään tympäännyttäviä. Ainoat vivahteet tylsyyteen tuovat muutamat hauskat letkautukset sekä jännittävät paot Godrickin notkosta ja Irvetasta. Hetkittäinen tylsyyden puuska ei kuitenkaan fania haittaa, kun tiedossa olevien herkullisten hetkien tietää olevan vasta edessäpäin.
Loppua kohden alkaa satiirinen verho pikkuhiljaa aueta lukijalleen auki jääneiden kysymysten saadessa vihdoin vastauksia ja temmon taas vaihtuessa päätä huumaavaksi. Lopun hekumallinen ja raadollinen taistelu Tylypahkassa tekevät kirjasta näyttävän sekä loisteliaan, ja keskiosan kömmähdykset jäävät autuaasti unohdukseen. Viimeisten lukujen uskomattomat paljastukset kääntävät kirjan päälaelleen ja mitään ei jätetä kysymysten varaan.
Tarinassa on raskas, mutta samaan aikaan lämmin kuvaus siitä vaikeasta tehtävästä, joka on jätetty Harryn harteille. Se suututtaa ja itkettää, mutta antaa yhtä kaikkisesti lukijalle ymmärryksen tapahtumien kulusta kirjasarjan alusta loppuun ja syyn niihin. Kertomuksessa orastaa rakkauden ja kuoleman hyväksyminen ja niiden lopullisuus sekä sovinto näiden kahden tärkeän tukipylvään välillä.
Rowlingin kerronta liukuu tarinassa kätevästi vähän yli rajojen, mutta ei vedä mitään överiksi. Kirjassa toteutuvat kaikki draaman lait ihmissuhteissa, mutta se on myös loisteliasta fantasiaa. Kirjailija on uskollinen esteettiselle näkemykselleen loppuun saakka, mutta on tuonut myös vivahteikkaita näkökulmia nerokkailla yksityiskohdillaan, joita pursuaa läpi kirjan. Hän on näin tekemällä tullut luoneeksi häikäisevän roolihahmojen joukon, joiden elämän kulkua voi lukea isolla ilolla! Kirja on kokonaisuudessaan hauska, komea, innostava, mukaansatempaava ja ennen kaikkea rohkea kertomus ystävyydestä ja uskollisuudesta.Kirjasarjan luettuaan voi vain onnitella itseään, sillä on juuri tullut hankkineeksi itselleen suurenmoisen elämyksen!

Zimi kiittää & kuittaa! (: