Mia Vänskän aiempi romaani Saattaja ei herättänyt minussa varauksetonta ihailua, joten tartuin Mustaan kuuhun liiemmittä odotuksitta. Tällä kertaa kuitenkin yllätyin jossain määrin positiivisesti.
Tapahtumat sijoittuvat hyvinkin tiiviisti pieneen mökkikylään, jota kansoittaa sekalainen joukko ihmisiä välejään paikkailevasta rockyhtyeestä perheenäidin roolia pakoilevaan naiseen ja iäkkääseen pariskuntaan. Kovin moniulotteisiksi eivät henkilöhahmot ehdi kirjan aikana kasvamaan, mutta henkilöiden välisten jännitteiden ja vuorovaikutuksen kuvaus kantaa silti riittävästi pitääkseen lukijan mielenkiinnon yllä.
Romaanin edetessä tunnelma mökkikylässä tiivistyy niin että lukijakin sen tuntee. Jännite pysyy yllä oikein mukavasti, ja erityisesti muutama kohtaus onnistuu synnyttämään varsin hyytävää outouden tunnetta. Onnistuneesti kirjoitettu, sanoisin.
Loppuosa kirjaa sen sijaan kallistuu melko ennalta-arvattaviin kuvioihin, erityisesti mitä tulee henkilöhahmojen kohtaloihin. Ihan viimeisimpien sivujen jälkinäytöksessä sen sijaan heitetään muutama kommentti, joiden perusteella tästä saisi sen pakollisen halvan jatko-osan kyhättyä, jos kyseessä olisi amerikkalainen elokuva. Ihan hauska ja toimiva lopetus.
Kokonaisuutena Musta kuu ei ollut mitenkään maata mullistava lukukokemus, mutta viihteellisessä mielessä ihan luettava kirja silti.
