Tähtien kuiskaus (lyhytnovelli/ehkä pidemmän tarinan aloitus)

Ensimmäinen täällä julkaisemani teksti :) Tämä saattaa olla vain lyhyt novelli, tai sitten aloitus paljon isommalle projektille, en tiedä vielä. Toivoisin palautetta ennenkaikkea kieliasusta, lauserakenteista ja kirjoitusvirheistä. -- Tarina kertoo siis noin 10-14 vuotiaasta pojasta, joka saa jonkinlaisen myrkytyksen. Lopussa on vähän fantasiaelementtejä, ja jos jatkan tätä, vedän todennäköisesti enemmän fantasiaan päin. P.S. Lähetetty ja suurimmaksi osaksi kirjoitettu kännykällä :)     Tommi käveli koulusta kohti kotiaan. Oli ollut viimeinen koulupäivä, ja Tommin luokka oli esittänyt näytelmän kevätjuhlissa. Nyt olisi pitkä kesäloma edessä, ja kaiken kukkuraksi vielä matka Amerikkaan seuraavana päivänä.   Tommi avasi avaimillaan rappukäytävän oven, ja juuri kun hän oli päässyt sisään, iski häneen järkyttävä pahoinvoinnin aalto. Hänen piti ottaa tukea seinästä, jottei olisi kaatunut. Hetken kuluttua se meni kuitenkin ohi, ja Tommi kykeni taas kävelemään.   Hän kävelikin suoraan hissille sen sijaan, että olisi mennyt portaita. Juuri silloin ajatus kolmen kerroksen portaiden kävelystä tuntui mitein mahdottomalta. Taidan olla sairas, Tommi mietti ja arveli saaneensa pienen nuhan.   Hän toivoi, ettei se estäisi lomamatkalle lähtöä, koska se tietäisi kahden viikon hukkaamista kesälomasta tylsistymiseen. Hänet varmaan lähetettäisiin mummolaan, missä ei olisi varmastikaan mitään tekemistä. Olihan se hieno puutalo kaupungin laitamilla, mutta ulkomaanmatkaan verrattuna kuolettavan tylsä.   Tommi pohti tällaista kun hissi kulki ylös, ja pysähtyi kolmanteen kerrokseen. Poika avasi hissin veräjän, ja tunsi uuden heikotuskohtauksen. Tällä kertaa se oli pahempi, kuin aikaisemmin, ja hän joutui nojaamaan seinään melkein minuutin.   Pikkuhiljaa voimat alkoivat palautua, ja Tommi käveli taas aivan normaalisti kotiovelleen, avasi sen ja astui sisään. Ketään ei ollut kotona, ja Tommi meni huoneeseensa. Yhtäkkiä häntä alkoi huomata, ja hän lysähti sängylle. Eikä noussut siltä itse.   Seuraavan kerran Tommi heräsi hieman pökerryksissä jossain tuntemattomassa paikassa ja kuuli isänsä puhuvan jonkun toisen kanssa: "Kai hän toipuu?" isä kysyi huolestuneena.   "Myrkytys ei ollut loppujenlopuksi kovin paha. Hän tulee tolkkuihinsa hetkenä minä hyvänsä." toinen mies selitti. "Mutta Amerikkaan hän ei lähde todellakaan." "Mutta..." isä aloitti närkästyneenä, mutta sai hetken kuluttua mielenmalttinsa takaisin. "Meidän on pakko lähteä, tai saamme potkut valehtelusta. Saimme vapaata vain siksi, että olimme jo kauan sitten varanneet matkan."   Voi ei, enkai minä nyt niin sairas ole, Tommi kauhisteli, ja yritti nousta. Hän ei pystynyt liikahtamaankaan. Poika muisti hätääntyneenä, mitä oli kuullut toisen miehen (kai lääkärin) sanovan. Hän oli saanut myrkkyä!   "Se ei muuta asiaa miksikään." lääkäri totesi. "Hän toipuu, mutta vain sillä edellytyksellä, että hän saa levätä." Nähdessään isän aikovan jo väittää vastaan hän jatkoi melkein kuiskaten: "Olisi murha raahata hänet matkalle nyt."   Tommi näki isänsä kalvenneet kasvot, ja tajusi, että tämä oli antanut periksi. Miehet kävelivät huoneesta pois, ja hän kuuli vielä isänsä mutisevan: "Pakko sitten kai lähettää hänet mummolaansa." Hän kuuli, kuin lääkäri vastasi jotain, mutta ei saanut selvää.   Tommi vaipui taas uneen, ja näki kummallisimpia unia elämässään. Hän katseli lähteeseen, ja katseeseen vastasivat monet kiinnostuneet silmäparit. Kun Tommi yritti koskettaa vedenpintaa, kuvajainen särkyi, ja hän näki taas arkisempia unia.   Kun hän heräsi seuraavan kerran, oli hämärää. Tommi nousi varovasti ylös, ja huomasi yöpöydällään äidin käsialalla kirjoitetun lapun. Siinä luki hätäisesti kirjoitettiuna:   "Tommi, sinä olit niin kipeä, ettei sinua voi nyt ottaa mukaan lomalle." Voi ei, Tommi henkäisi ja jatkoi lukemista. "Ikävä kyllä meidän on pakko lähteä, ja otimme pikkuveljesikin mukaan, ettei hän häiritsesi paranemistasi." Enkai minä nyt noin sairas ollut? "Isovanhempasi tulevat hakemaan sinua heti aamulla ja selittävät kaiken paremmin. Rakkain terveisin isä, äiti ja Pekka"   No vihdoinkin, Tommi huokaisi, ja katseli tähtiä ikkunastaan. Hänelle tuli mieleen, miten hän oli uskonut joskus pienenä niiden olevan eläviä. Vielä senkin jälkeen, kun hän oli saanut tietää niiden olevan jättiläismäisiä kaasupalloja, oli hän uskonut niiden ajattelevan.   Mutta myöhemmin, kun hän oli mennyt kouluun, oli järki tietenkin syrjäyttänyt nämä kuvitelmat. Mutta juuri tällaisina hetkinä hänen teki kuitenkin mieli uskoa, js hän kuvitteli kuulevansa tähtien äänet, niin kuin vuosia sitten oli kuullut.   Lukemattomat äänet kuuluivat heikkoina, liian heikkoina korvin kuultaviksi, mutta kuitenkin tarpeeksi voimakkaita tunnettaviksi. Miksei se voisi olla totta, Tommi mietti. Eihän kukaan ollut käynyt tähtien luona katsomassa.   Näiden ajatusten hämmentämä Tommi vajosi uneen, tällä kertaa rauhallisena. Hän oli jo melkein terve, eikä mikään varjostanut unia, toisin kuin edellisellä kerralla. Hän oli liian väsynyt järkyttymään edes lomamatkan sivu suun menemisestä.

