Haamukirjoittajat

Minä rupesin tuossa pohtimaan erään kirjan ansiosta jossa aihetta käsiteltiin, että kuinkahan monien tunnettujen ja kuuluisien kirjailijoiden teokset ovat oikeasti haamukirjoittajien tekemät ja kirjoittamat?   Itsestäni ainakin tuntuu, että näin on käynyt muutamille rocktähtien asemassa olevalle kirjoittajalle, kuten esim. Stephen Kingille. Minä ainakaan en oikein jaksa uskoa, että mies pukkaa markkinoille vuodessa kaksi viiva kolme romaania joissa jokaisessa on noin 1000-sivua ja lisäksi vielä muutaman novellikokoelman vuodessa, joissa niissäkin on reippaasti yli 500-sivua kummassankin. Se vaan tuntuu aika hiton mahdottomalle määrälle tekstiä ja tarinaa, olipa asialla sitten kuka vaan ja vaikka kuinka tahansa tuottelias ja luova kaveri. Ei voi onnistua.   Ja, muutenkin se, että joku kustantamo käyttää haamukirjoittajia on musta aika pahaa kusetusta ja pahimmilaan fanienkin linssiin viilaamista. Eli, se veetuttaa, että kirjojen sisällöllä ei ole enää nykyään väliä tai arvoa vaan kaikki on pelkkää suurta bisnestä, tehdään vaan sitä mistä parhaiten saa rahaa. Toki, monilla pienkustantajilla voi olla parempi moraali tässä asiassa, mutta tältä se ainakin minusta noin muuten näyttää. Joten, ei yhtään kivaa.   Mitäs ajatuksia teillä muilla on haamukirjoittajista? Onko se hyvä vaikko huono juttu? Ei se ainakaan hyvä juttu voi olla.

Stephen King ei käytä haamukirjoittajia, kannattaa lukea hänen kirjansa Kirjoittamisesta. Hänellä on selkeä kirjoitusrutiini ja luonne, joka vaatii kirjaamaan ylös päähän ilmestyvät tarinat, samalla tavoin kuin Pelle Peloton puuhaisi pajassaan. Edes Nora Roberts, jonka nimellä julkaistaan useita kirjoja vuodessa, ei ainakaan omien sanojensa mukaan osta haamukirjoittajilta, vaan istuu hänkin kirjoittamassa kahdekan tuntia tupakka huulessa. Hänellä on kuitenkin lukuisia avustajia.   Isoilla viihdekirjamarkkinoilla jotkut kirjailjanimet ovat pelkkiä brändejä, joiden takana on haamukirjoittajia. Julkimoiden kirjojen takana on haamukirjoittajia. Tällaiset tapaukset on kuitenkin helppo erottaa muista. Bisnes on bisnestä, ja kansalta imuroidaan joka tapauksessa ylimääräiset rahat tavalla tai toisella.

[quote="Thialfi" post=45757]Stephen King ei käytä haamukirjoittajia, kannattaa lukea hänen kirjansa Kirjoittamisesta. Hänellä on selkeä kirjoitusrutiini ja luonne, joka vaatii kirjaamaan ylös päähän ilmestyvät tarinat, samalla tavoin kuin Pelle Peloton puuhaisi pajassaan.[/quote]   Minä olen lukenut Kingin kirjan Kirjoittamisesta ja silti en todellakaan usko, että ukko nakuttelee itse kirjansa. Mutta, se nyt vaan on minun mielipide ja näkemys. Toki kyllä tykkään lukea ko. kirjoja joissa miehen nimi koreilee, ja olenkin lukenut oikeastaan melkein koko miehen "tuotannon" muutamaa kirjaa vaille. Hyviä ideoita ja kirjoja, oli niiden takana sitten ketä tahansa.

Haamukirjoittajien käyttöhän ei sinänsä ole mitään uutta tuotteliailla kirjailijoilla, jo Alexander Dumas vanhempi käytti haamukirjoittajia saadakseen teoksensa ideoista kansiin. Olen jostakin lukenut (huomatkaa äärimmäisen luotettava lähde) prosessin menneen niin, että hän kirjoitti luurankomaisen juonen jaoteltuna lukuihin, haamu kirjoitti tämän suunnitelman tekstiksi ja Dumas viimeisteli kirjan (ilmeisesti ainakin dialogi ja muutenkin kohtausten yksityiskohtaisuus lisääntyi tässä vaiheessa).   En juuri osaa ilmiötä paheksua. Lukijat saavat kirjansa, haamukirjoittaja/avustaja/taustatoimittaja palkkansa, kirjailija rojaltinsa. Haluaisinkin hieman silittää vastakarvaan tuota väitettä, että haamukirjoittajan käytössä olisi kyse siitä, että "kirjojen sisällöllä ei ole enää nykyään väliä tai arvoa". Eikö haamukirjoittajan käytöllä juuri pyritä siihen, että rajallisesta ajasta huolimatta kirjan sisältö olisi mahdollisimman hyvä? Jos kirja on hyvä, mitä merkitystä on sen syntyprosessilla? Useimmat varmaan toivovat lempikirjailijansa julkaisevan hyviä kirjoja mieluummin ripeässä kuin verkkaisessa tahdissa (tai huonoja kirjoja ripeässä tahdissa...) Haittaako tuossa tapauksessa, että kirjailijanimen taustalla onkin tiimi, eikä romanttisen tekijäkäsityksen mukaisesti yksinäinen luova nero?   Mahtaisiko moni tällä palstalla paheksua sitä, jos Martin palkkaisi haamukirjoittajan avukseen ja saisi hänen avullaan Tulen ja jään laulun viimeiset osat valmiiksi vielä tällä kymmenluvulla eikä joskus hamassa tulevaisuudessa?

