2005 |
★ 6 |
näytä arvioAlfan kuun klaanit on hyvin Dickille tyypillinen tarina. Kirjasta löytyy muuta tuotantoa lukeneelle monia tuttuja elementtejä: mm. simulantit, isot kerrostalot ja mielenvikaisuus. Kaikki alkaa siitä, kun yksinäinen sankari joutuu täysin uuteen tilanteeseen, jossa seinän takana majailee telepaattinen muukalainen, ja uudet työt näyttävät tarjoavan aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Ex-vaimokin on matkalla toiseen aurinkokuntaan.
Virkistävän ja Dickin muusta tuotannosta erottuvan kirjasta tekee Alfan kuun yhteiskunta. Maan ja Alfan välisen sodan aikana eristyksiin joutuneet mielisairaalan potilaat ovat tulleet toimeen omillaan. Heille on luonnollista, että jokaisella viiraa päässä, ja ihmiset ovat jakautuneet klaaneiksi sen mukaan, mikä ruuvi on löysällä. Terve mieli on lasten ominaisuus, josta pääsee eroon aikuistuessa.
Kirjassa käsitellään mielenkiintoisesti omaan erikoiseen yhteiskuntaansa tottuneiden ihmisten ja Maasta saapuvan psykologin kohtaamista. Kahden kulttuurin kohtaamisessa ei voida välttyä virhetulkinnoilta. Toinen isomman mittakaavan vastakkainasettelu löytyy Maan ja Alfan väliltä, joiden suhdetta sota vaurioitti. Kirja pysyy vahvasti Maan asukkaiden näkökulmassa tilanteesta, mutta vanhat kaunat ja epäilykset tarjoavat hyvän lisämausteen tarinalle aina viimeisiin kappaleisiin asti.
Ylipäätään tarinasta löytyy lukuisia yksityiskohtia, jotka saavat lopputuloksen vaikuttamaan huolitellulta. Dick on luonut tulevaisuuden yhteiskunnan, joka ei eroa liikaa todellisuudesta, mutta sen verran, että tarina ei tunnu vain tulevaisuuteen siirretyltä nykyhetkeltä. Monet perinteisesti scifissä käytetyt tulevaisuuden tekniset laitteet löytyvät kirjan sivuilta, mutta lisäksi Dick on luonut esimerkiksi uudet avioliittoa koskevat lait ja kauneusihanteet.
Kirja on hyvä, mutta ei yllä viihteellisyydessä erinomaisen tasolle. Minulle Dickin tarinat ovat lähinnä mukavia välipaloja.
