Yksityisetsivänä työskentelevä ihmisapina saa toimeksiannoksi suojella tangolaulaja Lunaa äärimmäisen vaaralliselta Eesaulta. Sattuuko Eesau olemaan vain jazzin ystävä, vai miksi hän haluaa saada Lunan hengiltä?
Outo mutta kiinnostava lähtöasetelma. Eikä outous Apinassa ja Uusikuussa suinkaan siihen jää. Helpompi vastata kysymykseen, mikä kirjassa ei ole outoa. Siis, tulevaisuuden Helsingin mieleen tuovassa Dystopoliissa gangsterit sotivat pitkin rajalinjoja, jotka on vedetty musiikkimieltymysten mukaan. Päähenkilö Hanuman yrittää pitää haulikonluodit erossa suojatistaan ja samalla saada tolkkua itsestään ja menneisyydestään.
Kunpa outouden lisäksi kiinnostavuuskin olisi kantanut alkua pidemmälle. Tykästyin lähinnä tarinan jouhevaan rakenteeseen ja Hyvösen luomaan mystiseen maailmaan, mutta useimmat juonenkäänteet, taistelu- ja takaa-ajokohtaukset sekä yllättävän runsas väkivalta eivät miellyttäneet. Loppuhuipennus tarjosi yllättäviä paljastuksia mutta myös uusia kysymyksiä, enkä lopultakaan päässyt oikein perille, mistä tämä kirja tahtoo kertoa. Oliko se tarkoituskin? Oli tai ei, viimeiset sanat luettuani jäi seurakseni sen sortin typerrys, joka harvoin on erinomaisen lukukokemuksen merkki.
