Internet- ja mobiiliajan muutokset tarinankerronnassa

Luen tässä yhtä kirjaa jonka kirjoittaja on pyrkinyt olemaan hyvin epämääräinen aikakauden kanssa. Kirjassa on autoja, puhelimia ja televisioita.   Mutta samalla sijoittuu hyvin selvästi ennen internet- ja kännykkäaikaa. Ei ole enää oikein mahdollista kirjoittaa kirjaa joka voisi hyvin tapahtua nyt tai 50v sitten. Emme enää odota kirjettä ja harvinaista puhelinsoittoa perheen yhteiseen puhelimeen kun olemme jatkuvassa chattiyhteydessä oman kännykän kautta. Jos isyydestä ei ole ole varmuutta niin sitten tehdään DNA-testi. Olet hukassa? Kaiva navigaattori. Myöhästyt tapaamisesta? Laita viesti asiasta.   Suurin osa isoista draamakaarista olisi yksinkertaisesti jäänyt tapahtumatta nykyajassa. Kirja jota luin esiteininä (90-luvulla) tuntui silloin kirjalta joka olisi voinut tapahtua pari vuotta sitten. Nyt uudelleenlukiessa kuvittelen sen 50 vuotta pidemmälle menneisyyteen.   Mutta latistaako/vaikeuttaako teknologia tarinankehitystä? Ja onko hyviä esimerkkejä kirjoista joista ei olisi tullut tarinoita nykyteknologian kanssa?

Nykyään on vaikeaa kirjoittaa kauhutarinaa, jossa hirviö jahtaa päähenkilöä esim. mökillä. Nykyään päähenkilöllä on kännykkä, jolla hän voisi soittaa apua, ja on vaikea keksiä juonenkäänteitä, joilla poiskirjoittaa kännykkä.   EDIT: Erityisesti, jos uhrina on usean hengen ryhmä, jokaiselta pitäisi poiskirjoittaa kännykkä jotenkin.

Ainahan voi kirjoittaa keksittyyn tai todelliseen menneisyyteen. Tai jos kauhua kirjoittaa, voi ihmiskunnan asettaa kohtaamaan katastrofin, joka vie pohjan tekniikan alta.  Kyllä sitä uusiakin mahdollisuuksia aukeaa koko ajan :)

Kyllähän tarinat yleensä ovat aikansa tuotteita. [i]Terminaattorissa[/i] Arska löytää Sarah Connorin puhelinluettelosta, [i]Matrixissa[/i] virtuaalitodellisuudesta pääsee pois puhelinkoppien kautta ja [i]Ringissä[/i] kauhu kumpuaa kirotusta VHS-nauhasta. Nykyään [i]Vampyyripäiväkirjoissa[/i] ihmissudet viestittelevät toisilleen Whatsappissa. 50 vuoden päästä kirjoissa ja elokuvissa viittaukset Facebookiin sijoittavat tekeleen muinaishistoriaan.

Ainahan voi myös tulla häikkää yhteyksiin: laaja sähkökatkos tai joltakulta vain loppuu akku tai kenttä katoaa. Painajaismainen tilannehan sekin että yhteydenpitoväline periaatteessa olisi mutta se ei vain toimi. Tai jos toimii liian hyvin: mitä tapahtuu kun pitäisi tekstata salaa jollekulle mutta kännykän näyttö hehkuu ja paljastaa olinpaikan? Tai kun ihminen on aina tavoitettavissa ja puhelu tulee sitten ihan väärällä hetkellä kun kännykkää ei ole muistettu laittaa hiljaiselle?   Populaarikulttuuri heijastelee aina aikaansa, mutta tekniikka kyllä kehittyy tällä hetkellä niin nopeasti, että tarinat vanhenevat huimaa vauhtia. Nykylapsikin voi lukea 50-luvun Akkareita, mutta miten tämän päivän Akkarit nähdään edes viiden vuoden kuluttua? Jotenkin kymmenen vuotta vanha tekniikka tuntuu ankeammalta kuin vanhempi: jos jossain käyteään Windows 95-konetta tai intoillaan jostain yhteisöpalvelusta jota kukaan ei enää muista tai käytä, on se jotenkin vaikeammin lähestyttävää ja tuntuu koomisemmalta kuin tarina jossa käytetään lankapuhelinta tai mennään hiilikaivokselle töihin.   Vai onko kyse siinäkin sittenkin siitä että se on meille vielä liian läheistä historiaa? Ovatko nykylapsille puhelin tai heinäkärryt niin ylitsepääsemättömän vaikeasti käsitettävissä että ne pitää sensuroida pois? Pystyvätkö he lukemaan vanhoja tarinoita samalla tavalla kuin 80- 90-luvuilla syntyneet pystyivät?   Ei itselläni ollut ainakaan koskaan mitään ymmärtämisvaikeuksia kun luin lapsena 30-luvulla kirjoitettuja satuja, mutta kuulemma nyt jo 80-luvun tekniikka on pikkulapsille niin vierasta ettei se sano heille mitään. Tosin itse sain aina vastauksen kun kysyin että "mikä tämä on" ja opin siinä samalla, toinen lähestymistapa olisi siivota pois kaikki mikä ei ole lapselle valmiiksi tuttua.   Ohops, taitaa mennä hieman offtopiciksi...? Mutta siis en näkisi tekniikkaa ongelmana muuten kuin tuon pohtimani mainitsemisen kannalta. Kirjoittaja voi kuitenkin aina kiertää ongelman jos on tarve saada aikaan tilanne joka ei ratkea helposti soittamalla jollekulle kännykällä. Tai sijoittaa tarinansa jonnekin muualle kuin nykyhetkeen.