[quote="Ririskainen" post=45770]Mahtaisiko moni tällä palstalla paheksua sitä, jos Martin palkkaisi haamukirjoittajan avukseen ja saisi hänen avullaan Tulen ja jään laulun viimeiset osat valmiiksi vielä tällä kymmenluvulla eikä joskus hamassa tulevaisuudessa?[/quote]   Vaikka pelkään, että jankutan samaa asiaa, niin kyllä mun mielestä jos kirjoja kirjoitetaan, niin ne kirjoitetaan itse eikä haamukirjailijan avulla. Pitäähän nerokkaan kirjailijan johon lukijat samaistuvat tai ainakin jotkut lukijoista tehdä maineensa ja kunniansa niin pitkälle itse kuin vaan voi. Ja, jos Martinin kirjat olisi mun suosikkeja, niin kyllä minä hyvää sarjaa jaksaisin odottaa pelkästään jo sen takia, että tukisin sillä miehen itse ansaitsemaa rahaa, mainetta, suosiota ja kunniaa.

Ymmärrän harmituksesi Kultasuu ja olen osittain samaa mieltä. Ehkä itselleni merkittävä ero on siinä, että onko haamukirjoittajista (tai "kirjoittajatiimistä" tms.) kerrottu avoimesti vai onko kyse rahankiilto silmissä tehdystä huijauksesta. Minusta siinä on suuri ero. Itse hyväksyn täysin kirjoittajatiimin käytön yhden nimen/persoonan takana, jos se on julkista tietoa.   Voisi kuvitella, että suuressa suosionosteessa olleet nuorten fantasia- ja scifi-vaikutteiset kirjat ovat otollista maaperää huijauksille. Koska nuoria nyt vaan on helppo huijata. Simpsoneissa käsiteltiin tätä aihetta (ylipäätään kirjan kirjoittamista ja haamukirjoittamista) jaksossa: S23 E6 Suuri kirjakeikka The Book Job [url=https://fi.wikipedia.org/wiki/Simpsonit_%2823._tuotantokausi%29#Suuri_kirjakeikka_.28The_Book_Job.29]Linkki jakson kuvaukseen[/url] Oli kiinnostava jakso, joka pistää ajattelemaan, suosittelen katsomaan.   Jos en väärin muista, niin tällainen huijaus oli ainakin jossain vaiheessa suunnitteilla Vampyyripäiväkirjat -sarjalle. Kirjailija L.J. Smith kun ei halua kirjoittaa tarinaan jatkoa, niin kustantamo suunnitteli hänen nimensä käyttämistä sarjan uusiin jatko-osiin, vaikka ne kirjoittaisi joku muu. Vampyyripäiväkirjat eivät ole minulle tärkeä sarja enkä sinänsä tästä suunnitelmasta välitä, mutta kyllä tuokin pisti ärsyttämään kun siitä kuulin. Sen kun näki kilometrin päähän, että kyse olisi suositun kirjailijan nimen hyväksikäytöstä ja nuorten lukijoiden huijaamisesta.   Minunkin kirjailijakäsitykseni on kai sitten romanttinen, koska koen että kirjailija tuo omalla persoonallaan jotain lukukokemukseen. (Sama juttu ylipäätään taiteissa.) Esim. vaikea kuvitella, että olisin kiinnostunut lukemaan esim. Viron historiaa käsittelevän Puhdistuksen, jos kirjoittajana ei olisi Sofi Oksanen, joka omalla persoonallisella hahmollaan herättää jo itsessään kiinnostuksen. Jos nyt kuulisin hänen olevan vain keksitty hahmo, joka ei itse kirjoita, niin jäisi taatusti paskan maku suuhun.

Mun mielestä on sama, kuka kirjat kirjoittaa, kunhan ne ovat mielenkiintoisia. Kirjailijan nimeä käytän lähinnä siihen, että jos joku on aiemmin onnistunut kirjoittamaan mielenkiintoisia kirjoja, oletan hänen pystyvän siihen tulevaisuudessakin. Haamukirjoittajan käyttö näin ollen häiritsee minua lähinnä siinä tapauksessa, että se tarkoittaa tason laskemista. ("Edgar Rice Burroughsin" Marsin jätti on hyvä esimerkki tästä.)

[quote="punnort" post=45845]Mun mielestä on sama, kuka kirjat kirjoittaa, kunhan ne ovat mielenkiintoisia.[/quote]   Jos ajattelee tuolla tavalla, niin sehän oikeastaan vie kaiken pohjan ja muutenkin järjen pois kaikista kirjoituskilpailuista, kunniamaininnoista ja muista palkinnoista. Toki tuollainen ajattelu on ihan jees, jos ei tosiaan ole kovin kiinnostunut seuraamaan juuri noita ko. romaani ja novellikilpailuja ja vastaavia.