Alkuteos ilmestynyt 2017. Suomentanut Ilkka Rekiaro. Wostian meren kartta: Carol Craig. Kannen kuvitus: Jackie Morris.

1. laitos 2019. Sidottu, kansipaperi.
2. laitos 2020. Seven. Nidottu.

David Gemmell Legend -palkinto 2018. Goodreads Choice -palkintoehdokas 2017.

Narri ja Näkijä -trilogian henkeäsalpaava päätösosa fantasian mestarilta.

Salaperäiset Palvelijat, Valkoisten profeettojen kouluttajat, ovat siepanneet FitzUljas Näkijän tyttären, Pörrin. He aikovat käyttää tytön näkijänlahjoja omaksi edukseen – ja samalla muuttaa koko maailman suunnan.

Fitz ja hänen ystävänsä Narri ovat varmoja, että Pörri on menehtynyt. He lähtevät kostoretkelle, jolla on vain yksi tarkoitus: heidän on matkattava kauas turmeltuneeseen Clerresin kaupunkiin ja surmattava joka ikinen Palvelija. Tuhotakseen Clerresin niin Näkijän kuin Narrinkin on kuitenkin tehtävä raskaita uhrauksia.

"Jokainen Robin Hobbin uusi romaani on juhlan aihe." – George R. R. Martin

"Sydäntäsärkevä, katkeransuloinen ja täydellinen päätös sarjalle." – The Speculative Herald

"Mielikuvituksellista nerokkuutta." – The Times

*

Pörri, Prinssi FitzUljas Näkijän tytär, on siepattu. Teon takana ovat Palvelijat, enneunia näkevien Valkoisten kouluttajat, jotka etsivät Odottamatonta poikaa – lasta, jonka on sanottu muuttavan maailman suunnan.

Palvelijat eivät ainoastaan pyri ennakoimaan tulevaa vaan myös hyötymään siitä. Vauraus ja vaikutusvalta kerääntyvät Clerresin kaupunkiin, kun Palvelijat ohjailevat maailmaa heille edulliseen suuntaan. Itsekin unia näkevällä Pörrillä on tärkeä osa ennustuksissa – mutta millainen?

Fitz ja Narri ovat varmoja tytön kuolemasta ja lähtevät kostoretkelle kohti Clerresiä. Kaupunki oli aikoinaan Narrin koti – ja hänen raa'an kidutuksensa näyttämö ja vankila. Tästä helvetistä Narri on jo kerran paennut, sokaistuna ja silvottuna. Nyt Fitzin ja Narrin tavoite on yksinkertainen: varmistaa, ettei yksikään Palvelija selviä heidän kostostaan.

Narri ja Näkijä -sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Narrin salamurhaaja (2018) ja Narrin vaellus (2019). Trilogian hahmot ovat tuttuja myös aiemmin suomennetuista sarjoista Näkijän taru ja Lordi Kultainen.

Salamurhaajan kohtalo vie päätökseen Fitzin ja Narrin tarinaa käsittelevän kolmannen trilogian ja päättää näin nykyfantasian suuren kokonaismestariteoksen.

"Kun tarina nappaa otteeseensa, se ei päästä irti. Se on upeasti kirjoitettu, hahmot ovat loistavia, ja juonenkäänteet vievät mukanaan. Se on tarina, johon kannattaa uppoutua täysin ja kokonaan." – Fantasy Book Review

"Mitä tulee fantasiakirjailijoihin, Robin Hobbia merkittävämpiä ei juuri ole." – Independent

Julkaistu
4.10.2019 (Otava)
Suomentanut
Ilkka Rekiaro
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Narri ja Näkijä

Kirjasarja

Kaikki sarjatiedot →

Narri ja Näkijä jatkaa Lordi Kultainen -trilogian sekä suomentamattoman The Rain Wild Chronicles -sarjan tarinaa.

Lue koko sarjakuvaus

"Narri ja Näkijä -trilogian hahmot ovat tuttuja aiemmin suomennetuista sarjoista Näkijän taru ja Lordi Kultainen."

Risingshadow

Arvosanajakauma

Näin lukijoiden antamat arvosanat jakautuvat asteikolla 1–10.

1034
920
88
71
62
50
40
30
21
10
Risingshadow

Mitä sinä ajattelit kirjasta?

Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.

