Mikä sinua potuttaa nyt?

Luulin, että savutteleva naapuri olisi muuttanut pois, mutta ilmeisesti olikin vain matkoilla tai tauolla kun taas haisee. Alan kohta miettiä pitääkö itse muuttaa pois jos savuongelmasta tulee samanlainen kuin ennen joulua.

Ärsyttää ja kummastuttaa sellainen mystinen vika, että hiiren oikea painike ei aina toimi Firefox-selaimessa. Ensin ajattelin, että hiiri on rikki, mutta ongelma toistuu toisellakin hiirellä. Työpöydällä, peleissä ja muissa selaimissa kaikki toimii normaalisti. Selaimen muistin tyhjennys auttaa hetkellisesti, mutta sitten ongelma palaa. Oikea painike ei reagoi mihinkään, eli esim. tekstin kopiointi tai liittäminen ei onnistu. Käsittämätön juttu ja ihan uutta minulle.

Kännykän ennakoiva tekstinsyöttö - kuka sen on keksinyt käyttäjien mukamas helpotukseksi! Viimeksi tänään tuhrasin ja sähräsin ja lähetin viestejä, joihin jäi kirjoitusvirheitä, vaikka miten koetin ne tunnistaa ja korjata. Joku - kenties palvelumyyjän tapainen - on löpissyt minulle jotain tekstinsyötön pois kytkennästä - vai onko sittenkin ollut kyseessä jokin muu ohje, josta en siitäkään ole ymmärtänyt riittävästi. Täällä Risingilläkin saatan olla marmattanut samasta asiasta. Täytyy vielä kertaalleen mennä puhelimen myyneen liikkeen palvelutiskin luo ja kysyä, saako ennakoivan tekstinsyötön pois ja jos saa, miten. Ja huomenna liikenne toimii rajoitetusti, joten viitsikö sitä ängetä johonkin niistä harvoista kulkevista julkiskulkimista vai tyytyä toistaiseksi riitelemään tekstintuputtajan kanssa.

Mun piti kovasti ostaa iltapäivälennot Suomeen, mutta olen näemmä naputellut järjestelmästä kuitenkin sen klo 7 aamulennon, joten nyt en uskalla nukahtaa, etten vain missaa sitä ainoaa bussia, jolla ehdin kentälle ajoissa. Ah ja voi. Nukutaan sitten iltapäivällä, kun olen laskeutunut.

On tämä ennenkin potuttanut ja potuttaa taasen. Eli minun stressinsietokykyni ja miten se vaikuttaa aina ensimmäisenä nukkumiseen. Tässä vedellään viimeisiä kuukausia diplomityön parissa, ensimmäisen version pitäisi olla valmis noin 5-6 viikon päästä. Mielummin viiden, että jää enemmän aikaa oikoluvulle ja muokkauksille ennen kuin työ etsii tiensä professorin pöydälle. Aiheeni on kiinnostava ja työtä on ollut kiva tehdä viimeiset 5 kuukautta, mutta kyllä tämä loppu ottaa koville, kuten varmasti niin monella muullakin.   En nimittäin saa enää nukuttua kuin sen 4-5 tuntia yössä. Ensin en nukahda tuntikausiin ja sitten herään klo5 aamulla. Tätä on nyt kestänyt kuukauden ja voimat alkaa olla loppu. Keskittyminen työhön on vaikeutunut ja iltaisin kotona on vaikea saada itseä tekemään oikeastaan mitään. Tämä työ kyllä imee minusta mehut ihan kokonaan. Yritän kannustaa itseäni, että ei ole enää kuin viikoista kyse ja kohta tämä on ohi. Samaan aikaan toinen ääni sisälläni sanoo, että vielä on kaksi lukua kirjoittamatta ja työosuuden lopputuotos tekemättä. Hommaa siis riittää näille viikoille. Työ ei lopu kuin tekemällä, ehtii sitä sitten huhtikuussa nukkua.

