Lukupiiri: Ursula K. Le Guin: Lavinia s. 75-145 (2)

Toisen osan (s. 75-145) käsittely alkaa maanantaina 4.11.2013. Osa alkaa sanoilla "Seuraavan päivän vietin yksin Albunean metsässä."   Lisätietoa tästä [url=http://www.risingshadow.fi/forum/lukupiiri/877-lukupiiri-le-guinin-laviniasta]lukupiiristä[/url].

Piti mennä nukkumaan, mutta tulinkin sitten lukeneeksi Laviniaa. Kirja on hyvin koukuttava, ja kun sen kerran ottaa käsiinsä, ~70 sivua hujahtaa ohi aivan itsestään. Hyvä ettemme ottaneet pienempiä paloja, nyt kirjan sentään malttaa sovitun pätkän jälkeen laskea käsistään, varsinkin kun huomenna pitäisi herätä töihin... :smile:   Minua jäi tässä osassa erityisesti kiinnostamaan Lavinian havainto omasta fiktiivisyydestään. Runoilijahan sen hänelle paljasti jo aikaa sitten, mutta silti: Lavinialla ja kaikilla muilla hänen lähipiirissään on elämänsä ja historiansa, he eivät vain tule tyhjästä osaksi eeposta. Vergilius myöntää, ettei ole voinut kuvitella kaikkea - Lavinian kohdalta hän suorastaan sanoo olleensa väärässä (naisellakin on mielipiteet ja tunteet ja sitä rataa). Jos Lavinia on Vergiliuksen mielikuvituksen tuotetta, mutta Vergilius ei ole osannut kuvitella häntä kokonaan... ja siitä huolimatta Lavinia on elänyt täyden ihmiselämän. Mitä ihmettä? Sekoilenko ihan omiani?   Kirjasta noin yleisellä tasolla, pidän edelleen kerronnan toisaalta hitaasta mutta toisaalta koko ajan etenevästä rytmistä. Aikatasoilla pomppiminen ei häiritse enää lainkaan, päinvastoin tämän pätkän lopettanut kohtaus Aeneaan kanssa tuli oikein hyvään väliin. Lukijahan jo tietääkin suurinpiirtein, miten tässä käy. Isä-kuninkaan näyn hetkeä odotin, vaikka se oli luvattu, ja mietin mihin väliin se sopii - samoin jo heti kirjan alussa esitetty suolakentillä käynti. Mutta loksahtivathan ne palaset sieltä paikoilleen.   Lavinian äiti Amata tuntuu yhä vastenmielisemmältä henkilöltä, kun taas kuningasta käy suorastaan sääliksi - samoin vähän puusta pudonneen oloista Aeneasta. Odotan innolla, että Aeneas pääsee mukaan paremmin ja saa vähän lihaa luidensa ympärille - nimenomaan nyt Lavinian näkökulmasta. Liitto vaikuttaa ainakin tämän yhden pätkän perusteella onnelliselta, vaikka lyhykäiseksi jääkin.

Olin aikeissa sanoa tästä pätkästä, mutta Dyn sanoikin juuri kaiken mitä olin aikeissa. Koukuttavuudesta varsinkin. Luin nimittäin tämän osan jo viikko sitten :blush:   Missä kirjassa Aeneasta kerrotaan lisää?

Joo-o, Dyn kyllä puki sanoiksi tähän astiset fiilikseni aika täydellisesti. Lavinian tietoisuus omasta fiktiivisyydestään on aika hämmentävää. Hän itse ottaa sen rauhallisesti, mutta mieleen hiipii kysymys, jos sitä on vain jonkun toisen aivojen tuotos, niin mitä pointtia millään oikeastaan on.   Kertookohan se jotain yleensä lukemieni kirjojen tasosta, mutta olen odottanut Turnuksen ilmaantumisesta asti jotain tuhoisaa tapahtuvaksi, joka järkyttää Lavinian maailmaa totaalisesti. Luultavasti hänen äitinsä tai hylätyn kosijan taholta. Se naisten ryyppyretki oli oivallinen tilaisuus äidille tehdä Lavinialle jotain ikävää, mutta kaikki hoitui paljon odottamaani rauhallisemmin ja tyylikkäämmin. On mukavaa kun luulee tietävänsä etukäteen mitä tulee tapahtumaan, mutta onkin sitten väärässä.   Päällimmäisenä tästä osiosta jäi mieleen kohta, jossa Vergilius kertoo tulevasta sodasta ja Lavinia kyseenalaistaa Aenaan sankaruuden. Miksi hänen pitää lahdata kuin teurastaja? Lisäksi pohdin samaa kuin Laviniakin aiemmin, eli kumpaan hän on rakastunut, Aenakseen vai Vergiliukseen.

