Ajankohtaistunut viimevuotinen tarinani

[center]TANGO![/center]   I Varhainen talvi-ilta hämärtyi. Kalseahehkuinen näyttö ja roosaisena sädehtivä lukulamppu häätivät pimeyttä huoneesta, jossa kaksi toisiinsa liittynyttä hahmoa istui tietokoneen ääressä. Keskittyneesti, lähes vaiti hahmot kulkivat maailmanlaajuisessa tietoverkossa. Kun he pääsivät perille, kaksinkertainen ilo pulppusi äänenä valojen sekaan ja kiipesi pitkin seiniä. -Tango! toinen hahmoista hihkui. -kuningatar! toinen jatkoi. - Unelma Havu, estradi on Sinun, sanoo Seinäjoki. -Entäs mä? Mehän ollaan ME, nyt ja aina! toinen nyrpytti. -Mutta ei me voida samassa kisassa kisata... -Toisiamme vastaan, ei todellakaan. Anelma Havu, estradi on Sinun,sanoo Seinäjoki, mutta vasta ensi vuonna.   Päätös oli tehty. Innosta tärisevän kaksikon kyljistä erkanivat käsivarret ja kädet, jotka koskettivat toisiaan ylävitosina. Riemukkaasta eleestä sukeutui lopulta herttainen sydänkuvio. -Haetaan heti, ettei keritä katua!   Laulajaa oli riittämiin kummassakin nuoressa naisessa. Sävelten maailma oli imaissut heidät jo taaperoikäisinä. Onnekseen he olivat varttuneet pienessä virolaisessa kylässä, jossa musiikki oli elämä ja avoimuus elämän henki. Tosi laulajalta odotettiin toki rytmitajua, sävelkorvaa ja edes kohtuullisen nautittavana pulppuavaa ääntä mutta esiintyjän ulkomuotoa ei riivitty kuten lavean maailman lavoilla. Myös rujo tai ruma uskalsi kavuta yleisön eteen, kun hänellä oli sille annettavaa. Havun siskoksetkin olivat silloin tällöin esiintyneet, yleensä kyläjuhlissa pienelle yleisölle. Tilaisuuden koosta ja kuulijamäärästä riippumatta he lauloivat aina kuin kuninkaallisille tai taivaan enkeleille. Äänin he loivat laulut eläviksi olennoiksi, jotka joko vekkuleina velikultina tanssahtelivat juhlaväen joukossa tai suruisina valukkaina laahustivat tuolirivejä kansoittavien ihmisten limitse. He lumosivat koko yleisön. Siskosten fyysinen vajavuus peittyi taidoin valmistetun esiintymisasun poimuihin, ja maalaislavojen hämyinen valaistus paljasti vain kauniit nuoret kasvot ja tunnelmoiden liikkuvat kädet. Esitykset olivat niin mukaansatempaavan luontevia, että kyynisinkin pintakiiltoa rakastava katsoja suli ihailuun.   Mutta nyt tämä oli historiaa. Siskokset olivat muutama kuukausi sitten muuttaneet Viron maaseudulta pieneen suomalaiseen kyläyhteisöön. Laulutunnit olivat vaihtuneet etäopintoihin, sillä neitoset eivät halunneet vaihtaa opettajaa. Suomen kielen he hallitsivat lapsuudestaan alkaen, sillä heidän äitinsä oli lähtöisin Suomesta ja isäkin puoliksi suomalainen.   Ajatus tangomarkkinoille lähtemisestä iti sisarusten mielessä siitä lähtien, kun huhuttiin erään kilpailijan menettäneen kuningattaruuden liikakilojensa vuoksi. Tällaista syrjintää Havun sisarukset eivät sietäneet. He vaativat vammaisille täysiä osallistumisoikeuksia ja -mahdollisuuksia kaikkialla, nyt siis tangon markkinoilla. ´Tango kuuluu kaikille` on erään uuden tangokappaleen nimi, ja sen nämä laululintuset olivat imaisseet tunnuksekseen. He halusivat yrittää, antaa esimerkin. Molemmat olivat myös huomanneet Suomeen muuton jälkeen kilpailuviettinsä heräilevän. Heistä tuntui kuitenkin hohdokkaammalta kilpailla tietyin protestimielin ja oikeuksia vaatien kuin titteliä tavoitellen tai kilpailemisen itsensä vuoksi.   