On niin kamalan kylmä... :sad:

Itseä ei haittaa kylmyys (vielä), päin vastoin olen iloinen siitä, että Helsingin seudullakin on ollut kunnon talvi ja lunta (vaikka osasyy tähän ja tämän hetkiseen polaarisen ilmamassan alas valahtamiseen taitaakin olla ilmaston lämpeneminen?) Myönnetään, ettei kovassa pakkasessa tule tehtyä kovin pitkiä ulkoilureissuja, mutta tästä tulee niin lapsuus mieleen, ja olo että tällaista talvella kuuluukin olla (vaikka nyt taitaa olla poikkeuksellisen pitkään kevääseen... nähtäväksi jää, miten se vaikuttaa alkukesään, lintuihin, pölyttäjiin ja kukkimiseen...)   Itseä sen sijaan potuttaa se, että jostain syystä takit ja kaulaliinat nostavat koko ajan pipoa pois päästä... ehkä en osaa pukea tai sitten valitsen vääränlaisia takkeja... hmm.

Hatara ja harhaileva mieleni - se saa minut unohtelemaan asioita. Tänään ostin Hakaniemen hallista irtomyynnistä munia. Halusin ne omaan kennoon, kuten aina - vastustanhan kertakäyttökulttuuria. Tutussa myyntipaikassa asiointi sujui - ehkä liiankin huomaamatta, sillä bussissa huomasin unohtaneeni munat myyntipaikkaan. Ehkä haen vielä tänään, ehkä en. Eikä tässä kyllin: äsken huomasin unohtaneeni lähettää Rising kirjoituspiiriin arvioinnin, jonka olin kirjoittanut päiviä sitten ja tallentanut USB-muistiin. Äsken sen lähetin, päivän myöhässä. Enkä löydä enää Naamakirjan tietyistä ryhmistä viestiä, jonka aivan varmasti luin selaillessani aamupäivällä kännyköin pikaisesti noita ryhmiä! Eiväthän nämä muistihairahdukset ole mitään korvaamatonta aiheuttaneet, mutta kyllä ne harmittavat ja toisinaan myös nolottavat. Mutta annan mieleni silti haahuilla, haaveistahan syntyy usein uusia tarinantaimia.

Tänä iltana kaikki Helsingissä olivat treffeillä paitsi minä. No, onneksi löytyi salakapakka ja kolme ystävää. Silti potuttaa.

Nämä talvisina pysyvät säät kahlitsevat - eilen teki mieli lähteä tallomaan polo miesten varpaita tanssipaikkaan, mutten löytänyt mitään riittävän läheltä. Vaikka valon määrä on tammikuusta lisääntynyt, niin en silti viitsi odotella yösydännä kyytiä Stadin keskustasta kotiin. Kuvaustilaisuuksiakaan ei tarjoutunut, vaikka miten niitä väijyin. Sain puuhastelluksi jotain pientä kirjallista, mutta silti tunsin itseni kotiin jymähtäneeksi. Rajallinen aika kuluu, ja minä tuhlaan sitä. Tänään on sitten luvassa - päällekkäisiä tapahtumia. Ehkä pari edellistä viikonloppua on sujunut niin vilkkaasti, että totuin menoon, enkä osaa pitää tapahtumattomuutta vaihteluna.

Peräkylässä asuminen ilman omaa autoa turhauttaa ajoittain rankasti. Autottomuus on tietenkin oma valintani, sillä kammoan ajamista ja lisäksi auton tarve on lopulta niin vähäinen, ettei sellaisen omistaminen olisi järkevää. Junat ja bussit kulkevat nykyään lähes kaikkialle, mutta täältä katsottuna niin harvoin, että sopivaa kyytiä ei meinaa löytää sitten millään. Rautatieasema on kymmenen kilometrin päässä ja sinnekin pääsee joskus bussilla, mutta ei joka päivä. Matkan voisi voimien salliessa polkea pyörälläkin, mutta kun ei ole sitä pyörääkään.

Olen 26 tehtävää jäljessä matikassa. Deadline tiistaina. Ja sen jälkeen reilu viikko aikaa tehdä kaikki muut tehtävät loppuun. Kaksi testiä siis vielä tulossa. Niin, ja sitten on vielä muukin elämä. Pahus.   Ja sen sijaan että tekisin asialle jotain, lojun sohvalla ja vaahtoan asiasta tänne. Hyvä minä!