[quote="Huoleton" post=4275]Missä kirjassa Aeneasta kerrotaan lisää?[/quote]   Lavinia-kirjan ideahan on olla 'erään naisen näkökulma' Vergiliuksen [url=http://en.wikipedia.org/wiki/Aeneid]Aeneis-eepokseen[/url]. Alkuperäinen runoelma (paha sanoa 'vain' runoksi, se aika pitkä) on keisari Augustuksen tilaustyö Rooman varhaishistoriaksi. Vähän samaan henkeen, kuin kreikkalaisilla on Ilias ja Odysseia, roomalaisten piti saada oma myyttinen menneisyys - toki sillä erotuksella, että jo hiukan modernimpana kirjailijana Vergilius on hyvin historiasta tunnettu henkilö.   Aeneis on käännetty näemmä muutamaankin kertaan, en muista minkä noista olen lukenut. Luin lukioaikana samaan syssyyn kun käänsimme Vergiliusta latinan tunneilla, ei ole ihan kevyttä latinaa se...

Kuten muutkin jo totesivat, Dyn onnistui aika hyvin sanomaan niitä ajatuksia, joita itsellekin tästä pätkästä heräsi. Kirjan jaottelu lukupätkiin on tuntunut tähän mennessä oikein toimivalta. Kun lopulta nyt sain jälleen jatkettua Lavinian lukemista, tulin päivässä lukaisseeksi koko pätkän.     [quote="Dyn" post=4273]Jos Lavinia on Vergiliuksen mielikuvituksen tuotetta, mutta Vergilius ei ole osannut kuvitella häntä kokonaan... ja siitä huolimatta Lavinia on elänyt täyden ihmiselämän. Mitä ihmettä? Sekoilenko ihan omiani?[/quote]   Lavinian pohdinnat fiktiivisyydestään olivat varsin kiintoisia. Olin myös hämmentynyt siitä, että selvästikin minulta on mennyt tämä aihe ohitse edellisessä pätkässä. En muista lainkaan, mitä tästä on aiemmin sanottu. Ja todellakin, Dynin esille tuomat seikat saavat asian myös entistä oudommaksi. Miksi Lavinia olisi vain fiktiivinen hahmo, kun Vergilius ei kuitenkaan ollut ajatellut häntä sellaiseksi kuin hän on. Fiktio elää omaa elämäänsä?     [quote="Dyn" post=4273]Lavinian äiti Amata tuntuu yhä vastenmielisemmältä henkilöltä, kun taas kuningasta käy suorastaan sääliksi - samoin vähän puusta pudonneen oloista Aeneasta.[/quote]   Amata on minusta osoittautunut kirjan herkullisimmaksi hahmoksi. Hän on täysin sekaisin ja toimii tästä syystä mainiosti tasapainoisen Lavinian vastapainona. Minusta lukuosuuden viimeinen osuus, jossa Lavinia ja Aeneas jutustelevat, oli suorastaan tylsän seesteinen. He olivat jotenkin liian täydellisiä. Toisaalta on mukava tietää, että avioliitosta tulee ilmeisestikin onnellinen.   Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä Lavinian äiti seuraavaksi keksii. En usko, että juhlat kukkulalla jäävät hänen viimeiseksi tempauksekseen, vaan hän saa varmasti aikaan jotain huomattavasti kamalampaa. Onkohan hänellä jotain tekemistä kuninkaan kuoleman kanssa? Oletan nimittäin, että ainakin Latinus tulee kuolemaan vuoden sisällä, sillä Aeneas puhuu (noin vuoden päästä) Laviniasta kuningattarena.   Sivulla 123 Lavinia pohtii, kuinka hän tuntee itsensä lopultakin vapaaksi, kun hänet luvataan Aeneakselle. Minusta tämä vapauden tunne tuntui hieman ristiriitaiselta kun ajattelee, että asiat menevät juuri ennustettuun ja Lavinian kohtalon mukaiseen suuntaan. Minun on vaikea ajatella, että Lavinia olisi erityisen vapaa, kun kohtalo johdattaa hänen elämäänsä yhteen tiettyyn suuntaan. En kuitenkaan tarkoita tätä kritiikkinä, vaan ainoastaan kiinnostavana yksityiskohtana Lavinian ajatusmaailmasta.

