Caraval

Ideana kirja oli todella kutkuttava ja siksi varmaan kirjaa aloitinkin lukemaan. Heti kuitenkin alusta alkaen löysin molemmista siskoista, Scarlettista ja Donatellasta, ärsyttäviä piirteitä. Scar oli naivii ja siskonsa sanoin, hänen elämäänsä ei mahtunut muuta kuin turvassa pysymistä. Myös miten sokeasti hän luotti kreiviin pelkkien kirjeiden avulla oli outoa. Kirjan edetessä vanhempi sisko kuitenkin muuttui ja pääsi eroon myös isänsä vallan alta. Tella taas oli rämäpää, joka ei kuunnellut muita eikä välittänyt tekojensa seurauksista. Kirjan lopussa kuitenkin sevisi, miten koko juttu oli ollut hänen aikaan saamansa peli, jolla siskot pääsisivät pois julman isänsä luota. 

Julianista pidin eniten ja monta kertaa järkytyinkin, ensin kun luulin Julianin olevan Legend ja lopuksi, kun selvisi että poika olikin osa pelin näyttelijöistä. 

Kirja osasi myös yllättää monilla juonenkäänteillään. Luulin jo jossain kohtaa arvanneenin lopun, mutta koko ajan kirjailija yllätti uusilla jutuilla. Loppu jäi kuitenkin vähän laimeaksi. Odotin jotain enemmän Legendasta. Mietin myös koko kirjan siskosten äitiä, ja lopussahan hänet vihdoin mainittiin. Ehkä seuraavassa kirjassa saamme hänestä jotain uutta tietoa. 

Caravalin olisi voinut jättää yhteen kirjaan, mutta varmasti tulen tulekaan myös toisen osan. 

Omasta mielestä Caraval on hyvin mielenkiintoinen kirja, mutta ehkä turhankin muistutti Erin Morgensternin Yösirkus kirjaa ja kirjaa lukiessa tuntui hieman, että Stephanie Garber on saanut innoitusta omaan tarinaansa Yösirkuksesta.

Joka tapauksessa; Caraval ei ole huono tarina, mutta omasta mielestä ehkä paikoin kaatuu lapsellisuuteen, eritoten miten seksiä ja rakkautta käsiteltiin sellaisena 'thihihihi hihihii' - asiana. Itseasiassa nautin kuinka hyvin Garber osasi kuvailla mielenkiintoisesti asioita, oli sitten kyseessä mekko tai ovennuppi tai tunneleissa oleva tunnelma. Scarlettin hahmo oli hyvin rakennettu; epävarma, liiankin kovia kokenut tyttö joka tarinan myötä kasvoi pois päin sadistisesta isästään ja tämän järjestämästä avioliitosta. Epävarmuudestaan huolimatta rohkea Scarlett on valmis vaikka menemään läpi seinän, jos seinän toisella puolella odottaa kadonnut sisar Donatella. Julianin hahmosta en puolestaa pitänyt yhtään ja Julian muistuttaa ehkä liikaa edellisten fantasia sarjojen sokerikuorrutteisia, salailevia, söpöjä poika (yksi esimerkki Twilightin Eetvartti).

Tarina on kuitenkin loistava mysteeri ja loistavasti suunniteltu ja rakennettu. Ehkä loppu puolella olisin odottanut enemmän selityksiä Legendistä ja myös kuvailuja Kreivistä ihmisenä olisi saanut olla enemmän, sillä Kreivi jää hieman Scarlettin pelkojen ja tämän isän varjoon. Kirja jää ärsyttävän herkullisesti viittaaman siihen, että jatkoa on tulossa ja niinpä Caravalin jatko-osa Valenda saapuu lokakuussa 2018 Suomen markkinoille ja Yhdysvalloissa aikaisemmin alkuperäisellä nimellä Legendary. En malta odottaa lukea jatkoa ja sitä, että tarinan kerrotaan seuraavaksi Donatellan silmin.

Tiiviste; Caraval ei ole missään nimessä kehno kirja, vaan hyvin mielenkiintoinen ja kutkuttava, vaikka paikoin muutamat seikat ja asiat kirjassa ärsyttävät, aiheuttavat silmien pyörittelyä ja pään pudistamista.

Caraval kertoo satumaisen tarinan kahdesta sisaruksesta ja heidän vapaudenkaipuustaan, joka johtaa heidät magian maailmaan, kilpailuun jossa voittajan palkintona on toiveen toteutuminen mutta jossa häviön hinta on kallis. Scarlett ja Tella matkustavat saarelle ottamaan osaa tähän vuotuiseen kilpaan, kun säännöt yhtäkkiä tuntuvatkin muuttuvan. Tella siepataan, ja Scarlettin ainoa keino saada sisar takaisin on voittaa kilpailu. Mutta miten voitto on mahdollinen, kun kilpailu tapahtuu maagisessa maailmassa jossa ei ikinä voi tietää mikä on totta ja keneen voi luottaa? Scarlettin täytyy tehdä valintoja ja päätöksiä niin rakkauden kun elämänkin suhteen kulkiessaan kohti kilpailun loppua ja sisarensa löytämistä.

Kirja oli todella mielenkiintoinen, ja maailmankuvaus oli erittäin tarkasti laadittu. Juoni oli itselleni kirjassa parasta, erityisen positiivisesti yllätyin odottamattomista juonenkäänteistä ja siitä, miten lukijana ei koskaan tiennyt mitä odottaa seuraavaksi. Kirjan hahmotkin olivat huolellisesti laadittuja, vaikka jäivätkin ehkä vähän sivuun kirjan juonen viedessä mukanaan. Caraval on todella hyvä kirja, valitettavasti en vain itse juuri välitä tämän tyyppisistä kirjoista. 

Suosittelisin Caravalia lukioikäisille ja vanhemmille mystisen fantasian ystäville. Kirja muistuttaa Erin Morgensternin Yösirkusta, joten jos pidit tästä kirjasta, suosittelen lukemaan myös Caravalin (tosin itse pidin paljon enemmän Yösirkuksesta kuin Caravalista) :)

Caraval on aivan mahtava kirja. Juoni ja toteutus on aivan ensiluokkaista, samoin kirjailijan tapa kirjoittaa. Taikuus on kuvattu kivasti, ja niin että itsekin huokaili ihastuksesta lukiessaan kirjaa.

Hahmot olivat kivoja, ja kirjoitettu hyvin. Scarlett oli kiva päähenkilö, mutta paras hahmo oli Julian. Poika oli samalla kertaa petollinen rakastaja sekä suloinen ressukka. Myös Tella oli hyvä hahmo, selvästi erilainen, kuin siskonsa.

Kirjailijasta vielä sen verran, että hän on juuri se, joka on osannut kirjoittaa mielestäni romanttiset tunteet parhaiten. Vaikka olenkin lukenut paljon kirjoja elämäni aikana, ja suurimmassa osassa niistä romanttiset tunteet ja kohtaukset ovat olleet ihania, niin Caravalissa se menee vielä monta astetta pitemmälle. Kun Scarlett huumaantui Julianista, tuntui että itsekin olisi ollut lumottuna. Caravalissa on jotain taianomaista ja kaunista, ja toivon, että toinen osa ilmestyisi pian.