Mikä sinua potuttaa nyt?

Mä en usko että tuo kokoomuslaisen juttu on pragmatismia. Tuo on vain typerää. Siis yhtään tietämttä mistä on kyse...   -+-+-   Mua potuttaa räksyttävä koira. Tai pikemminkin sen omistaja. Olen ennenkin kiinnittänyt huomiota, että sussari jätetään yksikseen pitkiksi ajoiksi (enemmän kuin normityöpäivän pituus matkoineen ja kauppakäynteineen edellyttää).   Mutta nyt lauantaina räksytys alkoi ensimmäisen kerran aamukymmenen maissa, toistuen pitkin päivää aina iltayhdeksään asti. Yöllä ei kuulunut mitään, mutta sitten tänään aamukuudelta taas alkoi.   Okei, voisin uskoa sen että yöllä oli omistaja kotona ja lähti sitten taas liikenteeseen, mutta sitten kävikin hissi ja sain päinvastaisia todisteita. Kuului selviä kotiintulemisen ääniä, kovaäänistä puhetta kahden henkilön välillä jne. Okei, etteivät vain olleetkin koko yötä poissa?   Ja pisteenä ii:n päälle: Tuntia myöhemmin koira taas räksyttää...   Mitä vittua? On helkkarin hyvä, että koiraa käydään silloin tällöin katsastamassa, mutta kyllä noin pääsääntöisesti sen seurana pitäisi olla kaikki pakollisilta työpoissaoloilta liikenevä aika. Koirat eivät ole leluja, jotka ovat ihmisen seurana kun tämä seuraa kaipaa, vaan myös koiran seurana on oltava, eikä siihen riitä pelkät ruokkimis- ja kusetus/paskatus-käynnit.   Jos se taas räksyttää, murisee ja uikuttaa koko tämän päivän, niin toivon hartaasti etteivät omistajat kävisi sitä vilkaisemassa edes senkään vertaa niin saisi kunnon perusteet tehdä ilmoitus eläinsuojelurikkomuksesta... :angry:

Olisin halunnut lähtiessäni sanoa yhdelle ihmiselle jotain mukavaa ja suunnilleen fiksua. Toivotin Hyvää loppuelämää. Ihan kyllä ystävällisesti, mielestäni, mutta voi luoja minä olen mäntti...

Kiinan kurssi oli peruttu. :( Olivat unohtaneet ilmoittaa minulle. Harmi, sillä itsekseen mulla ei riitä kuri ja motivaatio kielten opiskeluun.

Tulehtunut olkapään lihas on vaikeuttanut töitten tekemistä heti loman jäljiltä. Viikko sitten työterveydessä kipulääkitystä määrättäessä kysyttiin, että katsonko pystyväni tekemään töitä ja tuumasin, että juu, juu, kyllä se tästä. Eilen illalla teki mieli huutaa välillä suoraa huutoa, kun jokainen käden liike aiheuttaa kipuaaltoja. Tänä aamuna heräsin kipuun ja luovutin. Varasin ajan uudelleen työterveyteen ja menen hakemaan sitä sairaslomaa... Ja elättelen toivoa että saisin jotkut "taju kankaalle" lääkkeet, että nukkuminen onnistuisi...

Youtube-videot, jotka alkavat tähän tyyliin: "Mutta ennen kuin jatketaan, niin muistathan liittyä kanavallemme. Meillä on paljon muitakin hyviä videoita ja haluamme, että et missaa niistä yhtäkään. Siis oikeasti please, painathan sitä liittymisnappia?"   Jotkut tubettajat sentään tajuavat jättää tuollaisen ruinaamisen videoidensa loppuun. Se ärsyttää sielläkin, mutta paljon vähemmän kuin alkuun sijoitettuna.