Olipa mielenkiintoinen pätkä, sekä juonellisesti että noin muuten. Tarinan tosiaan tuntui etenevän, mutta silti ei juurikaan tapahtunut asioita, vaikka oikeasti tapahtukin paljon. Ja tuo edellinen lause tiivistää kyllä koko lukukokemukseni tähän astisesta Laviniasta. Tarinassa on mukava tempo, jota on helppo seurata, mutta samalla tuntuu, että jotain puuttuu. Mutta sitten taas seuraavassa hetkessä tuntuu, että mitään ei puutukaan. En siis saa millään otetta kirjasta ja juonen soljunnasta. Mutta siitä huolimatta kirja on ollut tähän asti hyvä, ja toivottavasti pysyy sellaisena loppuun asti.   Tavallaan pidän siitä, että tulevista tapahtumista ei tiedä, mutta tässä oli mukava lukea kun tiesi, että Lavinia päätyy Aeneaksen vaimoksi. Pystyi enemmän keskittymään niihin tapahtumiin mitä tapahtui/tapahtuu siinä välillä ennen Lavinian naimisiinmenoa etc. Lavinia on hahmona miellyttävä, ja toivoisin hänelle kaikkea hyvää (mutta näin ei taida käydä kun vain hetkellisesti). Hänen äitinsä taasen on vähän erilainen tapaus. Hän vaikuttaa koko ajan ilkeältä äitipuolelta oikean äidin sijaan, niin kuin taisin mainita aikaisemman pätkän käsittelyssä. Odotan koko ajan, että mitä kamalaa tämä keksii Lavinialle, mutta tähän mennessä tyttö on selvinnyt melko vähällä.     [quote=Vanamo]Odotan suurella mielenkiinnolla, mitä Lavinian äiti seuraavaksi keksii. En usko, että juhlat kukkulalla jäävät hänen viimeiseksi tempauksekseen, vaan hän saa varmasti aikaan jotain huomattavasti kamalampaa. Onkohan hänellä jotain tekemistä kuninkaan kuoleman kanssa? Oletan nimittäin, että ainakin Latinus tulee kuolemaan vuoden sisällä, sillä Aeneas puhuu (noin vuoden päästä) Laviniasta kuningattarena.[/quote]   Hyvä huomio, meni itselläni ihan ohi! Jos kuningas kuolee, niin on tosiaan aika todennäköistä, että Lavinian äidillä on sormensa pelissä.     [quote=Vanamo]Sivulla 123 Lavinia pohtii, kuinka hän tuntee itsensä lopultakin vapaaksi, kun hänet luvataan Aeneakselle. Minusta tämä vapauden tunne tuntui hieman ristiriitaiselta kun ajattelee, että asiat menevät juuri ennustettuun ja Lavinian kohtalon mukaiseen suuntaan. Minun on vaikea ajatella, että Lavinia olisi erityisen vapaa, kun kohtalo johdattaa hänen elämäänsä yhteen tiettyyn suuntaan. [/quote]   Mietin tätä kanssa, mutta ajattelin sen siten, että ehkä se on tavallaan tietynkaltaista vapautta, että hänen ei tarvitse tehdä itse valintoja. Onkohan tässäkin se, että ennustettu tulevaisuus tapahtuu kaikesta huolimatta? Jos näin on, Laviniahan voisi käytännössä katsoen tehdä ihan mitä vain ja kohtalo täyttyisi silti.

[quote=Emelie]Onkohan tässäkin se, että ennustettu tulevaisuus tapahtuu kaikesta huolimatta? Jos näin on, Laviniahan voisi käytännössä katsoen tehdä ihan mitä vain ja kohtalo täyttyisi silti. [/quote]   Lavinia on vapaa siitä kamalasta mielistelijästä, kuningas Turnuksesta... :wink: Tässä on se kiinnostava lisäpointti, että 'kohtalo' on Vergiliuksen luoma ja kirjoittama tarina, jonka Lavinia on saanut kuulla pääpiirteissään. Vähän sama juttu, kun joku tulisi tulevaisuudesta ja kertoisi, miten loppuelämäsi sujui. Lavinia tietää jo, miten tulee käymään, joten voihan se luoda jonkinlaista vapautta - ei turhaa stressiä tulevasta. :)

