Lukupiiri: J.R.R. Tolkien: Silmarillion (10)
24.03.2014
Mab
616 viestiä
Tässä pätkässä ei ehkä ole ihan niin selvää "juonta" kuin joissain aiemmissa, mutta tarjolla on paljon kiinnostavaa taustatietoa Sauronista, sormuksista ja muistakin TSH-jutuista.
Sauronissa tuntuu tosiaan olevan paljon samaa kuin Morgothissa (ylemmyydentuntoisuus, viekkaus, kunnianhimo, kärsivällisyys), mutta se oli jännä yksityiskohta, että Sauron mahdollisesti katui pahoja tekojaan Morgothin hävittyä. Pakostakin tulee miettineeksi, että jos Sauronilla olisi riittänyt nöyryyttä palata valarin tuomittavaksi ja ottaa vastaan vähäisempi asema, niin olisiko hän sitten tyytynyt olemaan hyviksenä vai olisiko hänen alkanut jossain vaiheessa tehdä mieli jatkaa pahistelua.
Sekin oli mielenkiintoista, miten kääpiöiden reagointi sormuksiin erosi siitä miten ihmisille kävi - etenkin se oli jännää, ettei kääpiöitä voitu muuttaa varjoiksi. Mitenköhän haltioille olisi tapahtunut, jos he eivät olisi älynneet ottaa sormuksia pois? Olisivatkohan he olleet samaa sarjaa ihmisten kanssa, koska kääpiöiden syntyhistoria poikkeaa haltioista ja ihmisistä?
Ja nyt saimme ensimmäisen mainintamme hobiteista! :D Niin ikään nyt suorasanaisesti sanottiin, etteivät haltiat eivätkä ihmiset olleet aiemmin kiinnittäneet heihin mitään huomiota, joten ehkä se tosiaan riittää selittämään hobittien poissaolon luomiskertomuksesta.
Alussa ollut maininta sisämaahan asettuneista teleristä ja heidän kaipuustaan merelle toi mieleen Legolaksen ja hänen kaipuunsa merelle. Se on yksi suosikkiyksityiskohdistani TSH:ssä. Lähes aina lokkien kirkunaa kuullessani mieleeni tuleekin sellainen tietynlainen merestä ja vapaudesta haaveilu (jota TSH-kytkös on vain vahvistanut), vaikka ollakseni kunniallinen kansalainen mun pitäisi varmaankin pitäytyä vain lokeista purnaamisessa
Näin yleisesti ottaen Kolmannen Ajan loppu on kaiken draaman ja seikkailun ohella kovin haikean ja surumielisen oloista, kun metsien kummat olennot, haltiat ynnä muut väistyvät ihmisten tieltä. Ja kun maailmasta tuli Esikoisten silmissä harmaa ja vanha.
Sauronissa tuntuu tosiaan olevan paljon samaa kuin Morgothissa (ylemmyydentuntoisuus, viekkaus, kunnianhimo, kärsivällisyys), mutta se oli jännä yksityiskohta, että Sauron mahdollisesti katui pahoja tekojaan Morgothin hävittyä. Pakostakin tulee miettineeksi, että jos Sauronilla olisi riittänyt nöyryyttä palata valarin tuomittavaksi ja ottaa vastaan vähäisempi asema, niin olisiko hän sitten tyytynyt olemaan hyviksenä vai olisiko hänen alkanut jossain vaiheessa tehdä mieli jatkaa pahistelua.
Sekin oli mielenkiintoista, miten kääpiöiden reagointi sormuksiin erosi siitä miten ihmisille kävi - etenkin se oli jännää, ettei kääpiöitä voitu muuttaa varjoiksi. Mitenköhän haltioille olisi tapahtunut, jos he eivät olisi älynneet ottaa sormuksia pois? Olisivatkohan he olleet samaa sarjaa ihmisten kanssa, koska kääpiöiden syntyhistoria poikkeaa haltioista ja ihmisistä?
Ja nyt saimme ensimmäisen mainintamme hobiteista! :D Niin ikään nyt suorasanaisesti sanottiin, etteivät haltiat eivätkä ihmiset olleet aiemmin kiinnittäneet heihin mitään huomiota, joten ehkä se tosiaan riittää selittämään hobittien poissaolon luomiskertomuksesta.