Eräs kuvaaja etsiskeli eilen malleja opiskelijatuotantoon, ja juuri tuontyyppisiin projekteihin mielestäni sovin. Minulla on sattumalta muutama päivä turhan vapaata aikaa, joten änkeydyin kameraa kammottelemaan. Sovimmekin kuvaukset täksi iltapäiväksi. Mutta aamulla kuvaaja peruutti mukanaoloni - ei olisi ehtinytkään kuvata minua. Turhaan siis etsin ja silitin vaatteet. Tänään yritin pyydystää uutta keikkaa, mutta syvä hiljaisuus huokuu vastaan Naamaston yksityisviesteihini. Kurjaa on nimenomaan se, että jos minulla on vapaata, ei kukaan kaipaile pelättiä kameransa eteen tai statistia käppäilemään taustalle. Vaan annas olla, kun kalenterini täyttää työrupeama, niin johan tulvahtelee kyselyjä avustamaan tai malleilemaan. :sad: Onneksi sentään maauimalan altaassa on lämmintä vettä ja kuppilasta ostettava ruskea kuuma maistuvaa.

Jossain määrin krooninen selkäkipunin on viime aikoina päättänyt keskittyä pakaralihakseen, mikä tekee yhtään pidempään kävelystä ja erityisesti portaiden noususta jossain määrin epämukavaa. Pitäisi korjata työasentoja taas...

Jää heviälppäreiden osto tuonnemmaksi. Pieni vararikko uhkaa. Uudet hammasproteesit nielevät neljä hunttia. Onhan sitten suora hammasrivi, mutta semmoinen summa muutamasta hampaasta... Noh, olisi pitänyt kiltisti pestä hampulit. Nyt saapi katua.

Kahdet kisat edessä ennen juhannusta, treenivuoroja jäänyt pois valmentajan aikatauluun liittyvistä syistä, ja minä olen joutunut työn takia jättämään harjoituksia väliin. Tänään sitten huomasin, että perjantaina olisi ollut jo kesätreenejä, lokoisan kesäsään yhä viipyessä luonamme - mutta en ollut muistanut niitä, vaan liehuin tansseissa. Jostain kumman syystä olin ymmärtänyt, että tuokin kerta jäisi väliin. Voi voi...Toivottavasti sinne meni edes joku, ettei valmentaja käynyt paikalla turhaan. Olin toki ilmoitellut viimeviikkoisista työesteistä, joten ehkä minua ei edes odotettu treeniin, mutta kyllä harmittaa haaskata vuoroja. Tämä kesä tuntuu alkaneen toisiaan seuraavin kommelluksin!

Minun uskomaton kyky kadottaa ja hävittää tärkeitä papereita. En tajua taas mihin varmaan talteen olen kätkenyt edellisen työpaikkani palkkatodistukset ja virkamääräyksen. Verokortti on myös löytynyt useamman kuin kerran ruttuisena ja repeytyneenä jonkun laatikon/laukun pohjalta. Ja sitten joku kasiluokan uskonnon koe kyllä löytyy nätisti kansiosta. Huoh.

Minä sitten inhoan sensuuria ja suomalaisten kustantamoiden pakottavaa tarvetta julkaista kaikista klassikoista lyhennettyjä versioita. Kun luulen kirpputorilla tehneeni jonkun hulppean löydön, tarvitsee vain hiukan selata sivuja eteenpäin niin heti tulee vastaan se vietävän - - -.   Viimeksi eilen tuli kierrätyskeskuksessa vastaan tarjous: "Kolme kirjaa 1€". Hyllyssä näkyi sitten F.E. Sillanpään Ihmiselon ihanuus ja kurjuus, mitä olin juuri etsinyt. Mutta se oli lyhennetty versio! Miksi? Miksi aina - - -? Nykyään kirjaostoksilla pitää koko ajan olla varpaillaan ja suhtautua kaikkiin wanhoihin huippulöytöihin varautuneesti. Ja minä onneton sielu menin ostamaan Havukka-ahon ajattelijan ja Maa on syntinen laulun leikeltyinä... no onneksi ne eivät olleet sentään niiiiin huippulöytöjä, mutta silti.   Minulla ei ole aavistustakaan, mitä varten tätä tehdään (eihän kaikessa tietenkään voida puhua sensuroimisesta), mutta siitä minä sentään olen kiitollinen ettei nyky-Suomessa sensuroida (eihän?). Voi taivas, kun minä inhoan jo ajatusta siitä, että joku menee saksimaan jonkun toisen tekelettä ja nyhtää lopputuloksesta vielä rahaa. Lukisinko Juhannustanssit? Joo, ensin vain pitää etsiä jostain painos, joka on vuosilta 64 ja 65 tai sitten 90-luvulta eteenpäin! Lukisinko Suuren illusionin? Joo, mutta osa tekstistä pitää lukea kirjailijan muistelmista!   Sitten on tietenkin kaikkien rakastama Tuntematon sotilas, jota kieltäydyn kutsumasta siten, koska minä suostun tunnustamaan ainoastaan Sotaromaanin. Ei siinä mitään, jos kustantaja haluaa hiukan parantaa poistamalla pari turhaa kohtaa, mutta että poistella niin huolettomasti, että koko teoksen sanoma muuttuu! Hirvitys!   Suuren illusionin tapauksen vielä saatan sietää, koska ilmeisesti siinä poistojen syy oli yksinkertaisesti laadun parannus. Mutta silti aion lukea myös poistetut kohtaukset, ihan vain periaatteideni takia.   Tulipahan taas vaahdottua. Mutta kun tämä on vain niin kamalaa...!   Lepää rauhassa Väinö Linna! Ja pitkää ikää Hannu Salama! (Tarkoitan mitä sanon.)

