Kujanjuoksu

Minulla on taipumusta tykästyä kahdenlaisiin kirjoihin: todella sekaviin ja todella yksinkertaisiin. Roger Zelaznyn "Kujanjuoksu" ei ole sekava. Pelkistetyimmillään se on tiivistahtinen tarina henkipatosta suorantoiminnanmiehestä Hell Tannerista, joka lähtee armahduspaperit taskussaan suorittamaan mahdotonta tehtävää eli matkaa ydinsodan kärventämän Pohjois-Amerikan rannikolta toiselle.

Hornankujaksi kutsuttu reitti maanosan halki on ihmiselämälle kertaheitolla vieraaksi muuttunutta ympäristöä: aavikon gilaliskot ovat mutatointuneet hirviömäisiin mittoihin ja ilmakehää raidoittavat myrskytuulet syytävät niskaan haikaloja. Kujalla henkensä kaupalla matkaavat joutuvat varomaan täysin käsittämättömiä ja ennalta arvaamattomia asioita. Siltä osin kirja toi minulle mukavalla tavalla mieleen esimerkiksi Dmitri Gluhovskin "Metro" -kirjojen maailman, vaikkei tunnelma ollutkaan yhtä intensiivinen – kyllin jännittävä kuitenkin minua viihdyttämään.

Päähenkilön matkan lomassa lukijalle tarjotaan lyhyitä kuulumisia myös matkan määränpäästä, ruton runtelemasta Bostonista. Ilman niitä matkan tarkoitus, lääkkeen kuljettaminen ja puolen ihmiskunnan pelastaminen, voisikin jäädä etäiseksi ja vaikuttaa liian läpinäkyvästi vain tekosyyltä rymistellä halki maanosan.

Tuhoutuneen ympäristön lisäksi myös tarinan kuvaama ihmisluonto on ensisilmäykseltä karua: hyviin tekoihin kysytään syytä, mutta keljusti saattaa kuka hyvänsä toimia aivan syyttä suotta. Heti alussa lukijalle tehdään jopa alleviivaavan selväksi, että muut ihmiset pitävät Tanneria varsinaisena ihmissaastana. Yhtä selväksi käy, että vastenmielisyys on molemminpuolista. Tanner suosii kovia otteita, jollei muutoin niin pitääkseen yllä moottoripyöräjenginsä mainetta.

Sukkelasanainen Tanner osaa suhtautua erehtymättömällä itseironialla harteilleen aseteltavaan sankarinviittaan ja totisen toiminnan ohessa pilkahteleekin myös hykerryttävää huumoria. Samoin rosoiseen haavemaailmaan vaipuvat tuumaustauot sekä ihmeentuntuiset maisemakuvaukset ovat luonteva osa Zelaznyn tekstiä, vaikkei niiden kuvailuun jäänytkään tässä tarinassa aikaa kuin yksittäisten hetkien verran.

Lopulta matka päähenkilön korvien välissä muodostuu vähintään yhtä merkittäväksi kuin hänen kulkemansa matka länsirannikolta itään.

Lukijan niin halutessa tarinan sisältö antaa aineksia välitöntä toimintaa syvällisempiinkin pohdintoihin, muttei sellaisia vaadi. Pohdiskelussaan kannattaa myös olla nopea, sillä kirja on lopussa nopeammin kuin arvaakaan. Kaikkinensa pidän Kujanjuoksua kursailemattoman mukavalukuisena tarinana.

Jotkut pitävät Kujanjuoksua yhtenä kirjailijan parhaista ja tärkeimmistä romaaneista, mutta olen itse eri mieltä. Minulle se on Eye of Catin rinnalla heikoin Zelaznylta lukemani. Kuten suomennoksen takakannessa sanotaan, on kirjan juoni erittäin suoraviivainen. Päähenkilökin poikkeaa normaalista mallista olemalla "roistomaisempi".

Mutta Kujanjuoksu on silti viihdyttävää ja jännittävää luettavaa, ja Hell Tanner toimii hyvin keskushahmona. Sujuvaa kirjaa ei ole pilattu liialla pituudella, se onkin laajennettu alkuperäisestä novellista. Antamani arvosana on heikko nelonen. Zelaznylla riittäisi klassisia tieteisromaaneja suomennettavaksi, mutta Kujanjuoksu on harmillisesti jäänyt ainoaksi.