Myrskynsilmä
Alkuteos ilmestynyt 2025. Suomentanut Laura Haavisto. Sidottu, kansipaperi.
Goodreads Choice -palkinto 2025.
»Lentäjät eivät pakene. Me taistelemme.»
– Violet Sorrengail
Violet Sorrengaililla on takanaan lähes puolitoista vuotta Basgiathin sotakorkeakoulussa, ja hän tietää, ettei oppitunneille ole enää aikaa – eikä epävarmuudelle. Taistelu on alkanut toden teolla. Viholliset vaanivat niin muurien ulkopuolella kuin omienkin riveissä. Keneen voi vielä luottaa?
Violet matkaa Aretian heikkenevien suojien ulkopuolelle etsimään uusia liittolaisia Navarren rinnalle. Nuori lohikäärmelentäjä saa panna peliin kaiken taitonsa, onnensa ja voimansa, mutta hän tekee mitä tahansa pelastaakseen lohikäärmeensä, perheensä, kotinsa ja rakastettunsa.
Vaikka se tarkoittaakin, että hänen on pidettävä valtava salaisuus, joka voi tuhota kaiken.
Tarvitaan armeija. Tarvitaan voimaa. Tarvitaan taikuutta. Ja lisäksi tarvitaan se ainoa asia, jonka vain Violet voi löytää – totuus.
”Rebecca Yarros on luonut aivan mahtavat lohikäärmeet! Ylpeitä, kauniita ja täynnä ainutlaatuista magiaa.” – Christopher Paolini, Eragon-sarjan tekijä
Käyttäjät lukeneet myös
Rebecca Yarros
Rebecca Yarros (s. 1981) on yhdysvaltalainen kirjailija ja kuuden lapsen äiti. Hänen teoksensa Siivenisku (2023) ampaisi heti ilmestyttyään The New York Timesin ja Amazonin bestsellerlistojen kärkeen. Amazon Studios on hankkinut romaanin elokuvaoikeudet. Empyreum-sarjan osia on myyty Yhdysvalloissa 12 miljoonaa kappaletta.
Kirja-arviot ja kommentit
Huumorin ystäville kirja on täydellinen! Rakastin tässä kirjasarjan viimeisessäkin osassa hahmojen ivallisia juttuja ja kuivaa huumoria. Vakavissakin tilanteissa käytettiin huumoria, joka kevensi kivasti tunnelmaa ja sai mut useasti hymähtämään ääneenkin. Erityisesti Ridocin huumori sai nauramaan.
Tämä kirja oli lukijalleen vähän tunteiden vuoristorataa. Tarina käynnistyi vähän jähmeästi, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Juuri kun vauhtiin pääsi, alkoi taas tasainen liito, tarina vuorotteli äksönin ja välillä hiukan tylsänkin välillä. Hiukan joutui muistelemaan kuka on kukakin kun nimiä ja paikkoja vilahteli kirjojen sivulla tiuhaan tahtiin, mutta kun vauhtiin pääsi niin lukeminenkin alkoi sujumaan. En kuitenkaan vieläkään pääse kirjan luettuna kiinni joihinkin henkilöhahmoihin. Teksti oli tuttuun tapaansa taattua Yarrosin laatua, hiukan jäin kaipaamaan taaskin sitä ensimmäisen kirjan piikittelyä hahmojen välillä, mutta Ridoc yritti urheasti pitää huumoriveikon viittaa harteillaan. Ehkei ihan samoihin sfääreihin päässyt minun pääni sisällä kuin ensimmäinen kirja, mutta kelpo jatko-osa mielenkiintoiselle tarinalle. Tarina jatkui, odotin jotenkin, että tämä on viimeinen osa tätä sarjaa, mutta näköjään ei ja seuraavaa odotellaankin sitten kauan aikaa koska englanninkielistäkään kirjaa ei vielä ole saatavilla.
Paras tähän mennessä näistä, tykkäsin sivuhahmojen huomioimisesta tässä.
Hyvä, mutta ei ihan kahden ensimmäisen veroinen, ennalta-arvattavuus syö lukukokemusta hiukan, mikä ei ollut ekojen kirjojen ongelma, vaikka niissäkin arvasi paljon. Niiden kahden ekan "tykitys" ei ole niin intensiivistä kolmosoasassa.. hyvää tavaraa kumminkin, jään odottamaan mielenkiinnolla jatkoa..!
The Empyrean -sarjan kolmannessa osassa rauha tuntuu lipuvan yhä vain kauemmas ja päähenkilöidemme kontolle jää yrittää pelastaa kaikki. Tai niin he ainakin tuntuvat ajattelevan... On tiedossa draamaa kaikilla rintamilla aina rakkaudesta taistelukenttiin.
Kyllähän tämä sarja on aivan omaa luokkaansa, ei ole turhaan ylistetty. Elin kyllä täysillä mukana kirjan käänteissä. Luonnollisesti lohikäärmeet ovat aivan paras juttu, mutta myös poikkeuksellisen monilukuinen hyvin kirjoitettujen henkilöhahmojen joukko tekee sarjasta kiinnostavan. Pidän lisäksi yllätyksellisyydestä, koska ei voi tuudittautua siihen ajatukseen, että kaikki päättyy lopulta kuitenkin hyvin.