Kadonneet kyyneleet
Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. Sidottu, kansipaperi.
Lasten luku-Varkaus -palkinto 2009.
ON OLENTOJA, JOIDEN PÄIVIÄ AURINKO EI RIITÄ VALAISEMAAN.
Roosan maailma on särkynyt. Isä on kuollut, eikä koulunkäynti kiinnosta. Äidillä on uusi miesystävä, jonka luona hän viettää aikaansa mieluummin kuin kotona.
Toisaalla, keskellä suurta merta on pieni saari, jossa kasvaa iso omenapuu. Puu on Punakanelin ja Omenaruusun koti. Eräänä aamuna, kun Punakaneli hyppää alas puusta, hänen jalkansa eivät laskeudukaan omenapuun juurelle vaan loiskahtavat veteen. Saarelta on lähdettävä, keinolla millä hyvänsä.
Kadonneet kyyneleet on synkänkaunis fantasiasatu ja samalla realistinen kuvaus nuoren tytön surusta. Se on tarina Roosasta ja Punakanelista, jotka matkoillaan kohtaavat arvoituksia, taisteluita, ystäviä, hirviöitä ja salaperäisiä unia ja joutuvat miettimään, onko taistelu koskaan oikein.
Mike Pohjola
Mike Pohjola (s. 1978) on käsikirjoittaja ja roolipelisuunnittelija. Hän on asunut Turussa ja Helsingissä ja opiskellut Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa elokuva- ja tv-käsikirjoittamista. Pohjola on ollut taiteellisen roolipelaamisen edelläkävijöitä Suomessa. Roolipelitapahtuma Ropecon antoi Pohjolalle Kultainen lohikäärme -elämäntyöpalkinnon vuonna 2010.
Kirja-arvioita
Kirja oli mielestäni ihan hyvä, vaikkakin hieman tylsä. Pidin ideasta ja siitä, miten se toteutettiin, mutta kirja oli lyhyt, joten siitä oli vähän vaikeaa saada kiinni. Lopetus jäi aika avoimeksi ja herätti paljon kysymyksiä.
Hyvä idea, toteutus olisi kaivannut hiomista. Pidin rakenteesta, kertoja vaihtui joka toinen luku. Fontinvaihto häiritsi hieman... Vaikka se on pikkuinen muotokysymys. En pitänyt kirjoitustyylistä, jotenkin jäi ontumaan pahasti. Roosan lukujen lyhyys oli kääntäen verrannollinen Punakanelin lukujen lyhyyteen, mikä haittasi, koska pidin Roosasta enemmän, vaikka lukujen tunnelma oli hiukan epäaito ja kalpea. Kirja märehti liikaa surulla ja surkealla elämällä. Roosa ei ollut arjen sankari, mikä oli hiukan sääli. Hahmo vain hukkui. Punakanelin luvut olivat sadunoloisia. Hyvä yhdistelmä ajatuksen tasolla, mutta satumaan vaihto tähän elämään ei sujunut kitkatta ja fiilikset vähän sekoittuivat. Toisinaan Punakanelin kerronta oli hiukan latteaa, "Hän meni sinne. Oli hetken. Lähti seuraavaan pisteeseen" ja se söi mielenkiintoa. Ei minun kirjani, mutta ideana äärimmäisen kiinnostava. Ja kansi on kaunis.
Valitsin kirjan kannen perusteella ja petyin pahasti. Kirjassa oli kaksi kertojaa tyttö ja "Punakaneli" En tajunnut edes mikä punakaneeli on?? Ehkä olen hieman liian nuori ymmärtämään kirjan ideaa.
Minä en hirveänä tykännyt, oli hiukan sekava... Mutta idea oli tosiaan hyvä, anto ajateltavaa.
"Kadonneet kyyneleet" on selkeästi kirjailijan esikoisromaani, jonka perusidea on komea, mutta jonka juonenkulku ja etenkin loppu ovat mielestäni kovin novellimaisia. Kirja jää siten enemmänkin vain pieneksi pohdintahetkeksi kuin kunnon romaanielämykseksi, vaikka ei toki näkemyksiä antavaa tekstiä saa väheksyä. Se käsittelee ihan sujuvasti nuorten mielenterveysongelmia (tai niiden puutetta) ja tarjoaa näkökantoja sodasta. Satumaisuutta hakevat osuudet eivät myöskään tunnu kovin pakotetuilta. Suosittelen lähinnä nuorille, jotka hakevat jotain vaihtoehtoista ja jotain, joka antaa ajattelunaiheita.