Alussa ollut maininta sisämaahan asettuneista teleristä ja heidän kaipuustaan merelle toi mieleen Legolaksen ja hänen kaipuunsa merelle. Se on yksi suosikkiyksityiskohdistani TSH:ssä. Lähes aina lokkien kirkunaa kuullessani mieleeni tuleekin sellainen tietynlainen merestä ja vapaudesta haaveilu (jota TSH-kytkös on vain vahvistanut), vaikka ollakseni kunniallinen kansalainen mun pitäisi varmaankin pitäytyä vain lokeista purnaamisessa
Näin yleisesti ottaen Kolmannen Ajan loppu on kaiken draaman ja seikkailun ohella kovin haikean ja surumielisen oloista, kun metsien kummat olennot, haltiat ynnä muut väistyvät ihmisten tieltä. Ja kun maailmasta tuli Esikoisten silmissä harmaa ja vanha.
26.03.2014
celeblith
108 kirjaa, 27 kirja-arviota, 194 viestiä
Tämä loppuosio oli oikein mukava siitä, että siinä oli paljon ns. tuttua asiaa. Kun viitattiin jo sormusten herran tapahtumiin ja vähän lisätietoa moneen asiaan. Ja tuttuja paikkoja oli useita 
ja osin tarina meni päällekäin edellisen luvun tapahtumien kanssa.
Kaiken kaikkiaan silmarillionissa päästään aika paljon seuraamaan noiden pahisten (Melkor ja Sauron) toimia ja ajatuksia. Mikä minusta tavallaan lieventää heidän pahuuttaan tai antaa ymmärrystä. Heitä ei ole vain kuvattu pelkkää pahaa ja mustaa tuntematonta pimeyttä, vaan kuvaillaan heidän ajatuksiaan ja juoniaan hyvinkin läheisesti. (olipa jälleen epäselvä selitys)
Palantirit olivat oikein mielenkiintoinen yksityiskohta tässä, mutta niiden synnystä ei taidettu mainita mitään? Liitteissä kyllä oli maininta, että Feanor olisi ne tehnyt Amanissa. ?
Mahtisormukset taas. Tuo että kääpiöistä ei voi tehdä varjoja oli oikein mielenkiintoinen ja varmaan pohjaa mahdollisesti juuri heidän erilaiseen syntyynsä. Ja jotenkin tuli se mielikuva, että kääpiöille tuo saamansa kultasormus oli vain aarre muiden aarteiden joukossa ja ´lojui´ muiden seassa, ei käytössä, eikä siksi aiheuttanut heille isompaa vaaraa kuin ahneuden (mikä kyllä on läpi kirjan ollut se suurin vaara)
Mutta kummaksuntaa aiheutti, että kun suurin sormus tuhotaan niin muut sormukset menettävät voimansa. Tämä siis ei ollut se ihmetys vaan erittäin järkeen käyvä. Mutta miksi haltioiden maailma häviäisi näiden sormusten myötä, miksi sormukset pitivät yllä heidän kauniita valtakuntiaan jne, eivätkö haltiat itse? ( kun vatasormus tuhoutuisi, kolmen voima olisi mennyttä ja kaikki mitä ne pitivät yllä kuihtuisi ja haltiat häviäisivät hämärään ja ihmisten aika koittaisi) Mikä mahti Sauronilla muka oli luoda tälläiset sormukset jotka vaikuttaisivat haltioiden oloon.? etenkin kun sauron ei ollut koskenut näihin sormuksiin. Mutta kai se piti sitten antaa tilaa ihmisille..
Haikea loppu kirjalla tosiaan.
ja osin tarina meni päällekäin edellisen luvun tapahtumien kanssa.Kaiken kaikkiaan silmarillionissa päästään aika paljon seuraamaan noiden pahisten (Melkor ja Sauron) toimia ja ajatuksia. Mikä minusta tavallaan lieventää heidän pahuuttaan tai antaa ymmärrystä. Heitä ei ole vain kuvattu pelkkää pahaa ja mustaa tuntematonta pimeyttä, vaan kuvaillaan heidän ajatuksiaan ja juoniaan hyvinkin läheisesti. (olipa jälleen epäselvä selitys)
Palantirit olivat oikein mielenkiintoinen yksityiskohta tässä, mutta niiden synnystä ei taidettu mainita mitään? Liitteissä kyllä oli maininta, että Feanor olisi ne tehnyt Amanissa. ?