Kevyt tarina joka loppua kohti lähtee liitoonsa ja antaa vihjauksen fantasiasta - näin lauseena mielikuvani lukemisen jälkeen :)   Puutun hieman kohtiin, mistä halusit palautetta. Joissain virkkeissä voi miettiä, että voisiko asian ilmaista selkeämmin vähän vähemmin sanoin. Esimerkiksi ensimmäinen virke vaikkapa muodossa "Tommi käveli koulusta kotiin". Se olisi ehyempää tekstiä :) Myös pilkkusääntöjä kannattaa päntätä. Teet niin kuin minä, käytät pilkkuja välillä liikaa :D   En kuitenkaan moiti. Kirjoitat vaan lisää niin löytyy oma kosketus sanaan, ja kieliasu selkeämmin!

Vihdoinkin palautetta, kiitos! :)   Itse huomaan tekstiä lukiessani käyttäneeni todellakin aika paljon pilkkuja... Pitää yrittää korjata sitä, jos kirjoitan jatkoa ja huomioida muissakin teksteissä. Periaatteessa tiedän kyllä pilkkusäännöt, mutta en vaan jotenkin muista pitää virkkeitä [i]järkevän[/i] pituisina. Samaan virkkeeseen päälause, lauseenvastike, sivulause ja jotain muuta voi olla huono idea :)

