Olen lukenut Vänskän esikoisteoksen Saattaja ja... Tahtoisin pitää suomalaisesta kirjallisuudesta, etenkin suomalaisesta kauhukirjallisuudesta, mutta Saattaja osoitti kaikki ne syyt näppärästi yksissä kansissa miksi en pidä: tympeä juoni, tunnelman puute, jännitteen puute... kauhun puute. Ehkä Musta kuu on parempi, ehkä ei, mutta Saattaja ei ollut missään nimessä kahta tähteä parempi kirja, ehkä puolentoista.
Kauhukirjallisuus on vaikea laji - sitä ei käy kieltäminen. Monet tuntuvat luulevan, että jos heitetään vähän yliluonnollista elementtiä tarinaan ja kerrotaan kuinka hahmoja pelottaa pirusti, kirjoitetaan kauhua, mutta eihän se missään nimessä ole niin helppoa. Hyvä kauhu - otetaan esimerkiksi Stephen King parhaimmillaan tai Lovecraft (kliseisiä valintoja, mutta menkööt) - vaatii paljon muutakin kuin "kauhuidean" tai yksinkertaista gorea (missä, mielestäni, Clive Barker astuu harhaan). Kauhu vaatii vahvan tunnelman, hahmot joista välittää, hyvän idean ja - tämä on vaikein - jonkin henkisen kipupisteen, jota sitten rummutetaan sopivassa suhteessa. Esimerkiksi kipupisteenä voi olla alkoholismi, kuten Hohdossa, tai perheväkivalta, kuten Hohdossa, tai jotakin aivan muuta.
Toisaalta, kukas minä olen mitään sanomaan (hah-ha... [ironista naurua]). Ehkä jonakin päivänä, ehkä jonakin päivänä...
Olen lukenut Vänskän esikoisteoksen Saattaja ja... Tahtoisin pitää suomalaisesta kirjallisuudesta, etenkin suomalaisesta kauhukirjallisuudesta, mutta Saattaja osoitti kaikki ne syyt näppärästi yksissä kansissa miksi en pidä: tympeä juoni, tunnelman puute, jännitteen puute... [i]kauhun[/i] puute. Ehkä Musta kuu on parempi, ehkä ei, mutta Saattaja ei ollut missään nimessä kahta tähteä parempi kirja, ehkä puolentoista.
Kauhukirjallisuus on vaikea laji - sitä ei käy kieltäminen. Monet tuntuvat luulevan, että jos heitetään vähän yliluonnollista elementtiä tarinaan ja kerrotaan kuinka hahmoja pelottaa pirusti, kirjoitetaan kauhua, mutta eihän se missään nimessä ole niin helppoa. Hyvä kauhu - otetaan esimerkiksi Stephen King parhaimmillaan tai Lovecraft (kliseisiä valintoja, mutta menkööt) - vaatii paljon muutakin kuin "kauhuidean" tai yksinkertaista gorea (missä, mielestäni, Clive Barker astuu harhaan). Kauhu vaatii vahvan tunnelman, hahmot joista välittää, hyvän idean ja - tämä on vaikein - jonkin henkisen kipupisteen, jota sitten rummutetaan sopivassa suhteessa. Esimerkiksi kipupisteenä voi olla alkoholismi, kuten Hohdossa, tai perheväkivalta, kuten Hohdossa, tai jotakin aivan muuta.
Toisaalta, kukas minä olen mitään sanomaan (hah-ha... [ironista naurua]). Ehkä jonakin päivänä, ehkä jonakin päivänä...