On marraskuu, ja sen huomaa: Maksoin tänään vuokran, muuttunein yhteystiedoin ja uusin lomakkein. Kun tarkistin, mitä olen hyväksymässä, huomasin, että yrityksestäni huolimatta maksulomakkeella oli vanhoja tietoja. Mielestäni EN painanut ´hyväksy`-painiketta, ennen kuin havaitsin virheeni ja siis huokaisin helpotuksesta ja näpyttelin uudet tiedot. Kun tarkastin, mitä olin maksanut, huomasin: olin maksanut vuokran KAHTEEN KERTAAN, toisen siis vanhoin pankkiyhteyksin (kuten luulin). Maksoin uudelleen, ja näpyttelin viestin vuokranantajalle: mitä tehdä. Oma mokahan tuo oli, mutta ei sen silti pitäisi johtaa rahojen katoamiseen. Lähetin asiasta sähköpostia vuokranantajalle.   Palasin verkkopankin ääreen ja tutkin maksutiedot uudelleen. Nyt tapahtumavirta kertoi selvästi, että olin maksanut molemmat erät ihan oikealle tilille ja oikein yhteyksin. Mielestäni ei asia niin ollut muutamaa minuuttia aiemmin! Joko havaintokykyni haahusi hetken tai sitten pankkiohjelmassa tapahtui muutos. Ihmettelen, miten voin lukea tekstin niin väärin! Ehkä minun sumeaa logiikkaa soveltavaan mieleeni nämäkin virhehavainnot sopivat tai ... vaihtoehdot taidan säästää seuraaviin tarinoihini. No, kirjoitin uuden viestin vuokranantajalle ja odottelen vastausta. Oletan, että lisämaksu kuitataan joulukuun vuokraksi. Ehkä saan neuvoja siihen, miten toimia, jos todella vahingossa maksan vikatilille. Missään ei ole näet kielletty maksamasta vuokraa etukäteen, eikä maksulomakkeita ole korvamerkitty tietyille kuukausille - ainakin oletan niin. :blush: Olen yrittänyt oppia jakamaan kuvia yms. materiaalia Instagramissa. Joskus olen onnistunut, sattumaltako löytänyt oikeat tunnukset ja tavat, mutta tänään ei kuvien lisääminen kännykältä onnistunut, ei sitten niin mitenkään. Aikaa paloi niin makselu- ja selvityshässäkkään kuin hedelmättömään kuvienjakoyritykseen, enkä ehdi enää kirjoittaa tarinaa, jota jo mielessäni kehittelin. Se potuttaa.

Minua potuttaa se, että vanhan hyvän ajan nettikahviloita tuntiveloitteisine pöytäkoneineen ei enää ole. Tampereen viimeinen lopetti reilu vuosi sitten, Helsingissä ei Mbaria lukuunottamatta ole ollut enää 2010-luvulla, ja se taas on aina täynnä.

Itsekin käytin innokkaasti noitten nettikahviloitten koneita - pääsihän niihin näpyttelemään keikkatyrkkyjä yms. silloinkin, kun kirjastot olivat kiinni. Maksutkaan eivät kukkaroa riipineet - ja oliko ehkä velotuksen kohtuullisuus syynä siihen, että hyvillä liikepaikoilla sijainneet kahvilat lopettivat kannattamattomuuttaan? Vai onko ihmisllä nykyään niin paljon omia laitteita, että tämä liikemuoto on kuihtunut kuin videovuokraus?

Älypuhelin netillä on niin halpaa vakiotavaraa jokaisen taskussa, ettei nettikahviloille ole enää tarvetta.

