Mielenpeli
Alkuteos ilmestynyt 1987. Suomentanut Matti Rosvall. Kansi: Tarja Kettunen. Nidottu.
Philip K. Dick -palkintoehdokas 1987, toinen sija Locus-palkintoäänestyksessä (esikoisromaanit) 1988, Tähtivaeltaja-palkintoehdokas 2011.
Mielenpeli on tulevaisuuden psykoanalyysia, vaarallista teknologiaa, jonka avulla sukelletaan mielen syvyyksiin. Nuori ja seikkailunhaluinen Allie Haas erehtyy kokeilemaan kaverinsa tarjoamaa kiellettyä kahjohattua, eikä sen jälkeen mikään ole entisellään.
New Yorkissa syntynyt, kyberpunkin kuningattareksi kutsuttu Pat Cadigan asuu nykyään Lontoossa. Hän on kirjoittanut toistakymmentä kirjaa, noin sata novellia ja esseitä. Mielenpeli on hänen ensiromaaninsa vuodelta 1987.
”Identiteetin ytimiin porautuvassa kiehtovassa kirjassa minuus ja persoonallisuus kirjoitetaan uuteen uskoon.” – Tähtivaeltaja-palkintoraati
Pat Cadigan
Pat Cadigan (s. 1953) on Yhdysvalloissa syntynyt tieteiskirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Mielenpeli ilmestyi 1987. Teos oli Philip K. Dick -palkintoehdokkaana. Vuodesta 1996 Cadigan on asunut Britanniassa. Nykyisin hän asuu Lontoossa.
Pat Cadigan syntyi New Yorkissa ja kasvoi Fitchburgissa Massachusettsissa. Hän opiskeli Massachusettsin ja Kansasin yliopistoissa ja valmistui 1975. Vuosikymmenen lopulta lähtien hän toimitti pienlehtiä ja julkaisi ensimmäisen novellinsa 1980. 1980-luvulla Cadigan oli tieteiskirjallisuuden kyberpunk-tyylisuuntauksen eturvissä. Koska hän oli joukon ainoa nainen, hän sai lempinimen ”kyberpunkin kuningatar”. ”Suurin osa koko hommasta meni minulta ohi. Olin raskaana, sain lapsen ja kirjoitin työkseni onnittelukortteja”, Cadigan kertoi Helsingin sanomien haastattelussa. Kyberpunkin teki tunnetuksi Bruce Sterlingin toimittama novellikokoelma Peililasit (1986), joka sisälsi myös Cadiganin novellin. Kun antologia menestyi, Cadigan ryhtyi vuonna 1987 päätoimiseksi kirjailijaksi.
Kirja-arvioita
En ole cyberpunkin erityinen ystävä. En kyllä kovin montaa tämän alagenren kirjaa ole edes lukenut. Tämä kirja oli ihan kohtuullinen, mutta ei minään erityisesti houkutellut lukemaan lisää saman tyylisiä teoksia. Kirja kertoo Alliesta, joka kaverinsa houkuttelemana kokeilee kahjohattua, joka tekee hulluksi. Hulluuden piti kadota, mutta toisin käy, ja Allie joutuu hakeutumaan hoitoon, jääden samalla kiinni laittoman laitteen käytöstä. Allie joutuu valinnan eteen, hän joko joutuu vankilaan, tai hänen on kouluttauduttava mielenhallinnan ammattilaiseksi. Valinta ei kovin vaikea ole. Kirja on varsin hajanainen, eikä siinä ole kovin selkeää juonta. Paikoitellen kirjan teksti on liian kikkailevaa, ja juoni viettää aivan liian pitkiä aikoja milloin kenenkin henkilön mielen sisällä, jolloin tarinankerronta on varsin sekavaa ja rasittavaa. Vähän johdonmukaisempi juoni, ja vähemmän erikoisilla, huonosti kuvatuilla termeillä kikkailua, olisi ollut paremmin minun makuuni. Käännös oli muuten kohtalainen, mutta Allien ”työnimi”, Salamieli Allie ei mielestäni ollut kovin onnistunut tulkinta alkuperäisestä Deadpan Alliesta. Vasta kuin sain tietää alkuperäisen nimen, tajusin kunnolla kirjassa esiintyneet kuittailut Allien nimestä. Muutenkin ammatti- ja muut termit tuntuivat enemmän kuin hiukan vaikeasti ymmärrettäviltä, mutta en tiedä olisinko niitä paremmin englanniksi ymmärtänyt (no, ainakin pathosfinder on selvästi tajuttavampi termi kuin ”lauhduttaja”). Ihan kohtalainen, keskitasoinen, ”kolmen tähden” kirja kyseessä oli.