Kokonaisrakenteeltaan tekstisi oli mielestäni oikein sujuvaa ja eteni mukavasti. Missään vaiheessa minulle ei tullut tunnetta, että teksti junnaisi liikaa paikoillaan. Tässä on kyllä aineksia hieman pidemmäksi kertomukseksi. Minua ainakin jäi kiinnostmaan, miten Tommi oli saanut myrkkyä, ja miten tähtien kuiskailu liittyy siihen. Lopussa oli hieman outoa, että Tommin sanottiin olevan jo melkein terve, kun tilanne oli hetki sitten vaikuttanut paljon vakavammalta. Ehkä hän vain tunsi itsensä terveemmäksi?   Kuten Morgan Blood jo sanoikin, virkerakenteita voi vielä miettiä ja sujuvoittaa. Pilkkusäännöt tosiaan ovat oikein hyvin hallussa, eli väärin laitettuja pilkkuja ei löydy, mutta sen sijaan voi miettiä, miten virkkeistä tulisi sellaisia, ettei pilkkuja tarvitsisi niin paljoa. (Älä ota mallia tuosta äskeisestä virkkeestäni... ;))   Esimerkiksi loppupuolella olevaa virkettä "Vielä senkin jälkeen, kun hän oli saanut tietää niiden olevan jättiläismäisiä kaasupalloja, oli hän uskonut niiden ajattelevan." voisi parantaa esimerkiksi korvaamalla upotettu kun-lause lauseenvastikkeella: Vielä saatuaankin tietää niiden olevan jättiläismäisiä kaasupalloja hän oli uskonut niiden ajattelevan." [i]Senkin jälkeen[/i] on virkkeessä turhaa toistoa: [i]kun[/i] tarkoittaa samaa. Hieman samanlaista toistoa löytyy myös aivan viimeisestä kappaleesta ([i]tällä kertaa[/i] - [i]toisin kuin edellisellä kerralla[/i]). Jos haluat yksinkertaistaa virkkeitäsi, myös upotettuja (eli toisen lauseen keskelle laitettuja) sivulauseita kannattaa välttää.   Kirjoitusvirheitä oli muutamia erityisesti tekstin jälkipuoliskolla, mutta ne johtuvat varmasti siitä, että olet kirjoittanut ja lähettänyt tekstin kännykällä. Koska pyysit nimenomaan pilkunviilauspalautetta, niin viilaan vielä yhdestä asiasta. Sellaisissa tilanteissa, että johtolause tulee suoran lainauksen jälkeen, lainausmerkkiä seuraa pilkku. Pilkku jää pois, jos lainaus päättyy huuto- tai kysymysmerkkiin, mutta jos se päättyy pisteeseen, jää piste pois. Eli seuraava on oikein, [quote=]"Kai hän toipuu?" isä kysyi huolestuneena[/quote]   mutta tässä tilanteessa [quote]"Se ei muuta asiaa miksikään." lääkäri totesi.[/quote] oikea vaihtoehto olisi [i]"Se ei muuta asiaa miksikään", lääkäri totesi.[/i] Jos suora lainaus päättyy kolmeen pisteeseen, voi joko käyttää pilkkua tai olla käyttämättä.   Kuten sanoin, muutoin pilkkusäännöt ovat mallikkaasti hallinnassa, ja tekstiäsi on mukava lukea. :)

Kiitos palautteesta!   Suurin osa virheistäni ja huonoista sanavalinnoista oli ihan vahinkoja, mutta tuosta pilkusta [i]lainausmerkeissä olevan[/i] lainauksen jälkeen en ihan oikeasti tiennyt. Kiitos, kun muistutit, yritän pitää sen mielessä edes parin virkkeen verran.   Nyt on tullut jo kaksi palautetta aika lyhyessä ajassa, joten kaipa minun on pakko kirjoittaa jatkoa. :) Jännä nähdä, millaista tästä saan aikaan...

Tämä oli ihan mielenkiintoinen ja pääsääntöisesti hyvin kirjoitettu. Muut ovat jo muistuttaneet pilkkusäännöistäkin, joten minulla ei taida olla kauhean avuliasta sanottavaa.   Lähinnä jatkon kirjoittamisen kannalta mainitsen että minua vähän häiritsi kun oli puhe "Amerikan-matkasta". Se on kuitenkin aika suuri paikka. Ainakin silloin kun minä olin ala-asteella, oli tapana kertoa vähintään kaupungin tarkkuudella mihin oltiin menossa jos joku matkusti ulkomaille. Saatoimme myös olla jotenkin kummallisia.   Myrkytysasia jäi tässä varmaan tarkoituksella ihan auki, mutta kun tulin jostain syystä olettaneeksi että kyse olisi ruokamyrkytyksestä, olin aika yllättynyt siitä että muukaan perhe lähti mihinkään jos Tommi kerran oli melkein kuolla. Hehän olisivat todennäköisesti syöneet samaa ja olleet myös vaarassa sairastua. Jos taas on kyse ihan kirjaimellisesti myrkystä, silloin kai vanhempien voisi luulla jäävän likelle myös silkasta järkytyksestä tms.   Tästä nyt varmaan huomaa etten ole vuosikausiin kommentoinut yhtään mitään. Saa tilanteen mukaan jättää huomiotta.