Mahtisormukset taas. Tuo että kääpiöistä ei voi tehdä varjoja oli oikein mielenkiintoinen ja varmaan pohjaa mahdollisesti juuri heidän erilaiseen syntyynsä. Ja jotenkin tuli se mielikuva, että kääpiöille tuo saamansa kultasormus oli vain aarre muiden aarteiden joukossa ja ´lojui´ muiden seassa, ei käytössä, eikä siksi aiheuttanut heille isompaa vaaraa kuin ahneuden (mikä kyllä on läpi kirjan ollut se suurin vaara)
Mutta kummaksuntaa aiheutti, että kun suurin sormus tuhotaan niin muut sormukset menettävät voimansa. Tämä siis ei ollut se ihmetys vaan erittäin järkeen käyvä. Mutta miksi haltioiden maailma häviäisi näiden sormusten myötä, miksi sormukset pitivät yllä heidän kauniita valtakuntiaan jne, eivätkö haltiat itse? ( kun vatasormus tuhoutuisi, kolmen voima olisi mennyttä ja kaikki mitä ne pitivät yllä kuihtuisi ja haltiat häviäisivät hämärään ja ihmisten aika koittaisi) Mikä mahti Sauronilla muka oli luoda tälläiset sormukset jotka vaikuttaisivat haltioiden oloon.? etenkin kun sauron ei ollut koskenut näihin sormuksiin. Mutta kai se piti sitten antaa tilaa ihmisille..
Haikea loppu kirjalla tosiaan.
26.03.2014
Mab
616 viestiä
celeblithKaiken kaikkiaan silmarillionissa päästään aika paljon seuraamaan noiden pahisten (Melkor ja Sauron) toimia ja ajatuksia. Mikä minusta tavallaan lieventää heidän pahuuttaan tai antaa ymmärrystä. Heitä ei ole vain kuvattu pelkkää pahaa ja mustaa tuntematonta pimeyttä, vaan kuvaillaan heidän ajatuksiaan ja juoniaan hyvinkin läheisesti. (olipa jälleen epäselvä selitys)Joo, ihan totta, että pahiksista tulee tavallaan "läheisempiä" Silmarillionissa. TSH:ssa Sauron edustaa aika abstraktia pahuutta, joka vain haluaa alistaa maailman valtaansa, tuhota kaiken hyvän, jne, mutta kun luki hänen taustastaan, ajatuksistaan ja juonistaan, niin hänestä tuli selkeämpi persoona.
Mä en tullut liitteitä katsoneeksi lainkaan, vaikka lukiessani minäkin hiukan kummastelin palantirien syntyhistorian skippaamista. Enkä kyllä muista, että varsinaisissa Fëanor-luvuissa olisi sanottu niistä mitään. Mutta hyvä on, olkoon tehty Amanissa :) Fëanorin kaltainen lahjakas kaveri on ilman muuta sopiva henkilö niiden tekijäksi.
Mutta miksi haltioiden maailma häviäisi näiden sormusten myötä, miksi sormukset pitivät yllä heidän kauniita valtakuntiaan jne, eivätkö haltiat itse? ( kun vatasormus tuhoutuisi, kolmen voima olisi mennyttä ja kaikki mitä ne pitivät yllä kuihtuisi ja haltiat häviäisivät hämärään ja ihmisten aika koittaisi) Mikä mahti Sauronilla muka oli luoda tälläiset sormukset jotka vaikuttaisivat haltioiden oloon.? etenkin kun sauron ei ollut koskenut näihin sormuksiin. Mutta kai se piti sitten antaa tilaa ihmisille..Tuo on hyvä pointti. Itse en tullut huomioineeksi sitä lainkaan. Näin äkkipäätä tulee mieleen, että voisivatkohan haltiasormukset olla samankaltaisia Mahtisormuksen kanssa siinä, että niihin laitettiin paljon tekijöidensä voimaa? Ja kun haltiat kerta takoivat ne ilman Sauronia, niin he siirsivät nimenomaan omaa kykyänsä torjua maailmanväsymystä ja ajan vaikutuksia sormuksiin. Ja koska haltiasormukset kuitenkin olivat Mahtisormuksen alaisia, niin sen tuhouduttua haltiat olivat sitten näiden seikkojen suhteen huonommassa jamassa kuin ennen sormuksia... en tiedä, täytyy miettiä tätä lisää