Huimaavat mielikuvat pyörittivät naisia tovin, kunnes he järkevöityivät toteuttamaan haavettaan. Ensin tutkittiin osallistumisohjeita. -Lähettäkää videoklippi esityksestänne ..., Unelma tavasi. -Eiks meillä yks jo ole? Katotaan onks se meidän tango tossa listassa. Punakyntinen etusormi alkoi mitata valinnaisten karsintakappaleiden luetteloa. -Toi ´Yön kuningatar`, sehän se on! Se me laulettiin Jaakin studiolla. Missäs se klippi nyt on ... tossa!   Unelma klikkaili tallenteen auki, ja näyttöön ilmestyi tango-Unelman pää. Muu osa laulajasta haihtui läpikuultavan sermin taa rytmikkäästi aaltoilevaksi pilveksi. Tällä laulavalla hattaralla oli jalka tai joskus kaksi mutta solistin tarkka muoto pysyi viettelevästi salaisuutena. Höytyinen ihmispäinen pilvi keinui laulua myötäillen, tekstiä tulkiten. Huolitellut, punakyntiset kädet pulpahtivat esiin Unelman elävöittäessä tangoaan sulokkaan intohimoisesti, rytmiä seuraten.   [i]Yön kuningatar, yön kuningatar on loistossaan hetken verran. Yön kuningatar, yön kuningatar, sen poimithan pois.[/i]   Mahtavan, täyteläisen äänen soinnista oli turha hakea nuottivirheitä. Hyvin tarkka kuulija olisi erottanut muutaman kohdan kuuluvan hienoisena kaanonina. Tallenteessa näytti siis olevan virheitä mutta vaatimattoman virolaisen maalaisstudion tuotokselta ei voida vaatia täydellisyyttä! Unelma lähetti ilmoittautumislomakkeen videoin ryyditettynä. -Sinne meni! -Seinajoki, here we come! Anelma säesti.   II -MUKANAMUKANAMUKANA! Unelma riemuitsi ja heilutti avattua kirjettä kädessään. -MINÄMINÄMINÄ myös, aina kanssasi! Anelma iloitsi. Kutsu Tangomaratonille oli tullut. Siellä valittaisiin kilpailijat Seinäjoen tangomarkkinoille, live-esitysten perusteella. Noin suurelle yleisölle eivät Unelma ja Anelma olleet ennen esiintyneet. Heitä alkoi jännittää. Huolellinen valmistautuminen osoittautui mitä parhaimmaksi tukalaa kisakuumetta alentavaksi rohdoksi. Laulajat harjoittelivat päivittäin ja lähettivät tallenteita treeneistä virolaiselle opettajalleen, joka antoi heille nasevia vinkkejä. Virolaiselta luotto-ompelijaltaan he tilasivat kaksi uutta esiintymisasua – toisen karsintaa ja toisen finaalia varten.   Vaatteita tilattaessa Anelma empi hetken.   -Jos ne näkee sinut oikeesti ... tai minut.. . -Annuli kiltti, älä oo noin pessimisti. Minä MENEN finaaliin. Ja jos hyvin käy, ensi vuonna on sinun vuorosi eli It`s up to you then. -Unnukka, mähän laulan soolona ROKKIA! Tangoo väännän vaan sun kanssas. -Hyvinhän sulta ´Yön kuningatarkin` taipuu. - Joo: Yön kuningatar, yön kuningatar, kun rokkiin nyt puhkee kerran, yön kuningatar, oi kuningatar, ei tahtia enää vaihtaa nyt vois... - Älä pelleile! Harjoitellaan.   Siskokset rupesivat taas hiomaan suoritustaan. Kerta kerralta hehkuvampana laulu hamusi tyttöjen asunnon seiniä ja kohosi kattoon kuplimaan. Anelmalla oli tapana pilailla tangon sanoituksen kustannuksella, mikä kiusasi tulkintaan keskittyvää Unelmaa. Hetken toisilleen ärähdeltyään sisarukset jatkoivat laulamista ja keskinäistä kannustamista. Toisinaan he huvittelivat loilotellen kappaleitaan kaanonina ja hihittelivät näin syntyneille hassuille sanoituksille. Nuorten naisten energia tuntui riittävän loputtomiin.   