Kirjastot ja niiden merkitys

Huolettava uhka: tietokoneohjelmia maakaroiva ja meklaroiva monikansllinen toimijaisto pakottaa ihmiset hylkäämään vanhat mutta vielä edes ontuen toimivat Piihemmonsa maailmanlaajuisverkottomaan konepuolen elämään.Huokauttava helpotus: kirjastot tarjoavat Internet-yhteyksiä,uudenaikaisehkoja koneita ja asiantuntevaa opastusta. Vaikka ohjelmat sinänsä toimisivat kotikonevanhuksessakin, niin ainakin mutkikkaiden ohjelmien lisenssit ovat kalliita. Jos käyttäjä tarvitsee vaikkapa kuvankäsittelyohjelmaa vain satunnaisesti, niin kannattaako hänen sitä omaan toimivaankaan koneeseensa ostaa! Kirjasto tarjoaa yhteisen vaihtoehdon. Koska jopa lähikirjastoon täytyy erikseen lähteä, niin ei tule tupauduttua tietokoneen ääreen. Satunnaisena harmina ovat muut koneluokan käyttäjät, joista jotkut joskus ääneen kummaksuvat sitä, miksi "sä olet aina täällä".

Itselleni kirjasto on myös aika tärkeä paikka. Nautin käydä kirjastossa, sillä siellä vallitsee melkein poikkeuksetta rauhallinen tunnelma, jolloin on helppo rauhoittua selailemaan ja valitsemaan kirjoja valikoimista. Olen käyttänyt kirjastoja niin kauan kuin muistan. Jo ala-asteella koulumatkoilla pysähdyin usein matkan varrella sijaitsevaan pienehköön kirjastoon, josta lukemiseni on varmaan perinyt juurensa.   Kirjasto myös mahdollistaa tämän lukemis harrastukseni, sillä pienellä palkallani ei olisi mahdollista ostella sitä määrää kirjoja, mitä lueskelen.

Kirjastot! <3   Oman kotikuntani kirjasto on äärettömän pieni. Ei sillä, koko kunta on olematon piste kartalla, mutta kirjasto on silti liian pieni. Olen toki löytänyt aluksi hyvääkin luettavaa sieltä, mutta nykyään ei enää löydy uusia oman tyylisiä kirjoja valikoimasta. Kirjastonhoitaja taitaa olla kohta eläkeikäinen ja hoitaa hankinnat itse. Toiveita saa toki esittää, mutta silti uudet kirjat ovat aina jotain muuta kuin fantasiaa/scifiä/kauhua/mitään mitä minä haluaisin lukea.   Onneksi paikallinen kirjasto on osa Keski-kirjastoja, mikä tarkoittaa sitä että voin ilmaiseksi lainata kaukolainana kirjoja mistä tahansa muusta Keski-kirjastoihin kuuluvasta kirjastosta ja ne kiikutetaan minulle tuonne pieneen sivurakennukseen, jota kirjastoksi kutsutaan.

Kirjastot ovat minulle valtavan tärkeitä paikkoja. Olen aina pitänyt kirjastoissa käymisestä, vaikka lukemisesta olen joskus nuorempana ollut vähän eri mieltä kuin nykyään (ei ole herkkua olla 9-vuotiaana luokallaan ainoa vihreitä variksia lukeva tyyppi). Kirjastoissa on jotenkin ihanan rauhallinen tunnelma, enkä ole vieläkään törmännyt yhteenkään kirjastoon, joka ei olisi ollut viihtyisä. Varsinkin lukiossa vietin kirjastossa suurimman osan hyppytunneistani ja ne kauniit, pitkät tunnit koulun ja harrastusten alkamisen välillä. Aina siellä viihtyi ja sai odottelu-ajan kulumaan nopeasti.   Nykyään kirjasto on myös työpaikka. Ainakin toistaiseksi, sijaisena ollessa sitä ei voi koskaan tietää, mitä seuraavaksi on luvassa ja missä :tongue: Aiempaakin työkokemusta kirjastoista on niin kirjastoapulaisen penkiltä kuin satutäteilystäkin ja oon vaan koko ajan varmempi siitä, että kyllä vaan kannatti opiskella tähän ammattiin - siitä huolimatta, että olin kuolla tylsyyteen informaatiotutkimuksen luennoilla... Eritoten kirjastoissa on mahtavaa, ettei tarvitse yrittää tunkea ihmisille uutta tavaraa mahdollisimman paljon ja huolehtia myynneistä tai tuotoista. Mukavampaa pistää hyvä kiertämään - ja tää on ehkä ihan paras asia kirjastoissa ylipäätään. Lisäksi se tunne, kun onnistuu kirjaa suosittelemalla tarjoamaan asiakkaalle hyvän tai peräti vaikuttavan lukukokemuksen, on mahtava.   Moonlord kirjoitti: [quote]Näettekö te muut kirjastoja paikkoina missä voisi kenties tutustua vastakkaiseen sukupuoleen?[/quote]   Minulle kirjasto ei ole koskaan ollut mikään romanttisen seuran hakupaikka, enkä sitä sellaisena osaa edes ajatellakaan. Ellei kyse ole töistä, olen kirjastossa mieluummin omissa oloissani ja odotan saavani olla rauhassa, varsinkin tuntemattomien osalta. Samalla periaatteella en mene jututtamaan muita kirjaston asiakkaita ilman syytä ("hei, pudotitte hanskanne"), koska en halua häiritä heitä. Se tuntuisi vaan tunkeilulta. Jos jossain romantiikka ja kirjasto tulee lähelle toisiaan niin siinä, kun haen kirjojen suhteen krantulle vaimokkeelleni uutta lukemista tai lainaan hänelle kirjastokorttiani :tongue:   Mutta jotenkin huvittavaa kyllä, miten eri tavalla sitä suhtautuu kirjastossa oleviin muihin ihmisiin vapaa- ja työajalla. Vapaa-ajalla saatan närkästyä - varsinkin parhaimpina erakkopäivinäni - muihin kirjaston käyttäjiin todella herkästi, mutta työajalla sen sijaan olen siellä juuri muita ihmisiä varten ja jututan hirmuisen mielelläni kaikkia puheliaista lapsista yksinäisiin vanhuksiin.

[quote="kyty" post=5985](kuten kuuluisaa Noidan käsikirjaa, joka muistetaan traumakirjana jota oli silti pako lukea).[/quote]   Noidan käsikirja oli mulle kaverilla myös traumakirja aikoinaan. Nykyään mulla on se omanakin, mutta se ei jostain syystä tunnu enää yhtä jännittältä kuin lapsena. :smile:   Minäkin kävin aikoinaan kirjastossa todella paljon, lainasin lehtiä, sarjakuvia, kirjoja, cd-levyjä. Kirjastossakäyntini lopahti lukion ekan vuoden jälkeen, kun oli jo niin paljon koulujuttuja, etten ehtinyt lukea lainaamiani kirjoja.   Nykyään lainaan lähinnä opiskeluun liittyviä kirjoja, mutta kaunokirjallisuutta pääosin ostan. Pienoisena ongelmana on, että rakastan kyllä kirjojen lainaamista, mutta en niiden uusimista tai palauttamista. Pahimmillaan minulla on ollut n. sadan euron sakot ja tässä vuosien aikana on varmaan mennyt yhteensä useampi satanen sakkoihih. Tähän toki kirjasto on syytön, mutta ottaa kuitenkin päähän.   Ehkä myös tunneside kirjastoon vaikuttaa siihen, kuinka usein siellä käy. En usko, että minusta enää tulee samanlaista kirjastokävijää kuin Porvoossa asuessani.