Alfan kuun klaanit
Alkuteos ilmestynyt 1964. Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Nidottu.
Avioeron jälkeen Chuck Rittersdorf huomaa majailevansa rähjäisessä vuokratalossa, jota kansoittavat erilaiset muiden planeettojen elämänmuodot. Hänen entinen vaimonsa on matkustanut tutkimaan erääseen Alfa Centaurin kuuhun muodostunutta ihmisyhteisöä, jonka jäsenet ovat entisiä sotilasmielisairaalan potilaita. Mukana on Chuckin työnantajan CIA:n robotti, ja Chuckille tarjoutuu tilaisuus tappaa vihattu puoliso rukkaamalla tämän simulantin ohjelmointia. Alfan kuu on kuitenkin yllättävä paikka: pian Chuck huomaa itsekin seisovansa keskellä sen kummallisia kansalaisia – seurassaan Ganymedeeltä kotoisin oleva telepaattinen liejuhome nimeltä Lordi Virtaava Simpukka ja jäljillään maailmankuulu televisiokoomikko Bunny Hentman, jonka avaruusalus ei ole aseistettu millään naurupommeilla.
Alfan kuun klaanit kuuluu Philip K. Dickin tuotannon helmiin. Jälleen kerran Dick luotaa äkkiväärään tapaansa ihmismielen pimeämpiä syvyyksiä, pieniä ihmisiä suurten tapahtumien keskellä – ja maailmaa, joka on hyvin toisenlainen kuin miltä se päältä katsoen näyttää.
”Philip K. Dick viihdyttää meitä totuuden ja mielisairauden, ajan ja kuoleman, synnin ja pelastuksen kysymyksillä... hän on meidän kotikutoinen Borgesimme”. – Ursula K. LeGuin
Philip K. Dick
Philip Kindred Dick (1928–1982) syntyi Chicagossa, mutta hänen perheensä muutti pian Berkeleyhin Kaliforniaan. Nuoren Dickin heikko terveys vei hänet kirjojen ja kirjoittamisen seuraan. Dick valmistui high schoolista 1947. Hän kirjoittautui yliopistoon, mutta jätti pian opinnot kesken terveyssyistä. Taidemusiikista kiinnostunut Dick työskenteli vuoteen 1952 radio- ja levykaupan myyjänä. Dickin johtaja kaupassa toimi myöhemmin esikuvana hänen romaaniensa maanläheisille, työväenluokkaisille sankareille. Kirjojen hahmot myös keskustelevat usein esimerkiksi John Dowlandin, Richard Wagnerin ja Gustav Mahlerin sävellyksistä.
Kirja-arvioita
Hyvä idea kuun asuttamista mielisairaista, jotka olivat jakautuneet mielisairauden tyypin mukaan erillisiin kyliin. Alku olikin mielenkiintoinen, mutta sitten tarina muuttui dekkarimaiseksi ja planeetan mielisairaat jäivät taka-alalle. Muitakin olioita oli mukana, kuten liejuhome, joka kommunikoi telepaattisesti ja lisääntyi itiöistä. Arvosana 2½.
Alfan kuun klaanit on hyvin Dickille tyypillinen tarina. Kirjasta löytyy muuta tuotantoa lukeneelle monia tuttuja elementtejä: mm. simulantit, isot kerrostalot ja mielenvikaisuus. Kaikki alkaa siitä, kun yksinäinen sankari joutuu täysin uuteen tilanteeseen, jossa seinän takana majailee telepaattinen muukalainen, ja uudet työt näyttävät tarjoavan aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Ex-vaimokin on matkalla toiseen aurinkokuntaan. Virkistävän ja Dickin muusta tuotannosta erottuvan kirjasta tekee Alfan kuun yhteiskunta. Maan ja Alfan välisen sodan aikana eristyksiin joutuneet mielisairaalan potilaat ovat tulleet toimeen omillaan. Heille on luonnollista, että jokaisella viiraa päässä, ja ihmiset ovat jakautuneet klaaneiksi sen mukaan, mikä ruuvi on löysällä. Terve mieli on lasten ominaisuus, josta pääsee eroon aikuistuessa. Kirjassa käsitellään mielenkiintoisesti omaan erikoiseen yhteiskuntaansa tottuneiden ihmisten ja Maasta saapuvan psykologin kohtaamista. Kahden kulttuurin kohtaamisessa ei voida välttyä virhetulkinnoilta. Toinen isomman mittakaavan vastakkainasettelu löytyy Maan ja Alfan väliltä, joiden suhdetta sota vaurioitti. Kirja pysyy vahvasti Maan asukkaiden näkökulmassa tilanteesta, mutta vanhat kaunat ja epäilykset tarjoavat hyvän lisämausteen tarinalle aina viimeisiin kappaleisiin asti. Ylipäätään tarinasta löytyy lukuisia yksityiskohtia, jotka saavat lopputuloksen vaikuttamaan huolitellulta. Dick on luonut tulevaisuuden yhteiskunnan, joka ei eroa liikaa todellisuudesta, mutta sen verran, että tarina ei tunnu vain tulevaisuuteen siirretyltä nykyhetkeltä. Monet perinteisesti scifissä käytetyt tulevaisuuden tekniset laitteet löytyvät kirjan sivuilta, mutta lisäksi Dick on luonut esimerkiksi uudet avioliittoa koskevat lait ja kauneusihanteet. Kirja on hyvä, mutta ei yllä viihteellisyydessä erinomaisen tasolle. Minulle Dickin tarinat ovat lähinnä mukavia välipaloja.