III Karsintaestradin tunnelma tuntui Unelmasta tangoisen kotoisalta. Näin suuri haaste haihdutti hänen kilpailujännityksensä, joka olisi ehkä häirinnyt pienessä kisassa. Hän halusi vain esiintyä, antaa niin yleisölle kuin tuomareille sen ´Yön kuningattaren`, jota he eivät konsanaan olleet kohdanneet! Vaikka neiti Havu itse ehkä tunsi olevansa kuin kuka tahansa uraa rakentava laulaja, niin jokaista pinnalle pyrkijää ei katseltu kuten häntä nyt. Vaivihkaa kilpakumppanit vilkuilivat työläästi lyllertävää kuningatarehdokasta, jonka selkää köyristävää valtavaa, muhkuraista kyttyrää ei edes mitä taidokkaimmin leikattu leninki kätkenyt. Ja kun musiikin lujista ammattilaisista, ohjelmatoimiston johtajasta ja teatteriohjaajasta koostuva raati näki tämän kilpailijan, juryn jäsenet pystyivät vain vaivoin kätkemään ´ voi ei` -huudahduksen, kiusaantuneita ilmeitään ja päänpudistuksiaan eivät lainkaan. Hämmentymättä Unelma heläytti ´Yön kuningattaren` alkutahdit, ja sama tuomaristo haukkoi henkeään. Tällaista ääntä ei ollut ikinä kuultu Tangomarkkinoiden neljän vuosikymmenen mittaisessa historiassa!   [i]Mä pyydän sua tanssimaan tään ainoan kerran vaan. Ei toistua voi enää tuokio tää, se kun mennyt on, muisto onnesta jää.[/i]   Suorituksen kuultuaan raati tiivistyi rykelmäksi pohtimaan tilannetta sen sijaan, että olisi heti antanut pisteet. Tuomariston puheenjohtaja puhui sitten Unelmalle.   -Sinun äänesi on niin kypsä, niin valmis, etten ole koskaan liki kolmikymmenvuotisen urani aikana kuullut vastaavaa. Äänesi puolesta olisit varmasti finaalissa. Mutta puhun nyt suoraan: Ulkomuotosi ei täytä tangokuningattarelle asetettuja vaatimuksia. Ikävä sanoa tämä loistavalle laulajalle kuten sinä... Mies vaikeni hetkeksi, punnitsi sanansa jatkaakseen. -Sitä paitsi tangokuninkaallisilla on edessään raskas vuosi. Keikkoja on kuningattarelle sovittu paljon valmiiksi, vaikka ei vielä tiedetä, kuka hommaa hoitaa. Tittelin kantajaksi halutaan paitsi loistava laulaja ja yleisönsä hurmaava esiintyjä myös fyysisesti vahva ihminen. Sinä et ole terve.   Tähänkö tämä nyt läsähti, Unelma ajatteli. - Olen minä esiintynyt paljonkin, hän virkkoi ja nieleskeli ennakoimaansa pettymystä. - Virossa, monissa isoissakin juhlissa. Yksissäkin kalaaseissa piti odottaa puoleenyöhön, että pääministeri, kunniavieras, ehtii paikalle, ja koko tuon ajan jouduin viihdyttämään monikymmentuhatpäistä yleisöä. AUTS!   Tuomaristo ällistyi laulajan yhtäkkistä älähdystä, jota päästäessään hän läpsäisi rivakasti vasenta lapaansa. -Hakaneula aukesi ja pisti kipeästi. Anteeksi, hän sanoi. Puna pompahti hänen kasvoilleen. -Finaaliin valitsen vaatteeni paremmin, hän kiiruhti vakuuttamaan.   Kuuluiko jostain vaimea hihitys, hetken aikaa?   Tuomariston puheenjohtaja selvitteli kurkkuaan ja pyysi sitten raadilta pisteet. Kympit kohosivat yksi toisensa jälkeen. TÄYDET PISTEET! -Tervemenoa Seinäjoelle! Unelmaa kannattaneet juryn jäsenet miettivät myhäillen: Lahjakas laulaja oli saatu semifinaaliin, eikä raatia voitu syyttää vammaisen syrjimisestä. Ei tytöstä toki kuningattareksi ole mutta hän saa näkyvyyttä ja ehkä lisää keikkoja, eläkkeensä jatkeeksi. (Eläkkeellähän tuommoiset taitavat olla kaikki tyynni.) Surku, huimaavan taitava mutta vaikeasti vammainen. Ja ´Unelma` - kuka vanhempi kehtaa antaa tuollaisen nimen noin rujolle lapselle!   -Kuis kävi?, kuningasehdokas David Sang kysyi hymyillen niin, että virheetön valkoinen hammasrivi valaisi hänen hiilenvärisiä kasvojaan. -Seinäjoelle, jees, Vaikka kyllä mei..tsiä epäiltiin, siis jaksamista, Unelma vastasi tyytyväisenä. -Multa on joskus kysytty, miksen mä rappaa tai soita jatsia, siis miks mä laulan tangoa, vaikka oon tän värinen. -Eihän tangoa pigmentillä lauleta! -Eikä selkäkyttyrällä. Seinäjoella nähdään! Mies häipyi vihellellen. Unelma jäi itsekseen pukuhuoneeseen, jonne tuntui hupentuman jälkeen hiipineen hienoinen alakulo. Jos joku olisi nyt painanut korvansa tuon huoneen oveen kuunnellakseen salaa, hän olisi tovin todistanut äksyä säkätystä, melkein ilmiriitaa. - Miks sä viittit valehdella niin paljon, tuomareillekin! Ei se mikään pääministeri ollu vaan kalastusseuran virkailija, ja sitä yleisöö parveili siellä lavan liepeillä ihan muista syistä kuin mei...sua kuuntelemassa -Oli se sen seuran pääministeri, se itte sano niin. -Sä ymmärsit väärin. Mutta annetaan olla. Keskitytään harjotteleen. Nää viikot kuluu tosi nopeesti.   IV [i]Jos tuulen tunnet sä jäisen sydämeen hiipivän, on katse yksinäisen kuin lepatus kynttilän. [/i] Näin Unelma lauloi, vaikka suvi oli kukkeimmillaan. Valmistautuminen heinäkuiseen tangokoitokseen oli yllättävän rankkaa. Mutta mitäpä ei Unelma olisi tehnyt toteuttaakseen unelmansa! Niin hän kuin Anelma olivat ennen karsintaa tunteneet itsensä valmiiksi mitä vaativimpaankin esiintymiseen. Nyt huomattiin, että monta pientä yksityiskohtaa kaipasi hiomista. Virolainen laulunopettaja tuli virtuaalisesti tyttöjen avuksi, korjasi pieniä virheitä, rohkaisi ja opasti heitä rentoutumaan tiukkojen keskittymisten välillä.     Tangomarkkinoita järjestävässä ohjelmatoimistossa kävi jatkuva kuhina. Soiteltiin, viestejä läheteltiin ja viestejä saatiin, sadoittain - joskus hieman kummallisiakin yhteydenottoja. -Siamilaiset kaksoset! Paljon minä uskon mutta en sentään tätä. Eihän Suomessa ole siamilaisia kaksosia, ainakaan tangolaulajina. Tosi sairasta väkee näkyy taas olevan tuolla netissä. Ohjelmatoimiston johtaja tuli tutkimaan Kalev Uudmae -nimisen, tutkivaksi journalistiksi esittäytyvän etelänaapurin kirjoitelmaa. -Mitä ihmettä! Unelma Havun sisko Anelma on muka vain Unelman selkään kiinnittynyt kyttyrä, jolla on pää! Ja se kyttyräkin laulaa kuulemma tosi hyvin, rokkia tosin eikä tangoa... Mitähän sieniä tuo kalevpoek on syönyt, ennen kuin on juttunsa kirjoittanut?   Silkkaa pirullisuuttaan ohjelmatoimiston väki kyhäsi vastauksen moiselle herra Uudmaelle. Eräs ryhmästä taisi viron kielen alkeet, ja sanakirjan avuin hän pystyi kääntämään suomeksi yhdessä laaditun kirjeen. Toimittaja vastasi pian, ja se vastaus järkytti. Mukana oli kuvia siamilaisista kaksosista, joista toinen oli lähes normaalin kokoinen ja - rintarangan köyristymää lukuun ottamatta - normaalin muotoinen. Mutta toinen kyyhötti surkastunein kehoin kiinni kaksosensa yläselässä ja