Ruumiittomat: Suomalaisia aavenovelleja
Toimittaneet Anni Nupponen, Heikki Nevala ja Shimo Suntila. Nidottu.
Sisältö:
- J.S. Meresmaa: Kielolinna
- Anni Nupponen: Maitoa mandariinilasista
- Kari Välimäki: Uudet perunat
- Taru Luojola: Herra Maximilian Dunkelhaus ja hänen tivolinsa
- Maria Carole: Ruusunnuppuni, kaikkeni
- Samuli Antila: Synnytetty
- Heikki Nevala: Syyllisyyden varjot
- Tarja Sipiläinen: Henkien polku
- Anne Leinonen: Tyttö niityllä
- Minna Roininen: Vielä yhdet jäähyväiset
- Jussi Katajala: Odottaja
- Jani Kangas: Tyhjiö 27B
- Janos Honkonen: Vespula
- Shimo Suntila: Chudakovin aaveet
Aaveet, nuo levottomat sielut, vaeltevat ympärillämme. Kalmankylmän kosketuksen voi aistia niin autioituneessa kartanossa kuin kauniilla niitylläkin – joskus myös syvällä sydämessä…
Osuuskumman Ruumiittomat-antologia houkuttelee lukijan hyvinkin erilaisten kummitusten matkaan. Aave voi olla ystävä tai vihollinen, varoitus tai kuin kolkuttava omatunto. Aaveet ovat löytäneet tiensä hautausmaiden ulkopuolellekin, sillä aaveen voi löytää myös sirkuksesta, tietokoneelta tai työpaikalta. Edes avaruudessa ei pääse pakoon näiltä henkimaailman olennoilta!
”Heräsin siihen, että joku puristi jalkaani. Ponnahdin istumaan ja huusin pimeyteen. Hapuilin valon päälle. Puristus katosi. En nähnyt ketään.”
Käyttäjät lukeneet myös
Anni Nupponen
Anni Kuu Nupponen (s. 1981) kirjoittaa aikuisille suunnattua spekulatiivista fiktiota. Nupponen kirjoittaa mieluiten vallankäytöstä ja lokeroihin sopimattomista ihmissuhteista. Hän julkaisi esikoisromaaninsa Nainen ja kuningas vuonna 2008. Teos sai Suomen Tolkien-seuran vuoden parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle myönnettävän Kuvastaja-palkinnon. Atorox-palkinnon vuoden parhaasta tieteisnovellista hän sai vuonna 2013. Romaani Sydänmeri (2023) sai Kuvastaja-palkinnon.
Muita teoksia kirjailijalta Anni Nupponen
Kirja-arviot ja kommentit
Vaihtelevan tasoisia kummitusnovelleja tässä. Kielolinna, Uusia perunoita ja Syyllisyyden varjot (suosikki!) oikeinkin meneviä, mutta niiden vastapainoksi vähän kökömpää ilmaisua. Aika harva näistä tarinoista on sinällään pelottava (paitsi Syyllisyyden varjot!), vaan moneen on vain ympätty - väkisin tai vähemmän väkisin - jokin yliluonnollinen elementti. Kannattaa nyt tsekata ainakin nuo stoorit, mitkä edellä mainitsin.
Kaikki novellit olivat helppolukuisia ja ymmärrettäviä. Näinkin lyhkäisiin teksteihin oli onnistuttu ujuttamaan jokaiseen pieni juoni mukaan, joskin joissakin novelleissa oli mukana vähän turhia asioita. Tämä kirja ei nostattanut ihoani missään vaiheessa kananlihalle tai tuonut kylmiäväreitä pitkin selkääni, kuten olin tekstistä toivonut. Novellit olivat jokseenkin vaisun oloisia ja lällyjä.