Loputon sota

Loputon sota on yksi sotilas-scifin klassikoista. Se sai ilmestyttyään kolme merkittävää tieteiskirjallisuuspalkintoa. Vaikka julkaisusta on jo aikaa, ei teos tunnu nykylukijasta yhtään vanhentuneelta, vaan sen teemat ovat yhä ajankohtaisia. Kirja on sodanvastainen.

Oli siinä rajoilla, annanko Loputtomalle sodalle viisi tähteä, mutta päädyin kuitenkin neljään. Tästä voi päätellä, että pidin kirjasta kovasti. Kuten suomennoksen takakannessa sanotaan, perustuu romaani kirjailijan kokemuksiin Vietnamissa. Pituutta ei ole liikaa, noin 250 sivua.

Tarina etenee hektistä vauhtia alusta loppuun, ja taisteluja nähdään juuri sopiva määrä. Haldeman onnistuu vangitsemaan pakolla värvätyn nuoren koulutetun miehen ajatusmaailman. Kirjan ehkä kiinnostavin asia on yhteiskunnan muuttuminen monta kertaa sinä aikana, kun päähenkilöt ovat muualla sotimassa. Koska nämä matkustavat avaruudessa lähes valon nopeudella, kuluu aika maapallolla suhteellisesti paljon nopeammin. Vanhat arvot eivät enää pädekään kotona.

Joe Haldemanin "Loputon sota" kertoo ihmiskunnan ja tauruslaisiksi kutsuttujen avaruuslaisten välisestä sodasta. Romaanin keskushahmo on William Mandella, joka joutuu olemaan mukana alusta loppuun.

Vuonna 1974 ilmestynyttä romaania pidetään scifiklassikkona, ja se on palkittu niin Hugolla kuin Nebulallakin. En henkilökohtaisesti jaksanut innostua kirjasta lainkaan, vaan sen lukeminen tuntui loputtomalta sodalta, jonka taistelin kyllä loppuun asti, mutta josta en saanut yhtään mitään irti.

Haldemanilla on hetkensä. "Loputtomassa sodassa" on muutama mielenkiintoinen ajatus maapallon tulevaisuudesta ja ihmisen seksuaalisuudesta. Luonnollisesti siinä kritisoidaan myös sodan mielettömyyttä, olihan kirjailija itse tuore Vietnam-veteraani, mutta melko mitäänsanomattomasti ja osoittelevasti verrattuna moniin muihin pasifistisiin teoksiin. Lisäksi henkilöhahmot koin jotenkin köyhiksi ja mitäänsanomattomiksi aina päähenkilöä myöten.