Risingshadow

Lukijoiden arviot

5 arviota

Mitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta

10/10

Tätä kirjaa kohtaan oli kyllä suuret odotukset. Koko massiivinen tarina aina Salamurhaajan oppipojasta lähtien on ollut kertakaikkisen upea. Jossain vaiheessa vähän pelotti, lunastaako Salamurhaajan kohtalo korkeita odotuksiani. Merimatkoista kertovat osuudet eivät olleet mielestäni niin kiinnostavia, ja välillä olisin kaivannut kirjaan lisää yllätyksellisyyttä, sillä tuntui, että monet tapahtumat menivät niin kuin ne oli ennustettukin. Lopulta en kuitenkaan voinut olla antamatta täyttä kymppiä, sillä FitzUljas Näkijän tarina päättyi juuri niin kuin sen kuuluikin päättyä.

10/10

Loistava lopetus sarjalle, jota olen lukenut n.25 vuotta. Aloituksen muistan hyvin, koska ensimmäisen kirjan luin kun valvoin öitä ensimmäistä hyssytellessä :) Oli loistava silloin 27 vuotiaana ja nyt viimeinen 52 vuotiaan oli myös loistava. Saatan aloittaa lukemisen alusta, koska uusia yhtä hyviä ei juuri ole tullut vastaa.

10/10

Täydellistä.

6/10
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)

Ristiriitainen fiilis kun sain viimeinkin useiden kuukausien keskeyttämisien ja jatkamisien jälkeen luettua Fitz'Uljaan tarinan loppuun. Tarinan päättävä osa nitoi aika hyvin yhteen tunteeni sarjan jokaista aiempaa kirjaa kohtaan, myös muita kuin Narri ja Näkijä -trilogian osia. Kirjassa (kirjoissa) itsessään ei ole vikaa; Tapahtumien ja paikkojen kuvailut ovat hyviä ja immersio onnistuu mainiosti. Sivuhahmot ovat yleensä mielenkiintoisia. 

Ongelmat alkavatkin päähenkilöistä, ja se teema kantaa sarjan jokaisen kirjan ajan. Fitz'Uljas ei todellakaan ole nimensä mukainen sankari. Tuntuu että kaikki hänen "sankaritekonsa" ovat enemmänkin sattuman (kohtalon?) aikaansaannosta kuin hänen omien kykyjensä tulosta. Minkälainen vakooja saatika salamurhaaja ei opi virheistään, vajoaa täyteen epätoivoon ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla ja jonka ensimmäisen ajatus jokaisessa taistelussa on itsensä uhraaminen, vaikka muitakin vaihtoehtoja olisi? Eihän tätä välttämättä ole ikinä tarkoitettukaan varsinaiseksi sankaritarinaksi, mutta silti toivoin loppuun asti että kirjailija viimeinkin antaisi Fitzin järkeillä asioita kuin rationaalisesti ajattelemaan koulutettu murhaaja, mikä hän olevinaan on. Turha toivo.

En tiedä onko tämä tarkoituksella kirjoitettu Fitzille viaksi vai johtuuko se kirjailijasta itsestään, mutta ei se helpota päähenkilöön samaistumista tai siihen kiintymistä. Sekä Narrista että Näkijästä saa hyvin itsekkään ja paikoitellen lapsellisen kuvan, varsinkin jos kumpaakaan hahmoa vertaa Pörriin joka oletettavasti on vasta noin kymmenvuotias ja silti reagoi tapahtumiin "aikuisia" älykkäämmin. Kertoo myös hyvin paljon jos "kuollut" susi on päähenkilöä viisaampi päätöksissään. En varsinaisesti pitänyt lopetuksesta, mutta mieltäni lämmitti lukea viimeiset viisikymmentä sivua kun saimme viettää vielä hetken vanhojen "ystävien" parissa, vaikka kirja loppuikin aika töksähtävästi. En vihaa Fitziä tai Narria, mutten myöskään pidä siitä että heidät on kirjoitettu idiooteiksi jotka tekevät samat virheet uudelleen ja uudelleen. Mielestäni kirjoissa ei ole sellaista luonnollista kehityskaarta kummankaan hahmon kohdalla, mikä on sääli koska sen takia kirjailija ei saa hahmoista kaikkea potentiaalia esiin. Näiden kahden hahmon kohdalla ei välttämättä uskoisi että he ovat yli viisitoistavuotiaita.

Kuusi tähteä koska kirja oli aika tavanomainen, mutta sen kuitenkin luki mielellään loppuun. Jouduin pitämään pari kuukautta taukoa puolivälin kohdalla ja lukemaan välillä muutaman muun kirjan, mutta Salamurhaajan kohtalo oli kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoinen että halusin lukea sen loppuun asti. En rakastanut kirjaa tai koko kirjasarjaa, mutta en toisaalta sitä vihannutkaan.

10/10

Surullista päähenkilön kohdalta ja minusta jäi pikusen kesken tarina, mutta muuten  erittäin hyvä ja mukaansa tempasi ainakin mut.

Risingshadow

Lukijoiden suosikkeja