Meni niin sanotusti rahahommat persiilleen. Kuun alussa tulee aina ostettua esim. helvetisti levyjä ja hortoiltua ulkopaikkakunnilla kalliissa ravinteleissa, vaikka sisimmässään kyllä tietää, että se säästäminen pitäisi aloittaa jo silloin.   Ongelmat alkoivat, kun piti hankkia hammasosaproteesit, ettei purukalusto näyttäisi tenttuäijän vastaavalta. Neljä hunttia ja rapiat siihen paloi. Nytkin pitäisi pärjätä alle kymmenellä eurolla per päivä loppukuu, vaikka kaiken maailman lääkkeet pitää ruokakaupassa käymisen ohella vielä ostaa. Kuinhan sitä taas pärjäis...   Ne rahahuolet on tähän asti aina olleet huolistani pienempiä, enkä ole niin kovasti afääreistä ressiä ottanut. Mutta kyllähän tämä nyt ahdistaa ja vituttaa, ei voi mitään.

Mä opin opiskeluaikoina, että rahaa käytetään ennen tilin saamista, ei sen jälkeen :grin:   Noihin Youtube-videoihin liittyen...   Olen taas yrittänyt vähän opetella asioita, mutta etenkin pelejä ja ohjelmistoja koskevissa aiheissa ei tunnu olevan mitään muuta kuin Youtube-opetusvideoita. Tekstimuotoisia tutoriaaleja ei enää yksinkertaisesti ole, vaikka niiden edut videoihin on selvät: tekstin lukeminen on nopeampaa, hyppiminen helpompaa, haluamansa tiedon löytää ihan searchilla, kaavioihin ja taulukoihin voi keskittyä rauhassa, ja aikaa ei tuhlaannu tekstin tekijän jaaritteluun (ja mainittuihin "pistä bitcoinia mulle"-ruinauksiin).   Onko tosiaan niin, että luku- ja kirjoitustaito on niin huonoissa kantimissa, että videot on ihmisille ainoa keino oppia ja välittää tietoa? (No okei, ei ole, mutta olen vähän katkera)

Tekniikka. Porukoille hankittiin uusi digiboksi, eli Dna hubi. Toive olisi, että koneella voisi katsoa telkkaria ja nauhoittaa ohjelmia, vanhanaikaisia digibokseja ei Dna:lta kuulemma enää saa. Laite pyörittää Android ruutua aina välillä kun sen avaa, toisinaan se avautuu kuin "normaali" telkkari. Käyttöjärjestelmä on hieman liian sekavan oloinen.   Eilen oli ensimmäinen ajastettu tallennus kovalevylle. Tänään tallennuksen paikalla on parin sekuntin pätkä tänään(!) tullutta ohjelmaa, eikä mitään hajua miten moinen on tapahtunut. Nappeja oli kuulemma paineltu, mutta en silti ymmärrä, miten jo tallennettu tallennus olisi voinut korvautua uudella nauhoituksella... Ei kai auta kuin mennä kysymään miten tässä nyt toimitaan.   Niin, ja tarkennuksena, tallennuksissa näkyy normaalisti se eilinen ohjelma oikealla otsikolla. Mutta kun sitä yrittää katsoa, saa vain ne pari sekuntia tämänpäiväistä ohjelmaa. En usko, että kyse on myöskään mainoksesta, koska ohjelma tuli suorana...   Netistä hakemalla löytyy lähinnä kummallisia bugeja ja jopa tieto, että monilla Hubi on mennyt itsekseen päälle. Toivottavasti se ei tee sitä enää...

Mahdottomuus löytää tiettyjä sarjoja Euroopasta käsin. Olen odotellut, milloin Netflix julkaisisi loput Adventure Timen kaudet, sillä HBO:n kautta siitä näkee Seikkailuhetki-nimisenä vain sensuroidun version, josta puuttuu todella paljon jaksoja. Ja en tiedä, ovatko saatavillakaan olevat jaksot sensuroimattomia.   Mutta nyt kävi ilmi, että myös osa Netflixin jaksoista on sensuroitu?? Ei ilmeisesti tosin kaikkia, joten toivoa on että se olisi suunnilleen alkuperäinen, vaikka jotain repliikkejä saattaakin puuttua. Levyillä julkaistujen versioiden hankkiminen ja katsominen on tehty todella vaikeaksi jos asuu Euroopassa, mutta se taitaa edelleen olla ainoa tapa nähdä sarja alkuperäisenä. (Muoks: Siis vain jos hankkii jenkkiversiot ja mahdollisesti Australialaisen julkaisun.) Ja Cartoon Networkin toiminnan huomioiden en elättele toiveita siitä, että heidän sarjoistaan tuli tulevaisuudessa uusia julkaisuja.

