Jäljellä

Aluksi kuvittelin tämän kirjan olevan tylsä. Ensimmäisen luvun jälkeen en enää ajatellut niin.

Jäljellä kertoo uudenlaisesta(taas) maailmasta, jossa ihmiset on jaettu tiettyihin ryhmiin heidän persoonnallisuuden perusteella. On Numeerikkoja, Atleetikkoja, Aktivisteja, Dramaatikkoja ja vaikka kuinka paljon muitakin. On myös Potentiaaleja. Ihmisiä, joilla ei ole omaa erityistä lahjakkuus aluetta(tai sitten lahjakkuutta ei ole vielä löytynyt). Ihmisiä, jotka ovat tavallisia. Ihmisiä, jotka eivät ole mitään.

Kirjan päähenkilö on Emmi Aalto, joka on Potentiaali. Hän on vetäytyvä, hiljainen ja huomaamaton. Eräänä päivänä Emmi kuitenkin huomaa, että KAIKKI ihmiset ovat kadonneet. Kuin tuhka tuuleen.

Normaalisti Emmin kaltainen päähenkilö voisi olla tylsä ja mitään sanomaton (lukijalle siis). Mutta Simukan kirjassa ei ole. Emmi oli päähenkilönä mielenkiintoinen ja hänen ajatuksiaan oli mielenkiintoista lukea. Pidin myös Onervan temperamenttisesta luonteesta.

Kirjoitustyyli oli ihana. Kirja piti koko ajan mukanaan ja minulla meni alle 12 tuntia tämän lukemiseen, koska en yksinkertaisesti voinut laskea kirjaa käsistäni.

Juoni kulki hyvin, eikä tylsiä kohtia tullut, mutta tämä kirja ei mielestäni kuitenkaan yllä ihan neljään tähteen, koska jotain vain puuttui. En tiedä mitä, mutta tiedän, että jotain puuttui.

Kirja loppui hermoja raastavaan kohtaan ja koko kirjan ajan mietin "Mikä sai ihmiset katoamaan?", joten sen vuoksi kirja piti otteessaan. En malta odottaa seuraavan osan lukemista.

Lähitulevaisuuden maailmassa nuoret luokitellaan erilaisiin ryhmittymiin sen mukaan, mitkä ovat heidän suurimpia vahvuuksiaan ja määrittävät heidän tulevaisuutensa. Viidentoista vanha Emmi Aalto on kuitenkin poikkeus. Potentiaali, jolla ei ole mitään erityisiä vahvuuksia. Väliinputoaja, josta oma perhekään ei tunnu välittävän.

Eräänä aamuna Emmi havahtuu tilanteeseen, jossa kaikki muut ihmiset vaikuttavat kadonneen jäljettömiin. Tampere on autioitunut täydellisesti ja kaikkialla on aavemaisen hiljaista. Emmi lähtee tutkimaan ympäröivää seutua saadakseen selville mitä on tapahtunut, mutta mysteerin verho ei ota raottuakseen, ei vaikka matkan varrella vastaan osuukin muutamia muita nuoria. Lisäjuonteensa tapahtumiin tuovat salaperäiset viestit, joissa on selkeä yhteys Emmin rakastamiin vanhoihin satuihin ja joiden lähettäjästä ei ole mitään selvyyttä.

Salla Simukan "Jäljellä" (Tammi, 2012) on äärimmäisen nuorten ja nuorten aikuisten romaani, joka tuo eräällä tavalla mieleen John Wyndhamin "Triffidien kapinan" tai Richard Mathesonin "Olen legendan" kaltaiset apokalyptiset genreklassikot, joissa yhteiskuntarakenne on äkillisesti romahtanut, entiset lainalaisuudet eivät pidä paikkaansa eikä päähenkilöllä ole muuta keinoa kuin yrittää selviytyä muuttuneessa ja vihamielisessäkin maailmassa.

Scifitarinanmiljöö on virkistävän kotoinen: tapahtumat alkavat Tampereelta, eikä vielä ensimmäisessä osassa päädytä Helsinkiä kauemmas. Kovin futuristiseksi ei tamperelainen maisema ole ehtinyt muuttua, mitä nyt pilvenpiirtäjiä on noussut katukuvaan ja uusi urheiluareenakin on rakennettu junaradan päälle. Stockmann ja monet muut tutut paikat löytyvät vielä entisistä osoitteistaan.

Suomalainen yhteiskunta on sen sijaan kokenut suurempia muutoksia, tosin kirjailija ei anna vielä tässä vaiheessa minkäänlaisia viitteitä siitä, mikä on moiseen kehitykseen johtanut.

Simukka kuljettaa juonta eteenpäin vaivattomasti, nojaten vauhdin ja vaarallisten tilanteiden sijasta henkilöittensä välisiin kemioihin sekä huikeaan visioon lähes tyystin tyhjentyneestä maailmasta. Varsinaisten tapahtumien lisäksi lukijalle tarjotaan koukkuja pysähtyä miettimään ympäröivää maailmaa ja siihen sisältyviä kysymyksiä.

Lukijan on vaikea laskea kirjaa kädestään, ja loppuratkaisu on todella koukuttava - niin koukuttava, että toisen osan haluaisi käteensä välittömästi eikä vasta ensi vuoden puolella.