Loputon sota
Alkuteos ilmestynyt 1974. Suomentanut Veikko Rekunen. Päällys: Kari Leppänen. Nidottu.
Hugo-palkinto 1976, Locus-palkinto 1976, Nebula-palkinto 1975.
Loputon sota on romaani sodasta ja sen turhuudesta, järjettömästä ksenofobiasta, toivottomasta rakkaudesta ja etäisestä tulevaisuudesta. Samalla se on romaani parin vuosikymmenen takaisesta menneisyydestä, sillä sen taustalla ovat kirjailijan omat kokemukset Vietnamin sodasta.
Loputtoman sodan voi lukea pelkkänä seikkailuna mutta sen todellinen tarkoitus on vakava. Haldeman on purkanut siihen kaiken huolensa ihmisyydestä, yhteiskunnan tulevaisuudesta ja huonompiosaisten kohtalosta ylikansoitetussa kulutusyhteisössä.
Loputon sota kuuluu viime vuosikymmenien arvostetuimpiin amerikkalaisiin tieteisromaaneihin ja sen vuonna 1975 saamat Hugo- ja Nebula-palkinnot on myönnetty todellisista ansioista. Loputon sota tulee pysymään lukijoiden mielissä pitkään.
Joe Haldeman
Joe Haldeman (Yhdysvallat, s. 1943) syntyi Oklahoma Cityssä ja kasvoi Anchoragessa Alaskassa sekä Bethesdassa Marylandissa. Tieteestä Haldeman kiinnostui muistikuvansa mukaan nähtyään Alaskan revontulet. Hän suoritti kandidaatintutkinnon tähtitieteessä Marylandin yliopistossa 1967.
Nuoren Haldemanin suosikkikirjailijoita olivat tieteiskirjailijat Arthur C. Clarke, Alfred Bester, Isaac Asimov ja Ray Bradbury. Hän luki myös runoutta, eritoten romantiikan ajalta. Haldeman oli 60-luvulla mukana sf-fandomissa ja hänen ensimmäinen novellinsa ilmestyi 1969. Haldeman palveli Vietnamissa vuosina 1967–69 ja sai Purppurasydän-kunniamerkin osoittamastaan urheudesta. Hän jatkoi opintojaan tavoitteenaan loppututkinto matematiikassa ja informaatiotekniikassa, mutta vuonna 1970 lähti kirjailijan uralle.
Galaxy Scifi
Sarjan numerointi menee kaksi kertaa väärin numeroiden 16 ja 18 kohdilla. Kyseisiä numeroita on molempia kaksi kappaletta eli sarjassa on ilmestynyt kaksi kirjaa enemmän kuin numerointi osoittaa.
15. osa: Michael Moorcock: Viimeisten aikojen valtiaat.
16. osa: Michael Moorcock: Viimeisten aikojen valtiaat II: Outo kiihko.
16. osa: Michael Moorcock: Viimeisten aikojen valtiaat III: Laulun loppu.
Sarja loppui kun Book Studio myytiin Gummerukselle, vaikka oli puhetta että se jatkuisi.
Galaxy Scifi sisältää 22 kirjaa.
Alasarja Viimeisten aikojen valtiaat
Alasarja Dorsai-trilogia
Kirja-arvioita
Loputon sota on yksi sotilas-scifin klassikoista. Se sai ilmestyttyään kolme merkittävää tieteiskirjallisuuspalkintoa. Vaikka julkaisusta on jo aikaa, ei teos tunnu nykylukijasta yhtään vanhentuneelta, vaan sen teemat ovat yhä ajankohtaisia. Kirja on sodanvastainen. Oli siinä rajoilla, annanko Loputtomalle sodalle viisi tähteä, mutta päädyin kuitenkin neljään. Tästä voi päätellä, että pidin kirjasta kovasti. Kuten suomennoksen takakannessa sanotaan, perustuu romaani kirjailijan kokemuksiin Vietnamissa. Pituutta ei ole liikaa, noin 250 sivua. Tarina etenee hektistä vauhtia alusta loppuun, ja taisteluja nähdään juuri sopiva määrä. Haldeman onnistuu vangitsemaan pakolla värvätyn nuoren koulutetun miehen ajatusmaailman. Kirjan ehkä kiinnostavin asia on yhteiskunnan muuttuminen monta kertaa sinä aikana, kun päähenkilöt ovat muualla sotimassa. Koska nämä matkustavat avaruudessa lähes valon nopeudella, kuluu aika maapallolla suhteellisesti paljon nopeammin. Vanhat arvot eivät enää pädekään kotona.
Joe Haldemanin "Loputon sota" kertoo ihmiskunnan ja tauruslaisiksi kutsuttujen avaruuslaisten välisestä sodasta. Romaanin keskushahmo on William Mandella, joka joutuu olemaan mukana alusta loppuun. Vuonna 1974 ilmestynyttä romaania pidetään scifiklassikkona, ja se on palkittu niin Hugolla kuin Nebulallakin. En henkilökohtaisesti jaksanut innostua kirjasta lainkaan, vaan sen lukeminen tuntui loputtomalta sodalta, jonka taistelin kyllä loppuun asti, mutta josta en saanut yhtään mitään irti. Haldemanilla on hetkensä. "Loputtomassa sodassa" on muutama mielenkiintoinen ajatus maapallon tulevaisuudesta ja ihmisen seksuaalisuudesta. Luonnollisesti siinä kritisoidaan myös sodan mielettömyyttä, olihan kirjailija itse tuore Vietnam-veteraani, mutta melko mitäänsanomattomasti ja osoittelevasti verrattuna moniin muihin pasifistisiin teoksiin. Lisäksi henkilöhahmot koin jotenkin köyhiksi ja mitäänsanomattomiksi aina päähenkilöä myöten.