Oma tämänpäiväinen tohelointini suututtaa. Olin viikkoja aiemmin sopinut - Messenger-välitteisesti - kuvaustapaamisen erään puolitutun ihmisen kanssa täksi päiväksi. Tarkkaa aikaa emme olleet sopineet, ja odotin varmistusviestiä vielä ennen kuvauksia. Sitä ei näköjään tullut - tutkin saapuneet viestit, mutta juuri sitä nimenomaista sanomaa en löytänyt. Muistin, että suunnittelimme menevämme uuteen Oodi-kirjastoon. Ajattelin, että kuvaus on peruuntunut, ja lähdin itse räpsimään kännykkäotoksia lumettuneesta kaupungista maisema-aiheista kuvakisaa varten. Sitten tuli kiukkuinen viesti kuvaajalta: missä olet, odotan sinua Oodissa. Nolona jouduin tunnustamaan erheeni. Kuvaaja ilmoitti jo lähtevänsä, ja tuskin enää minua malliksi huolii. Eli siinä mokasin yhden harvoista tilaisuuksistani! Ei siis ihme, että potuttaa. Työasioissa tulen toisinaan tehneeksi ihan vastaavanlaisia virheitä, enkä sittenkään opi a) olemaan itselleni armollinen b) suunnittelemaan, miten voin välttää nämä mokat. Niin, ja tutkittuani kalenteriani huomasin, että olin sittenkin riipustanut tapaamisajan ja paikan muistiin aivan oikein - mutta niin epäselvin hierolygfein, etten saanut omista merkinnöistäni selvää. Siis c) pitää oppia kirjoittamaan merkinnät niin, että ymmärtää ne vielä tarkan muistijäljen haihduttua. Tarinaakin piti kirjoittaa - tänään ja eilen - mutta eihän sekään prosessi etene.

Aikataulut ja teknologia tuntuvat olevan sinulle loputon ongelmien aiheuttaja, varsinkin jos niitä aikatauluja yrittää saada kuntoon teknologian, eli käytännössä tietotekniikan avulla. Näistä samoista ongelmista on saatu lukea foorumilla jo vuosikausia, mutta kehitystä parempaan ei tunnu tapahtuneen. Olisiko vanha kunnon kirjeposti, ruutuvihko ja kuulakärkikynä toimiva yhdistelmä? No tuo oli huumoria, mutta toivotan kuitenkin onnea ajankäytön ja sähköisen kommunikoinnin hallintaan.

Minulla on ensi viikolla talviloma ja tarkoitukseni oli mennä silloin erään bändin keikalle. Lippua tilatessani huomasin kuitenkin, että tapahtuma on loppuunmyyty. Luulin olleeni ajoissa liikkeellä, mutta näköjään tämä bändi on suositumpi kuin uskoinkaan. Viihdyn mainiosti kotonakin, mutta lomalla olisi ollut silti mukava käydä jossain.

Kun katson peilistä sivuprofiiliani, on selvästi havaittavissa, että keskivartalon kohdalle on noussut medium-kokoinen outokumpu. Kyse on tietenkin laiskojen miesten perusongelmasta eli kaljamahasta. Huomasin sen jo vuosi sitten, kun vanhoista puvun housuista ei mennyt nappi kiinni. En tehnyt silloin asialle mitään ja yllättäen kumpu ei ole madaltunut itsestään.   Tiedän toki, mitä pitää tehdä. Minun on liikuttava enemmän ja syötävä vähemmän ja oluen tissuttelua olenkin jo vähentänyt hiljalleen. Olen ennestään lenkkeillyt silloin tällöin ja treenannut kotona käsipainoilla, mutta tuota kaikkea on tietenkin lisättävä. Kuntoilu olisi hyvä saada monipuolisemmaksi, mutta salille en kyllä kovin helposti suostu. Yritän kuitenkin keskittyä ruokavalion parantamiseen näin aluksi.

