Nuori poika karkaa vankilasta, jossa on lähes koko pienen ikänsä virunut. Vapaassa maailmassa hän saa haltuunsa salaperäisen kirjan, joka opettaa tarinoita inhoavalle pojalle jotakin tärkeää mutta myös pelottavaa. Pelottavinta on se, ettei maailma olekaan niin vapaa kuin ensialkuun vaikuttaa.
Veera Salmen Oboin kirja yllätti minut syvyydellään. Odotin vauhdikkaan seikkailullista fantasiasatua mutta sainkin metatasoilla hyppelehtivän ja intertekstuaalisuutta monimuotoisesti toteuttavan kertomuksen, jota on lähes mahdotonta sijoittaa kirjallisuuden kentällä yhteen paikkaan. Alussa heräsi huoli, että kirja muistuttaa liikaa edeltäjiään eli tarinoita, joista se on saanut innoituksensa. Hiljalleen alkoi kuitenkin käydä selväksi, että olen lukemassa ainutlaatuista kerrontaperinteiden yhdistelmää, joka varmistaa kirjan omaleimaisuuden.
Luin Oboin kirjan aikuisiällä ja bongasin tahtomattanikin vakavien jaksojen väleistä kohtia, jotka olivat mielestäni tarpeettoman lapsellisia jopa nuortenkirjalle. No, sen siitä kai saa, kun yrittää teeskennellä olevansa edelleen teini :P
Tarinoiden rakastajalle Oboin kirja on aarrelipas. En näe mitään syytä, miksi en jatkaisi seuraavaksi Aina Ponoihin.