kyljessä. Pienen kaksosen alaraajat puristuivat evämäisinä sisaren kylkiin. Hänen yläraajansa olivat lyhyet mutta näyttivät muutoin lähes normaaleilta. Kaksosten päät ja kasvot olivat kuin kenen tahansa nuoren naisen. Ne vain eivät olleet kenen tahansa: Kookkaampi luonnonoikuista oli mitä ilmeisimmin tangokuningatarehdokas Unelma Havu! Pieni kaksonen, jota kukaan ei ollut tangoareenalla todella nähnyt ja joka lienee piileskellyt kyttyränä vaatteiden suojassa, oli rokkaava sisko, Anelma Havu.   Kuviahan voidaan käsitellä, joten tällaisen aineiston todistusarvoa sopi epäillä. Mutta mitä syytä virolaisella toimittajalla olisi mustamaalata Suomessa kilpailevaa laulajaa ja minkä vuoksi hän toimisi epäuskottavan lennokkaasti, jollei hänen väittämänsä olisi totta! Ohjelmatoimistosta viesteiltiin lisää kyseisen toimittajan kanssa, ja vaivihkaa hänestä tehtiin tiedusteluja. Luotettavan ja lähteisiinsä kriittisesti suhtautuvan journalistin maine hänellä oli, ja tämä tieto hämmensi ohjelmatoimiston väkeä entisestään. Asia piti selvittää neiti Havun itsensä kanssa mutta millä tavoin, he pohtivat. Heinäkuu ja tangomarkkinat laukkasivat jo kohti niin vauhdikkaasti, ettei ylimääräisiä epäselvyyksiä kaivattu. JOS Unelma Havu todella oli siamilainen kaksonen - mitä ohjelmatoimistolaiset rohkenivat kuvat nähtyäänkin epäillä – niin voisiko hän kilpailla omana itsenään? Voisiko tuomaristo siis luottaa siihen, että hän yksin laulaa eikä kyseessä ole sääntöjen kieltämä duetto.   -Voidaanhan rokki-Anelmalle laittaa suukapula kilpailuesitysten ajaksi, toimiston myyntitykki ehdotti, ehkei aivan tosissaan. -Selvitetään nyt kuitenkin, mistä tässä on kyse. -Tulkoot Seinäjoelle, kun kerran niin hinkuavat. Kyllä ne tietää, minkä riskin ne on ottanu jo ilmoittautuessaan. Finaaliin ei tyttöjä – siis tyttöä – kuitenkaan päästetä. -Milläs se estetään? Yleisö päättää tänä vuonna, ja sitä systeemiä emme kerkiä muuttamaan. Suuri yleisö voi hyvinkin äänestää tuommoisen luonnonoikku kultakurkun jatkoon. -Ei tässä kai auta muu kuin käyttää likaisia temppuja, jos alkaa näyttään siltä, että tuo kummajainen voi voittaa. -Mutta ONKO hän edes toinen siamilaisista kaksosista? Ei me sitä varmasti tiedetä... Oudoin näkemäni tangolaulaja hän kuitenkin on.   Järjestäjät jäivät pohtimaan asiaa mutta eivät kyenneet päättämään mitään varmasti. Ainahan he voisivat vedota siihen arvosteluohjeiden kohtaan, jossa mainitaan Tangokuningattareksi valittavalta toivottavan myös "kuningatarmaista olemusta".   V Unelma Havu liittyi Seinäjoen tangoiseen markkinahumuun kutsussa saamiaan ohjeita noudattaen. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä laulukilpailun järjestäjät olivat penkoneet esiin. Hän etsi katsein ihmistä, jolle ilmoittautua. Lupaavan näköinen olemus hiihteli lattian poikki. Katseet kohtasivat. -Hei, sinä olet varmaan Unelma Havu, touhukas nainen huikkasi kuulokenappi korvallisellaan ja tabletti toisessa kädessään. Vapain käsin hän kätteli muhkeaa ilmestystä samalla kun tarkkaili tätä. Huomio takertui pakosta kyttyrään, joka näytti liikehtivän. -Hss, Unelma kuiskutti pää sivuviistoon kääntyneenä kuin kyttyrälleen puhuen. -Unelma Havu, kuningatarehdokas, hän esittäytyi