[quote=Emelie]Onkohan tässäkin se, että ennustettu tulevaisuus tapahtuu kaikesta huolimatta? Jos näin on, Laviniahan voisi käytännössä katsoen tehdä ihan mitä vain ja kohtalo täyttyisi silti. [/quote]   En oikein usko, että Lavinia kuitenkaan ajattelisi itse aivan näin. Hän ei tunnu muistavan runoilijan sanoja niin hyvin eikä aivan täysin uskonut ja luottanut niihin. Tietyllä (alitajuisella?) tasolla hän tietää ja muistaa, muttei sitten kuitenkaan arkielämässä. En tosin osaa sanoa, muuttuuko tämä näkemys sen myötä, kun asiat nyt todella ovat tapahtumassa. Mutta toivon ainakin, että Lavinia edelleen elää enemmänkin omaa elämäänsä kohtalosta tietämättömänä ja vain suurilla, kohtalokkailla hetkillä tiedostaa kirjoitetun kohtalonsa voimakkaammin.     [quote="Dyn" post=5290]Lavinia on vapaa siitä kamalasta mielistelijästä, kuningas Turnuksesta... :wink: Tässä on se kiinnostava lisäpointti, että 'kohtalo' on Vergiliuksen luoma ja kirjoittama tarina, jonka Lavinia on saanut kuulla pääpiirteissään. Vähän sama juttu, kun joku tulisi tulevaisuudesta ja kertoisi, miten loppuelämäsi sujui. Lavinia tietää jo, miten tulee käymään, joten voihan se luoda jonkinlaista vapautta - ei turhaa stressiä tulevasta. :)[/quote]   Hyviä ja kiinnostavia näkökulmia! Otin käyttöön "kirjoitettu kohtalo" edellä tämän innoittamana.   Varmasti jo vapaus Turnuksesta tuo vapauden tunnetta. Turnuksen ohellahan tämä on vapautta myös Lavinian äidistä ja siitä kammottavasta visiosta, mikä Lavinialla varmasti oli elämästään "kolmiodraaman" keskellä. (Äiti, Turnus, Lavinia - tosin kuningas tulisi varmaan myös lisätä kuvioon.)

Varmasti vapaus hallitsevasta äidistä on tärkeä näkökulma. Äiti tuntuu poikiensa menettämisen jälkeen kohdelleen Laviniaa todella etäisesti, mutta silti hallitsevasti: naimisiinkin pitäisi mennä nimenomaan äidin suosikin kanssa. Lavinia tuntuu olevan kiintyneempi isäänsä, mutta kuningashan on melko voimaton ja vaimonsa varjossa perheen sisällä.   Naimisiinmeno on tuollaisessa asemassa elävälle naiselle askel johonkin muualle: vieras Aeneas voisi pelottaa enemmän, jos Vergilius ei olisi valmistellut hänen tuloaan niin huolella. Turnus sen sijaan on tuttu, mutta liittyy oleellisesti äitiin ja Lavinian vanhaan elämään. Huvittava havainto, että Turnus kosiskellessaan tuntui keskittyneen enemmän äitiin kuin tyttäreen - tuli jopa vähän mieleen, ettei näillä olisi jotain epämääräistä säpinää menossa. :P   Pehmon kuvaan itsestään antavan kuningasisän kunniaksi on mainittava, että hän sentään tuntuu kunnioittavan tyttärensä mielipidettä ja pelkäävän jumaliaan enemmän kuin vaimoaan.

[quote="Dyn" post=5310]Huvittava havainto, että Turnus kosiskellessaan tuntui keskittyneen enemmän äitiin kuin tyttäreen - tuli jopa vähän mieleen, ettei näillä olisi jotain epämääräistä säpinää menossa. :P[/quote]   Minä tulkitsen asian juuri niin, että äiti oli aivan liian kiinnostunut Turnuksesta. Hänhän oli lähdössä Lavinian mukana Turnuksen luokse ja epäilen, ettei hänellä olisi ollut suurempia aikeita palata. Toki suuri syy varmasti on kuningattaren kaipuu takaisin lapsuudenkotiinsa. Lavinia jossain vaiheessa myös totesi, ettei hänen isänsä halunnut nähdä miten asiat ovat ja yksi näistä asioista oli mielestäni juurikin kuningattaren totaalinen hullaantuminen Turnukseen.   Turnuksen vaikuttimista en osaa sanoa, mutta voisin olettaa, että hän pelasi ennemminkin poliittista peliä liehitellessään kuningatarta. Eli en usko, että fyysisessä mielessä näiden välillä olisi tapahtunut yhtään mitään.   Asiat olisivat varmasti pahentuneet kuitenkin huomattavasti, jos Lavinia ja Turnus olisivat menneet naimisiin ja Lavinia tiesi tämän.

Joo, tuskin tuosta liitosta olisi tullut kovin onnellista, varsinkaan kun itsevaltainen anoppi seuraa mukana. Turnukselle ja muillekin Laviniasta kilpailleille kosijoille alueen huomattavimman kuninkaan tytär tietysti itsessään olisi melkoinen poliittinen palkinto, mutta tuskin Lavinia olisi itseään voinut tuntea onnelliseksi Turnuksen kanssa (oli äiti mukana tai ei).