Muutamia pikaisia huomioita:   [quote]Tommi avasi avaimillaan rappukäytävän oven, ja juuri kun hän oli päässyt sisään, iski häneen järkyttävä pahoinvoinnin aalto. Hänen piti ottaa tukea seinästä, jottei olisi kaatunut. Hetken kuluttua se meni kuitenkin ohi, ja Tommi kykeni taas kävelemään.   Hän kävelikin suoraan hissille sen sijaan, että olisi mennyt portaita. Juuri silloin ajatus kolmen kerroksen portaiden kävelystä tuntui mitein mahdottomalta. Taidan olla sairas, Tommi mietti ja arveli saaneensa pienen nuhan.[/quote]   Tommiin iskee pahoinvoinnin aalto -> hän arvelee saaneensa pienen nuhan. Tämä ei kuulosta kovin loogiselta, koska nuha harvemmin aiheuttaa pahoinvointia. Ehkä ennemminkin joku urheilutunnin seuraus (tuli rehkittyä liian kovaa) tai jonkin sopimattoman syöminen tulisivat kyseeseen.   Muutoin tekstissä ei mielestäni ajatusvirheitä juuri ollut. Tuo lopun tähtien puhuminen ja äkilliset äänet tulivat vähän yllätyksenä, samoin kuin se, että Tommia olisi luullut vielä aika paljon enemmän harmittavan sen, ettei hän päässytkään matkalle. En myöskään aivan ymmärtänyt tuota kohtaa, jossa Tommin isä huolehti siitä, että heitä syytettäisiin valehtelijoiksi - mihin viittasit sillä? Myös tuo, että vanhemmat lähtivät niin helposti ja nopeasti, vaikka poika oli vähällä kuolla, jäi kalvamaan.   Positiivisempaan palautteeseen sitten. Kieli oli sujuvaa, tarina eteni jouhevasti eikä junnannut paikallaan missään kohtaa. Tähdet puhuvina olentoina vaikuttaa kiinnostavalta idealta, josta saat varmasti kehiteltyä vielä vaikka mitä. :) Myös se asenne, jolla vastaat kommentteihin, kertoo siitä, että haluat selvästi oppia ja kehittyä, ja se on aina mahtava piirre kirjoittajassa! Odottelen innolla jatkoa ja sitä, mitä saat tästä tekstistä kehiteltyä.

Kiitos palautteesta!   Jätin tuon "myrkytyksen" ihan tarkoituksella huonosti selitetyksi. En itseasiassa ole vielä päättänyt, selviääkä joskus, että se ei kenties olekaan myrkytys ;) Entäpä, jos joku oli saanut Tommin voimaan pahoin, ja pakottanut vanhemmat lähtemään... katsotaan, mihin päädyn (jos niin pitkälle pääsen)   Vehka, ideani oli se että päähenkilöä harmitti ennen sitä kohtaa, jossa hän "kuvitteli" tähtien puhuvan. Ideani oli, että sen jölkeen hän ei enää harmittelisi sitä, mutta se nyt jäi vähän epäselväksi :)

Aika paljon kommentointia on jo tullutkin, mutta nillitän vielä vähän pilkkusäännöistä, kun erikseen pyysit. Kiinnitä huomiota siihen, miten käytät pilkkua rinnasteisten lauseitten välillä. Sääntöhän menee niin, että mikäli lauseilla on yhteinen lauseenjäsen, pilkkua ei käytetä, mutta mikäli yhteistä lauseenjäsentä ei ole, laitetaan pilkku ennen konjunktiota. Sulla on jälkimmäisen tapauksen edustajat ihan hyvin hallussa, mutta ensimmäisen kanssa on ongelmia:   "Tommi pohti tällaista kun hissi kulki ylös, ja pysähtyi kolmanteen kerrokseen." --> tässä on yhteensä kolme lausetta, päälause ja kaksi rinnasteista sivulausetta, joiden yhteinen lauseenjäsen on subjekti hissi. Oikea pilkutus menisi siis näin: "Tommi pohti tällaista, kun hissi kulki ylös ja pysähtyi kolmanteen kerrokseen."   "Poika avasi hissin veräjän, ja tunsi uuden heikotuskohtauksen." Tää on vielä yksinkertasempi tapaus, kaks päälausetta, joilla on yhteisenä lauseenjäsenenä subjekti poika. Ei siis pilkkua tähän.   Näihin kannattaa kiinnittää huomiota, koska monia lukijoita ärsyttää jo ylipäätään pilkku ennen ja-sanaa, vaikka se olisi oikeinkin. Väärin käytettynä se ärsyttää vielä enemmän.   Sä käytät ja-sanaa tosi paljon, sitä kannattaa koittaa välttää kaunokirjallista tekstiä kirjottaessa. Se on konjunktioista kaikkein heikoin, koska se ei kerro mitään lauseiden suhteesta. Kannattaa aina miettiä, voisko saman asian ilmasta niin, että käyttäis jotain muuta konjunktiota. Jos ei voi, kannattaa miettiä tarvitaanko ja-sanaa ollenkaan. Ei sitä tietenkään kokonaan tarvii hylätä, rinnasteiset lauseet parantaa usein tekstin rytmiä, mutta paljon toistuvana se tekee tekstistä helposti kömpelöä.   Kirjotat muuten teknisesti hyvin, paljon keskivertoa paremmin. Pikkujuttuja kun vielä hiot kuntoon, niin on täydellistä.