Miekkani laulaa on ehdottomasti ja varmasti kömpelö teos. Olin varsin yllättynyt, sillä minulla oli jonkinlainen käsitys Sedgwickin aikaisemmasta tuotannosta, enkä siinä ole ennen törmännyt moiseen hataraan tekstiin. Tästä tuli tunne, että se on pakonomaisesti väännetty. Juoni itsessään olisi voinut olla hyvä. Mutta ei ollut. Se oli pilattu liialla selittämisellä ja koko kirjan ajan sai lukea junttimaisen Peterin ajatuksia, jotka toistivat itseään. Tähän päähenkilöön ei pystynyt samastumaan sitten kirveelläkään. Lisäksi kirjan muut hahmot jäivät ohuiksi ja epäselviksi ja loppu juoni pilattiin "yllätyksillä". Kauhutarinaksi tätä kirjaa ei voi kehua, pikemminkin 13-vuotiaan kirjailija-alun töherrykseksi, joka on jostain kumman syystä julkaistu sillä varjolla, että ehkä nuoret tästä tykkää. Sorry vain, minulla on enemmän itsekunnioitusta!

Ehdottoman loistava kirja. Siitä huomaa, että Rowling on nähnyt vaivaa sen kirjoittamiseen ja suunnittelemiseen, jokainen palanen loksahtaa paikoilleen kuin unelma. Ja nenäliinoja kului tätä kirjaa lukiessa. Harmittaa vähän, että Harryn seikkailut loppuvat tähän, mutta toisaalta tämän kirjan jälkeen mikä tahansa yritys kirjoittaa jatkoa Harrylle on tuhoon tuomittu. Tämän paremmaksi se ei enää tule.

On pakko myöntää, että petyin, ja aika pahasti. Ehkä se oli oma vikani, sillä odotin Uudestakuusta muodostuvan yhtä loistava ja koukuttava lukuelämys kuin Houkutus oli minulle ollut, mutta näin ei käynyt. Sen sijaan taivalsin kirjan aika tahmeasti eteenpäin ja toivoin, että se todella alkaisi ja näyttäisi kyntensä, mutta lopputulos oli latistunut. Ei voi muuta sanoa.