Juuri silloin, kun on kiire, jok`ikinen juuri tuolloin tarvittu tavara katoaa kuin rinnakkaistodellisuuden väen näpistämänä. GRRRR! Ja juuri kun uimavedet tuntuvat sopivan lokoisilta, sinilevä valtaa ne. Hyödynnän toki netin levätilanneilmoituksia, ennen kuin valitsen uimarannan, jota lähden etsimään. Nimenomaan [i]etsimään[/i]: Eilisiltana suunnistin kohti meren rannassa sijaitsevaa, virallista uintipaikkaa, jossa en ole kertaakaan käynyt. Tietysti mestarieksyjyyteni pääsi taas irti, ja löysin tieni vallan toiselle rannalle. Se on viime kesistä tuttu, mutta pukusuojat olivat jo päivältä kiinni. Väkeä oli silti jonkin verran, ja muutama paikallisen avantouintiseuran jäsen meni polleasti pukusuojaan omine avaimineen. Minä vaihdoin vaatteet pukusuojan edessä penkillä. Kävi se niinkin, ja vesi oili lokoisaa. Aallokkokin oli vaimeampi kuin viime kerralla käydessäni. Vieraskielinen puheensorina nostatti tunteen: olen ulkomailla lomamatkalla. Uituani ja huuhtouduttuani rantasuihkun alla puin sukkelasti ja käpsyttelin kuvaamaan maisemia rannan ulkopuolelle. Matkalla havaitsin SINILEVÄVAROITUKSEN, jonka ohi en ollut kulkenut tullessani ja jota en netiltä muistanut, enhän alun perin valinnut tätä rantaa. Kun vedet ovat riittävän lämpimiä, ne ovat myös haitallisen leväisiä. GRRRR! Huomasin, että ensi viikonloppuna - perjantain ja lauantain välisenä yönä - kotiplaneettamme varjostaa kiertolaistaan. Mutta pimennys alkaa jo silloin, kun kuu ei ole vielä noussut - eli vaikka olisi selkeä taivas, niin pimennyksestä näkyy vain osa. Onneksi kuunpimennys ei ole järin harvinainen tapahtuma - ja on näkemisen arvoinen.