Yritin tarkistaa nopeasti nettipankista, mikä luottokorttini luottoraja olikaan. Olisi vähän isompi ostos tehtävänä ja ajattelin maksaa sen luotolla. Mutta vartin etsimisen jälkeen totesin, ettei tietoa löydy mistään. Luultavasti luottoa piisaa ihan tarpeeksi, mutta olisin vain halunnut varmistaa. On se kyllä perkele, ettei tuollaista yksinkertaista asiaa näe suoraan oman kortin asetuksista. Ilmeisesti liian arkaluontoista infoa jaettavaksi edes kortin omistajalle itselleen.

Minulla on hieman ristiriitainen suhde valokuviin. Aloin miettiä että tässä on siunaantunut kymmenen vuoden ajalta digikuvia, joista tärkeimmät haluaisin teettää valokuvakirjoiksi tai edes fyysisiksi irtokuviksi, mutta en ole saanut aikaan vaikka olen sitä jo monena vuonna miettinyt. Nyt sitten kävin alustavasti läpi valokuvia, ja siellähän oli niitä, no, kymmenen vuoden takaa... kuvia, jotka olin mukamas ottanut "ihan äsken". Aika on mennyt kuin siivillä, ja kaikki näyttävät kuvissa niin nuorilta, minä itsekin jopa ihan parin vuoden takaisissa, ja osa kuvissa näkyvistä ystävistäkin on häipynyt elämästä jo aikaa sitten, puhumattakaan lemmikeistä. Nyt tuloksena on pikemminkin hiukan surkea olo, kun muistikuvissa otin nuo kuvat ihan hetki sitten.

Kävin pitkäperjantain tansseissa. Yritin ajatuksin ja katsein houkutella hakijoita, mutta miekkoset, mokomat, ohittivat minut pyytääkseen lattialle jonkun toisen - kerran toisensa jälkeen. Sekahakusalissa oleili vain yhden vajaasormisen käden tarttumaulokkein määrin laskettava lukema vapaita köriläitä, ja jokainen heistä kieltätyi kerran toisensa jälkeen. Kun huomautin asiasta miehelle, joka jo vaihtoi eteisessä ulkokenkiä jalkaansa, niin hän totesi nuivasti, että "ei sitä jokaista ehdi hakea". Tanssin sitten yksin, parien joukossa, ja kerran naisparissa. Tuplabugg-vaihtoehto, jolloin viejä tanssittaa kahta seuraajaa, saisi levittäytyä muihinkin tanssilajeihin! Harmittaa, sillä en kovin usein kerkiä lavatansseihin, ja noin yhdeksän kertaa kymmenestä on ainakin lähes yhtä nuivaflaksisia kuin eilinen. Olen ehdotellut mahdollisuutta vuokrata tanssipari - urheiluseuroista ehkä löytyisi tanssittajia - mutta ei ideani ole lähtenyt lentoon muualla kuin joskus tarinoissani - ainakaan toistaiseksi. Pyydystelen myös kuvauskeikkoja - ja lähes samanlaisin vastakaiuin kuin eilen tanssituksia. Vielä vähän aikaa sitten ilmoittautumiset toivottiin sähköpostein tai Facebook-yksityisviestein, mutta nykyään jok`ikinen käyttää sitä halvatun Instarammia mikälie, enkä minä sen kautta osaa viesteillä. Viime yönä yritin, tanssiraivon tuomin voimin. Vielä en tiedä, onnistuinko - ja ehkä hiljaisuus huokuisi vastaan kuin SETIn väelle, vaikka oma viestini olisi oikein lähtenyt. Mutta onhan kevät valoisuukseen. Se ei potuta.

