Tarinoiden arvostaminen

Kun kuuntelen muiden kommentteja tarinoista (romaaneista, novelleista, elokuvista) törmään usein ilmiöön, jossa sanotaan, että kulttuurituote olisi ollut muuten hyvä, mutta tämä-ja-tämä juttu pilasi sen. Minun on hyvin vaikea eläytyä tuollaisen kommentoijan ajatusmaailmaan. Tämä johuu siitä, että en yleensä ajattele niin, että yksittäinen huono asia pilaisi muuten hyvän tarinan. Yleensäkin etsin tarinoista erityisen hyvin tehtyjä asioita, en sitä, että ne onnistuvat välttämään kaikki sudenkuopat. Suurin kauhistus minulle on sellainen tasapaksu teos, jossa ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta jolla toisaalta ei ole mitään uutta annettavaakaan.   Yleensä pidän tarinaa erityisen hyvänä silloin, kun se saa ajatukset rullaamaan. Näin on silloin, kun tarina on antanut minulle uuden näkökulman johonkin asiaan.   Mites muut, etsittekö tarinoista hyviä asioita vai huonojen asioiden puutetta?

Hyvin harvoin mikään yksittäinen asia on pilannut viihdekokemustani, koska pystyn antamaan anteeksi paljonkin, jos kirjassa tai elokuvassa on jotain hyvää. En vaadi tuotteelta ultimaattista täydellisyyttä, koska sitä on mahdotonta saavuttaa. Tietysti tarina on mahdollista ryssiä kokonaankin, mutta pienet epäkohdat eivät haittaa mitään. Klassinen esimerkki on Taru sormusten herrasta, joka on mielestäni edelleen erinomainen kirja, vaikka moitittavaa siitä onkin helppo keksiä.

Pidän tarinasta, jos siinä on jokin minua miellyttävä juttu mukana, jolloin myös sivuutan helpommin mielestäni tarinaan negatiivisesti vaikuttavia asioita. Jos minulla on tarvetta erityisesti arvostella jokin tarina, niin silloin yritän nähdä sen kaikki puolet. Jokunen aivan totaalisen kauhea (eli ei yhtään mitään hyvää sanottavaa) on tullut vastaan, mutta yleensä jokaisessa on jotain hyvää.     [quote=punnort]en yleensä ajattele niin, että yksittäinen huono asia pilaisi muuten hyvän tarinan.[/quote]   Joskus vaan jokin asia on niin pielessä, että se haittaa muuten tarinasta nauttimista. Minulle tällainen on esim. ärsyttävä päähenkilö. Jokin suuri mönkään mennyt asia häiritsee sen verran paljon, että ei pysty näkemään oikeastaan mitään muuta. Muut elementit saattavat olla kohdallaan, mutta niihin minun on vaikea keskittyä.     [quote=punnort]Suurin kauhistus minulle on sellainen tasapaksu teos, jossa ei ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta jolla toisaalta ei ole mitään uutta annettavaakaan.[/quote]   Minä ihan tietoisesti luen tällaisia tasapaksuja teoksia, koska sitten jokin tiettyä tyyliä rikkova, hyvin kirjoitettu etc tarina selvästi erottuu massasta edukseen. Minulle tasapaksuista tarinoista selvästi heikommissa tarinoissa on vaan jo niin monta asiaa pielessä, että niiden lukeminen on tympeää. Jos jokin tarina on niin rikki, mielenkiintoni loppuu aika nopeasti.

[i]Mites muut, etsittekö tarinoista hyviä asioita vai huonojen asioiden puutetta?[/i]   Minä etsin tarinasta mielenkiintoisuutta! Pelkkä oikeaoppisesti kirjoitettu proosa ei riitä. Esimerkiksi [i]Kiduttajan Varjo[/i] oli kieliopillisesti korrekti ja juoni kuulosti hyvältä, mutta se oli kirjoitettu kiduttavan tylsästi!   En nyt tiedä vastaako tämä kysymykseen, mutta minulle henkilökohtaisesti euforiaa tuottaa [i]kirjoitustyyli[/i]. Se on kohdallaan mm. Tolkienilla, Janssonilla, Rowlingilla jne... Hyvässä tarinassa kirjoitustyyli ja sanavalinnat ovat ratkaiseva tekijä.   Yksi yksittäinen tapahtumien sisällinen virhe ei yleensä kaada maailmaa minulle. Tosin jos leffoista puhutaan, niin Peter Jacksonin karsea Fili&Tauriel&Legolas-viritelmä on niin oksettava, että en tiedä voinko katsoa (muilta osilta hyvää) leffaa enää uudestaan...

Tässä tuntuu olevan kyse useammasta kysymyksestä.   En itse suoranaisesti etsiä hyviä tai huonoja puolia, ne tulevat vastaan ja ovat sellaisia. Kirjoitan jokaisesta lukemastani kirjasta arvion ja se vaikuttaa lukemiseeni (toisaalta uskon, että lukisin samalla tavalla, vaikken koskaan kirjoittaisi ja jakaisi ajatuksiani). Luettuani kirjan, tai katsottuani elokuvan, käyn vaistomaisesti läpi siinä olleet hyvät ja huonot puolet, kuten varmaan kaikki muutkin. Kokonaisuus ratkaisee. Kyllä, toisinaan yksi huono asia voi pilata koko tarinan, mutta usein on kyse jostain suuremmasta ongelmasta, eivätkä hyvät puolet varmaan ole niin hyviä.   Arvostan tarinoita joita luen, mutten yritä niistä tekemällä etsiä hyviä puolia. Jos tarina ei toimi, niin sitten ei. En yritä huonon kokemuksen jälkeen keksiä mikä olisi ollut hyvää. Maailmassa on niin paljon tarinoita, ettei kukaan voi kaikkea lukea. Varmasti seassa on myös epäonnistuneita tekeleitä, eikä siinä ole mitään väärää, jos jostain ei pidä.   Kokonaisuus on kaikki kaikessa, ne hyvät ja huonot puolet, ja lopulta kun kirjan on lukenut, niin tietää jo pitikö kirjasta vai ei.