Oikeastaan en tiedä pitäisikö olla pottuuntunut vai kiitollinen, mutta kun on jo viikon ollut kuin Walking Deadin vuorosanaton sivuosa, niin sitten kun kerrankin viilenee ja pitäisi pystyä taas esim. pistämään nenäänsä ulos tai tekemään muuta hyödyllistä, niin silloin kroppa keksii ottaa takaisin kyseisen viikon aikana kertyneet univelat.   Yön nukuin kuin tukki, sitten heräsin aamulla vähän nysväämään, salille, syömään ja vain muutaman tunnin hereillä olon jälkeen takaisin punkkaan, muutama tunti unta kaaliin ja nyt tässä koneen äärellä istuen uusi yritys olla valveilla. Arvaan mitä tällaisella koisimisella teen sitten ensi yön ajan, jolloin pitäisi muka nukkua...   Ja sääherrat ovat puhuneet, että ei pelkoa helteiden päättymisestä, nyt viikonloppuna vedettiin vain vähän hengeä.   Oikeasti ei pitäisi valittaa, talvella vinguin että oispa jo kesä...   (Kappas, naispirun jälkeen tulee itsellekin kumma hinku yrittää tuoda kieleen vähän värikkyyttä :smirk: )     [quote="Adolfina Romanov"]Minulla ei ole aavistustakaan, mitä varten tätä tehdään (eihän kaikessa tietenkään voida puhua sensuroimisesta), mutta siitä minä sentään olen kiitollinen ettei nyky-Suomessa sensuroida (eihän?).[/quote]   Hoksaan, että puhut 80-lukua edeltävistä yhteiskuntarauhaa uhkaavista teoksista, mutta sellaisella Valittujen Palojen kirjakerhon klassikko-osaston tasolla nuo kirjalyhennelmät valitettavasti vain kertovat nykyihmisestä ja nyky-yhteiskunnasta. Yli tekstiviestin pituista tavaraa ei jakseta lukea, ja kirjat myyvät vain jos ne ehtii lukemaan vessakäynnin aikana. Leffaversioita odotellessa.   (Okei... Lyhentelylle on tosiaan monia taiteellisiakin syitä, etenkin jos kirjailijalle on maksettu per sana, ei per laatu)

Hetkinen, Havukka-ahon ajattelijasta on lyhennetty jotain? Sehän on vain noin 200 sivua pitkä, luulin sen painosten sivumääräeron johtuvan vain tekstin jakautumisesta sivuille. Eikai siinä mitään kovinkaan arkaluontoista pitäisi olla?   Juhannustanssien kustantajaa ei oikein voi moittiakaan, jos kirja sisälsi kirjaimellisesti laittomaksi julistettua tekstiä.

Havukka-ahon tapaukseen: kyseessä oli joku kokoelmateos, jonka kaikista teoksista oli saksittu jotakin. Ei siis yleensä ole! Anteeksi jos aiheutin hämmennystä, olin vain melko hiilenä aiheesta...

eBayn sun muiden kaupat ne tuntuvat joskus neuvostoliittosilta rektaalisheikkereilta. Vaihtoehtdot toimitukselle ovat "viikon sisällä" 15 puntaa ja "kuukauden sisällä" 5 puntaa, valitsen tietysti ensimmäisen kun paketti on melkein satasen sinällään. Viikkoon ei kuulu mitään ja eilen tulee ilmoitus, että [i]lähetetty[/i]. Tracking ei tee vieläkään mitään, ja kyseessä on sentään ihan firma Hänen Majesteettinsa Yhdistyneessä Kuningaskunnassa eikä bulgarialainen mummo. Kuseeko siellä eBayn tekniikka vai pitääkö siellä vain olettaa, että 98% positiivisella palautteella myyjä on jo täysi kotirosvo?

[quote="Echramath" post=57809]eBayn sun muiden kaupat ne tuntuvat joskus neuvostoliittosilta rektaalisheikkereilta.[/quote] Kansankielellä se on perseensuristin, mutta olen samaa mieltä. Päätin juuri kokeilla ekaa kertaa elämässäni Postin pakettiautomaattia ja seurannan mukaan paketti on tälläkin hetkellä noudettavissa. En vain ole saanut tekstiviestiä, joka kertoisi lokeron avauskoodin. Tarkistin myös, olisiko sellainen tullut sähköpostiin, mutta eipä ole. Itse asiassa en syytä mistään paketin lähettäjää, mutta anyways.

Kaikenmaailman pragmaatikot potuttaa. Kokoomuslainen saa ihan käsittämättömällä logiikkakikkailulla päähänsä, että parturikampaamoyrittäjä saa vain 14 % tuloistaan käteen (tähän jotenkin kuuluu mm. asiakkaana olevan datanomin tuloveroprosentti!), ja suomenkielinen Wikipedia päättää käyttää aina kuin on mahdollista englanninkielisiä nimiä paikkojen omakielisten nimien sijaan. Koska onhan se nyt pragmaattista, että kaikkea kutsutaan englanniksi suomenkielisessä tekstissä.