Tilasin sohvan erään isohkon huonekaluliikkeen nettikaupasta. Odottaessani tuotetta saapuvaksi raivomittarini on noussut maksimiin, sillä tein tilauksen jo maaliskuussa. Kommellusten ja selitysten jälkeen toimituspäiväksi on sovittu huominen, mutta en oikein vieläkään tunne voitonriemua. Sähköposteja lähetellessä ja puheluita puhuessa kärsivällisyys loppui totaalisesti ja kaupan peruminenkin kävi mielessä. Toimituksen järjetöntä viivästymistä pahoiteltiin kyllä kovasti, mutta hintaan en saanut alennusta, vaikka pyysin. Olen ollut kyseisen liikkeen kanta-asiakas vuosikausia, mutta eiköhän asiakkuuteni pääty tähän.

Alaselkä on mennyt huonoon kuntoon. Olen kärvistellyt mojovissa kivuissa yli viikon verran ja menin viimein tänään lääkärin vastaanotolle. Pikaisten testien perusteella ei pitäisi olla kyse mistään vakavasta, joten selän pitäisi parantua sairaslomalla, kipulääkkeillä ja kevyellä jumppaamisella. Tuli jotenkin mieleen, että ergonomiaan niin töissä kuin kotonakin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Selän ja muunkin lihaksiston vahvistaminen voisi olla paikallaan, jotta välttyisin uusilta vammoilta.

Paloin tänään auringossa. Näin ei pitänyt käydä enää koskaan, mutta kävi kuitenkin. Edellinen vitutus on sentään helpottanut ja selän kanssa tulee jo aika hyvin toimeen. Suunnittelin kokeilevani huomenna, miten selkä suhtautuu juoksuaskeleiden ottamiseen. Pakko yrittää kuntoilla puolikuntoisenakin.

[quote="Astorethein"]Suunnittelin kokeilevani huomenna, miten selkä suhtautuu juoksuaskeleiden ottamiseen. Pakko yrittää kuntoilla puolikuntoisenakin.[/quote]   Tää tulee vähän myöhässä, mutta en suosittelisi kuukauteen mitään tuollaista. Pikakävelyä enintään, koska juostessa kroppaan kohdistuu kuitenkin niitä iskuja joita sekaisin olevat selkälihakset, välilevyt ja mitkä lie hermoa painavatkin eivät välttämättä vielä pysty ottamaan vastaan.   En muista enää tarkasti, koska mun molemmista iskiaksista on jo useampia vuosia, mutta kyllä se useamman kuukauden vei ennenkuin äkkinäiset liikkeet ja rasitukset lopettivat "älä tee tätä" -hälytysten antamisen (kuvittelee että selkä on ihan ok, mutta kumartuessa vihlaiseekin / muljahtaa ikävästi vaikka ei menekään uudestaan paskaksi).   Mutta se on kyllä totta, että kun lopulta pystyi aloittamaan säännöllisen kuntosalin (punttisalitreeniä lähinnä) niin sen jälkeen ei ole enää selkä vihoitellut.   Eli joo... Miten kävi oikeasti? Miltä selkä tuntuu juostessa?

[quote="Rasimus" post=59919]Eli joo... Miten kävi oikeasti? Miltä selkä tuntuu juostessa?[/quote] Tuolloin testilenkillä huomasin nopeasti, ettei selkä ollut vielä juoksukunnossa. Vauhti pitikin hidastaa pikakävelyksi, mutta jatkoin kuitenkin vakioreittini loppuun asti. Muutama päivä myöhemmin juokseminenkin onnistui ilman kohtuuttomia kipuja ja nyt viime lenkillä selkä ei vihoitellut oikeastaan lainkaan. Töissäkin olen pystynyt olemaan ihan normaalisti, eli toivottavasti tämä oli tässä.