tulijalle. -Minä olen Helena Laine Auraviihteestä ja huolehdin teistä kilpailijoista nyt tämän illan ajan. Asiantuntevan oloisen naisen jämäkän kohtelias vastaanotto sai Unelman rentoutumaan. Hänet johdatettiin pieneen ja karuun huoneeseen, jossa ei ollut muita. -Missä toiset kilpailijat? hän ihmetteli ja muisti tumman Davidin, jonka kanssa oli osallistunut karsintoihin. - Esimerkiksi David Sang? -Meidän pitäisi vähän jutella, Helena Laine sanoi, - ennen kuin toiset tulevat. -Kun on ... kun on tullut semmosta kummaa juttua ... semmosia sähköposteja ... miten tämän sanoisi ... Sanooko nimi Kalev Uudmae teille mitään? -Se haaskalintu! kaikui kimeänä huoneeseen. Kuka puhui? Unelma ei sanonut mitään, hänen suunsa oli viivana. Äskeinen rentous oli hävinnyt. Haaveenmurskaaja, Unelma ajatteli kimittäjästä. -Siltä lierolta ei muuta voinu odottaakaan, kimakka kiukkuinen ääni jatkoi. - Miks sä Unnukka menit puhuun sille? Helena Laine oli kauhuissaan. Jos hän ei olisi ollut selvittelemässä epäuskottavaa sähköpostiviestiä, joka alkoi osoittautua todenmukaiseksi, hän olisi luullut tavanneensa taitavan vatsastapuhujan.   Hetki sitten niin reipas Unelma näytti nyt luhistuvan kuin palava tonttukynttilä. Kyttyrä hänen selässään alkoi elää. Juhlavanpunainen silkki kupruili, sen keskeltä pulpahti esiin ensin pari punakyntisiä käsiä, sitten pilvi hunajanvaaleaa kiharaista tukkaa. Makaaberi liikehdintä jatkui, kunnes vaate paljasti koko kätkönsä: kauniskasvoinen pikkuinen olento, jolla oli kapeat hartiat ja lyhyet mutta muutoin normaalit yläraajat ja kädet. -Anelma Havu, saanko esittäytyä, pikku kylkiäinen virkkoi. Pettymys paistoi tytön suloisilta kasvoilta ja kirkas ääni uhkui katkeruutta. Paljon nähnyt ja kokenut ohjelmatoimiston virkailija oli pyörtyä. Hän ei ollut tietenkään koskaan nähnyt siamilaisia kaksosia, ja mitä vähiten hän olisi odottanut heitä kilpailemaan Tangomarkkinoilla. Hänestä ei ollut päättämään, saako Unelma Havu kilpailla. Onneksi asia ei edes ollut yksin hänen vastuullaan.   -Odotta...kaa täällä, hän sanoi kaksosille ja lähti selvittämään asiaa. Tuomaristo päätti asiasta yllättävän nopeasti. Koska ei voitu varmistua siitä, ettei Unelma Havu saa äänivahvistusta kaksoseltaan, hän ei voinut jatkaa kilpailussa. Mutta hän sai toki esiintyä, jos yhä halusi. Ja halusivathan tytöt, pettymyksen selätettyään!   [i]Yön kuningatar, yön kuningatar kun puhkeaa kukkaan kerran, yön kuningatar, oi, kuningatar, et mitään sen kauniimpaa löytää sä vois. Yön kuningatar, yön kuningatar on loistossaan hetken verran. Yön kuningatar, yön kuningatar, sen poimithan pois.[/i]   Täyteläinen altto liittyi helisevään sopraanoon, ja yhdessä äänet kuljettivat ´Yön kuningatarta` Seinäjoen tangoareenalla. ´Kuningatar Unelma` - ja ´Kuningatar Anelma` -kilpiä kohosi yleisön joukosta. Uusi tangokuningas David Sang täydensi ryhmän taianomaiseksi trioksi. Takaviistoon kolmikosta ryhmittyneet, vielä tittelistä kisaavat kuningatarehdokkaat säestivät heitä. Salamavalot välkkyivät. Ehkä taivaskin salamoi.   Oli hetki.   Tangon hetki.       Yön Kuningatar -tango (Seinäjoen tangomarkkinoiden sävellys- ja sanoituskilpailun voittaja v. 1993) san. Jorma Toiviainen säv. Mika Toivanen