Panoksena sielu

Kirjan maailma on upea ja häkellyttävä. Ensimmäisessä osassa raapaistiin vain maailman pintaa, nyt se laajenee ja syvenee uskomattomaksi. Fantasiassa varsin tavanomaisista hahmoista, keijuista, haltioista ja demoneista, on luotu jotain paljon suurempaa ja monimutkaisempaa kuin nimi antaisi ymmärtää. Demonia ja itse demonit ovat yliampuvan kiihkeitä ja väkivaltaisia, ja silti niin uskottavia.
Kun asiaa rupeaa miettimään, niin ei tässä varsinaista ole juonta, vaan kirjassa keskitytään siihen mitä Lila ja Zal tekevät. Sekä maailmoihin ja niiden väiseen suhteeseen. Välillä sivutapahtumat ovat epäselviä ja joutuu otsa rypyssä miettimään, että mitä tässä oikein tapahtuu. Mutta jollainlailla sekin sopii kirjaan, ettei kaikkia asioita selitetäkään eikä lukijan ehkä ole tarkoituskaan ymmärtää kaikkia interstitiaalitilan tapahtumia.
Kirjaa lukee mielellään ja siinä on muutama yksittäinen luku, jotka ovat niin upeasti kirjoitettuja, että en tiedä olenko koskaan lukenut parempia. Toisaalta kirja herättää ristiriitaisia tunteita siitä, että onko tämä hyvä vai ei, koska välillä tapahtumat ovat hieman ontuvia, mutta lopulta kaikki sulautuvat melko hienoksi kokonaisuudeksi.