Enkelipeli on erittäin laadukas kirja, joskaan ei aivan yhtä hyvä kuin Tuulen varjo. Vaikka Tuulen varjossakin on paljon kauhuelementtejä, Enkelipeli on monin verroin karmaisevampi lukukokemus. Tuulen varjossa tapahtumat saivat lopulta selityksen, mutta Enkelipelissä Ruiz Zafon jättää lukijan osittain vaille vastauksia. Myös yliluonnollinen on Enkelipelissä vahvasti läsnä, mikä ehkä tekeekin siitä selkeämmin kauhukertomuksen. Lopulta kirjassa on hyvää juuri ne teemat, jotka tekevät Ruiz Zafonista niin verrattoman kirjailijan: tunnelma, Barcelonan ja sen historian kuvaus, kaunis kieli ja jännittävä juoni.
Alkuteos ilmestynyt 2008. Suomentaneet Tarja Härkönen ja Anu Partanen. Kannen kuva: Fondo F. Català-Roca/Archivo Fotográfico ahcoac. Kannen suunnittelu: Piia Aho. Sidottu, kansipaperi. 2. painos: Seven. Otava, 2010. Nidottu.
1900-luvun alun levoton ja viettelevä Barcelona on täynnä kirjojen ja kirjallisuuden magiaa
Sinettilakan vaakunassa on enkeli siivet levällään, ja kuoressa David Martínin nimi. Salaperäinen pariisilaiskustantaja Andreas Corelli toistaa kirjeessään vuosi sitten esittämänsä tarjouksen. Hän lupaa tehdä nuoresta kirjailijasta rikkaan ja kuolemattoman. Onnettomat olosuhteet ja epätoivoinen rakkaus saavat Davidin hyväksymään Corellin tarjouksen – mutta hinta on kovin mahdollinen.
David johdatetaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, joka kuiskii hänelle salaisuuksiaan. Myös lukija on vietelty.
Lumoava kirjallinen mysteeri, ylistyslaulu Barcelonalle, rakkaustarina, kauhukertomus ja huima maailmanmenestys – tätä kaikkea on huikean Tuulen varjo -romaanin paha sisarpuoli.
Carlos Ruiz Zafón on syntynyt Barcelonassa vuonna 1964. Hän on asunut pitkään Los Angelesissa ja työskennellyt elokuvakäsikirjoittajana. Zafón on kotimaansa Espanjan ylivoimaisesti tunnetuin ja suosituin nykykirjailija ja kirjallisuuden kansainvälinen megatähti. Romaania Enkelipeli myytiin Espanjassa heti ensimmäisen viikon aikana 600 000 kappaletta, ja se ilmestyy ainakin 46 eri kielellä. Carlos Ruiz Zafónin kulttimaineeseen kohonnut romaani Tuulen varjo on ollut huikea arvostelu- ja myyntimenestys kautta maailman.
Lukijoiden keskustelut
1Uutisia, kysymyksiä ja teorioita. Katso, mistä lukijat keskustelevat.
Kirjasarja
Lainaus Taivasten vangin alusta:
Lue koko sarjakuvaus
"Nämä romaanit liittyvät toisiinsa yhteisten henkilöhahmojen ja juonisäikeiden kautta niin, että teosten välille rakentuu temaattisia ja kerronnallisia siltoja, joskin jokainen osa tarjoaa suljetun, riippumattoman ja itsellisen tarinan.
Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan eri osat voidaan lukea missä tahansa järjestyksessä tai erikseenkin, jolloin lukija voi astua tutkimusmatkalle tarinoiden labyrinttiin eri ovista ja eri reittejä, jotka yhteen punoutuessa johdattavat hänet kerronnan ytimeen."
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Lukijoiden arviot
4 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Enkelipeli ei varsinaisesti ole mukava kirja. Se on pelottava, hauska, kaunis, jännittävä ja mystinen. Sitä lukee henki kurkussa ja jatkuvien pahojen aavistusten vaivaamana. Se todella tempaa mukaansa, aivan kuten Tuulen varjokin.
Enkelipeli on kuitenkin synkempi ja pelottavampi kuin Tuulen varjo. Sisarensa tavoin silläkin on rauhallinen alku, joka pikku hiljaa tiivistyy ja muuttuu kauhunomaiseksi dekkariksi, jossa päähenkilö kamppailee menneisyyden mysteerien kanssa samalla kun nykypäivässä tapahtuu kummallisia asioita.
Erityisesti kiinnyin kirjassa päähenkilö David Martíniin. Elämä kuitenkin paiskoi häntä aika säälittä ja vuodatinkin välillä katkeria kyyneliä hänen vuokseen ja vihasin maailmaa.
Olen myös totaalisen rakastunut Zafónin kieleen. Jouduinkin usein tieten tahtoen hidastamaan lukemistani, sillä minulla on paha tapa nopeasti lukiessani hyppiä kappaleiden ja kuvailujen yli. Zafónia lukiessani en kuitenkaan tahdo skipata niitä, sillä ne ovat oivaltavia ja uskomattoman kauniita pätkiä.
Enkelipeli jää lopulta hiukan avoimeksi ja monin tavoin tulkittavaksi. Lukijaa jää vaivaamaan kysymys, mitä todella onkaan tapahtunut? (Tai ainakin minua jäi, en tiedä kuinka fiksuja te muut lukijat olette olleet.) Siksi haluankin lukea Enkelipelin joskus vielä uudempaan kertaan ja paneutua uudestaan miettimään Martínin tarinaa.
Ja eikun Taivasten vankia lukemaan!
Carlos Ruiz Zafonin toinen suomennettu romaani "Enkelipeli" oli ensikosketukseni kirjailijan tuotantoon. Se muistutti hieman Arturo Perez-Reverten "Yhdeksättä porttia", jossa yhdistyivät rikosjuoni, yliluonnollisuus sekä rakkaus kirjoihin ja kirjoittamiseen.
"Enkelipeli" on äärimmäisen taitavasti ja kauniisti kirjoitettu, ja henkilöhahmojen käymä dialogi on parhaimmillaan kutkuttavan hersyvää verbaalista ilotulitusta. Loppujen lopuksi melko veriseksi käyvä pääjuoni ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa ihan viimeisille sivuille asti, vaan siihen nivoutuvat sivutarinat ovat kiinnostavampia.
Luettava ja suht viihdyttävä, vaan ei elämää suurempi romaani.
Tämä on yksi niitä kirjoja, jotka eivät hevin unohdu. Kuten Ruiz Zafónin ensimmäinen kirja Tuulen varjokin Enkelipeli on jokaisen Barcelonassa matkailevan must. Todellinen lukuromaani, jonka matkassa lukija voi kulkea pitkään Barcelonan kapeilla kujasilla ja oman päänsä sisällä, eikä tarvitse pelätä, että matka loppuu ihan heti.
Monet pitävät tätä synkempänä kuin Tuulen varjoa, ja onhan tämä hiukan synkkä, mutta jylhän goottilaisella ja ylväällä tavalla.
