Yksin Marsissa

Andy Weirin "Yksin Marsissa" (Into, 2015) kertoo astronautti Mark Watneysta, jonka Mars-retkikuntaa kohtaa onnettomuus, jonka seurauksena päähenkilömme joutuu selviytymään punaisen planeetan kamaralla aivan yksin. Kuinka selviytyä hengissä, kun Markin ruokavarastot eivät riitä edes säännösteltynä, toimivaa yhteyttä komentokeskukseen ei ole ja kaikki muut luulevat hänen kuolleen?

No, eihän siinä muu auta kuin kaikesta huolimatta asettua taloksi. Mark kasvattelee perunoita omissa ulosteissaan, kuuntelee 1970-luvun discoa ja yrittää pohtia samalla miten selvitä hengissä seuraavan Mars-lennon laskeutumiseen saakka.

Mitenkähän tämän nyt muotoilisi? Kirja ei ollut hassumpi, mutta minä taisin olla sille väärä lukija. En tunne riittävästi matematiikkaa ja muita kovia tieteitä, joten monet kirjassa esitetyt teknologiset ja luonnontieteelliset jutut menivät minulta täysin yli hilseen ja alkoivat jossakin vaiheessa tuntua puuduttavilta. Sellaiseen käsitykseen kuitenkin jäin, että kirjailija tiesi mistä kirjoitti, ja että koko Mars-kuvio oli kuvattu varsin todenmukaisesti (korjatkaa fiksummat, jos olen väärässä!) Kokonaisuutta oli kevennetty huumorilla, joka ainakin hymyilytti minua useampaan otteeseen.

Tässä teille täydellinen työkalusarja. Kaikki, mitä kirjafani saattaa koskaan toivoa: jännitystä, toimintaa ja hurttia huumoria. Tieteellistä, teknistä ja teknologista tarkkuutta. Viisaasti kuviteltua tulevaisuutta. Mutta ennen kaikkea ihmisyyttä läpiluotaava kertomus, joka räjäyttää tajunnan. 

Toisinaan jännäreissä luotu jännitys ei ole riittävän autenttista aktivoidakseen lukijan sympaattista hermostoa. Andy Weirillä on mahtava taito tarinaa kertomalla saada lukija jännittämään kuvitteellisten henkilöiden puolesta. Viimeisten kymmenien sivujen aikana minulla oli vaikeuksia repiä silmiäni irti sivuilta, koska oli vain saatava tietää, miten äärimmäisen hengenvaarallisessa pelastusyrityksessä käy. En muista eläytyneeni yhtä voimakkaasti yhdenkään kirjan parissa aiemmin. 

Tieteiskirja, jossa kuvataan tulevaisuuden teknologiaa yksityiskohtaisesti, saattaa helposti mennä metsään, jos teksti paikoin on pelkkää teknisten detaljien ja nyanssien luettelemista. Mainittakoon, etten itse ole mikään tekniikan ihmelapsi. Avaruusnörttiyden tasosta vähensinkin yhden tähden, mutta aika paljon kirjasta kertoo, etten katsonut tarpeelliseksi rokottaa yhtään enempää.

Huumori se vasta hankala laji onkin. Läpänheitto Yksin Marsissa -kirjassa osuu kyllä omaan huumorintajuuni aivan täysillä. Vaikea selittää sen tarkemmin.

Yksin Marsissa on kovaksi scifiksi suhteellisen kevyttä luettavaa ja siten erinomainen paraatiovi tieteiskirjallisuuden maailmaan, ainakin jos porttiteoriaan uskoo. Suosittelen kokeilemaan tätä, vaikka uskoisit vihaavasi scifiä sen kaikissa muodoissa. Ja kuten sanoin, pohjimmiltaan kirjan teemana on ihmisyys. 

Andy Weirin scifiteosta on kehuttu NASAssakin sen uskottavuudesta. Sitä se todellakin on. Huolimatta runsaasta infomäärästään, ei teos ole raskas tai vaikea ymmärtää. Weirin päähenkilö Mark Watney, botanisti ja mekaniikan insinööri, on todella täyteläinen hahmo. Hänen huumorintajunsa on teoksen miljöön lisäksi sen suurin vahvuus.

Kirjan ensimmäinen lausekin kuuluu: "Olen melkoisessa kusessa." Mikä vulgaari, mutta teokseen sopiva aloitus. Jo tässä kiteytyy hyvin Markin luonne.  Elokuvassa Markia näyttelee Matt Damon, josta en yleensä pidä ollenkaan, mutta tämä roolisuoritus on upeaa katseltavaa. 

Mark on yksi Marsiin lähetetyn miehitetyn tutkimuslennon astronauteista, jota yllättävän tapahtumaketjun takia luullaan kuolleeksi ja hänet jätetään jälkeen, eli yksin Marsin kamaralle. Teos kertoo hänen lokikirjamerkintöjensä kautta ajastaan vieraalla planeetalla, selviytymiskamppailusta ääriolosuhteissa.

Mark on mielenkiintoinen sekoitus MacGyveria ja Robinson Crusoeta avaruudessa. Osa tarinasta kerrotaan myös Houstonissa, useiden näkökulmien kautta. Näin kerronta saa lisää syvyyttä ja uskottavuutta. 

Teos on täynnä toinen toistaan ilahduttavampia one linereita ja viittauksia. Mukaan mahtuu mm. hauska Taru sormusten herrasta -viittaus. Pelastautuakseen Marsista, Mark päätyy jopa avaruuspiraatiksi ja käyttää suunnistamisessa 1500-luvulla keksittyä laitteistoa. 

Voisin jopa väittää, että Yksin Marsissa on paras koko vuonna 2015 lukemani uutuuskäännösromaani. Teos on hyvin visuaalinen ja elokuvamainen, mikä palvelee hyvin tällaista viihdyttävää jännäriä. Yksin Marsissa on kovatasoista scifiseikkailua, joka on varmasti laskettavissa klassikoksi jo omana aikanaan.    

Suosittelen lämpimästi tutustumaan "marsilaiseen", vaikka scifi lajina muutoin pelottaisikin. Tämä on Marsiin sijoittuva trilleri, ei niinkään avaruusoopperaaa. Ahmaisin kirjan parilla istumalla, sen verran koukuttavasti se on kirjoitettu. Viimeksi vastaava tilanne oli Hugh Howeyn Siilon kanssa. 

Äärettömän mielenkiintoinen ja ihastuttavan looginen kirja kaikkine juonenkäänteineen. Oli todella virkistävää lukea tällaista tekstiä, jossa ei ollut ihmissuhdekoukeroita tai mitään tunnepuolen dramatiikkaa. Juoni eteni koko ajan, missään vaiheessa ei tullut tylsää, ja paikoitellen jopa oikein odotti, että mikä voi mennä pieleen ja miten siitä selvitään. Watney oli hahmona mainio, kekseliäs ja päättäväinen, joka ei antanut periksi. Olin nähnyt elokuvan ennen kirjan lukemista, jolloin mielikuvissani Watney oli Matt Daimonin näköinen ja hänen näyttelemänsä hahmon oloinen. Koska elokuvan juoni oli tuttu, eivät kaikki tapahtumat tulleet ihan yllätyksenä, joka välillä harmitti, mutta ei muodostunut ongelmaksi. Lukukokemuksena mitä mainioin, ehdottomasti yksi tämän alkuvuoden parhaimmista kirjoista.