Tästä kirjasta jäi käteen vähän sellainen meh-olo. Premissi Lasten raamatussahan on kiinnostava: allegorinen kertomus aikuisista, jotka luovuttavat tulevaisuuden suhteen tai sulkevat siltä silmänsä ja siten harjoittavat poltetun maan taktiikkaa lastensa murheelliseksi tappioksi. Tapaan aina innostua ekokriittisistä romaaneista, ja siksi tähänkin tartuin.
Harmi kyllä tässä hienon idean toteutus jää mielestäni pahan kerran piippuun. Tarinan alkaessa seurailla raamatun tapahtumia käänteet käyvät ennalta-arvattaviksi, vaikka ei pyhää kirjaa kovin hyvin tuntisikaan. Allegoria tai ei, lukiessa oli mahdotonta päästä kunnolla yli siitä, miten epäuskottavia tapahtumat ja henkilöhahmot olivat. Epärealistinen saa olla muttei epäuskottava. Kaiken lisäksi henkilöhahmot olivat enimmäkseen aika vastenmielistä seuraa.
Toisaalta kirja on sen verran lyhyt, että muutamat yksittäisetkin hienot hetket mahdollistivat ihan mukiinmenevän lukukokemuksen. En varsinaisesti kadu, että luin loppuun asti.
