Kirjastot ja niiden merkitys

Istun paraikaa kirjastossa, jossa ei ole kirjoja nimeksikään, nimittäin Helsingin pääpostitalon [url=http://www.helmet.fi/kirjasto10]Kirjasto 10[/url]:ssä, jossa lainattava aineisto koostuu pääasiassa musiikista ja sarjakuvista. Tulin tänne tunniksi tietokoneelle odotellessani lähistöllä alkavan kokouksen kokoustilan vapautumista.   Olen ollut kirjastojen asiakas käytännössä syntymästäni asti, ja vaikka silloin tällöin on ollut hiljaisempiakin kausia, minulla on käytännössä aina ollut jotain lainassa jostakin kirjastosta. Viimeiset kaksi vuotta olen saanut olla myös kirjastossa töissä, ensin sivarissa ja sitten ihan palkkatyössä, ja se on syventänyt kunnioitustani kirjastoja kohtaan entisestään.   Minun lempikirjastoni on tällä hetkellä Vantaan Tikkurilan kirjasto, sillä siellä on tasapuolisesti kaikkea lainattavaa, ja koska olen ollut siellä melkein kaksi vuotta henkilökunnassakin, on siellä aina vieraillessani tuttuja ihmisiä, joiden näkemisestä ilahtuu. Valitettavasti niin Vantaalla kuin muuallakin Suomessa kirjastot ovat kuntien säästölistoilla korkealla, ja tilanne on toisin paikoin äitynyt niin pahaksi, että kirjastoja yritetään pitää auki vapaaehtoisvoimin.   Minun on vaikea ymmärtää, miten jotkut eivät näe kirjaston korvaamatonta arvoa yhteiskunnalle. Se, että Suomessa on vahva ja ja kaikille avoin kirjastolaitos sekä kirjastoautojen (alun perin amerikkalainen keksintö, voitteko uskoa?) ja (lakkautuksista huolimatta yhä) kattavan lähikirjastoverkon tarjoama "jokamiehenoikeus" ilmaiseen sivistyksen nautintaan, on nähdäkseni merkittävä tekijä siinä, että Suomi on niinkin hyvä yhteiskunta kuin se kuitenkin on.   Millainen on sinun kirjastosuhteesi?

Täällä toinen Tikkurilan kirjaston vakiovieras!   Kirjasto on todellakin lähes korvaamaton. Viime vuonna taisin lukea jotain viitsenkymmentä kirjaa. En puhu varmaan pahasti valehtele jos 40-45 niistä olisivat olleet kirjastosta lainattuja. Yksinkertaisesti varaa ei ole ostaa kokoajan uusia kirjoja, ja valitettavasti niitä ei aina löydy. Voi sitä turhautumista kun lukee hyvän kirjan ja ajattelee, että tämän haluan hyllyyni, mutta se tarkoittaa divareissa ja huutonetissä pyörimistä seuraavat kuukaudet.   Helmet-järjestelmä varsinkin rulettaa! Kirjoja on tuhottomasti mutta myös sarjakuvia, elokuvia, levyjä... mitä sieltä ei enää saa? Tikkurilassa on muutama konsolipelikin jota voisi lainata (:   Siltikin harmittaa se, miten vähän se tukee suomalaisiakirjailijoita. Lainauskorvaus on naurettavan pieni. Vuonna 2013 se oli 6snt per laina. Ei paljoa kirjailijoilla ole hurraamista. Siksi aina kun tulee hyvä kirja luettua, niin se on ostettava.

Kirjasto, rakas paikka joka pelastaa minut vararikolta. :heart:   Itse taisin tosiaan viime vuonna lukea sellaiset 180 kirjaa, joista varmasti 90% kirjastosta lainattuja. Jos siis ostaisin jokaisen lukemani kirjan menettäisin kaikki rahani enkä mahtuisi sisään huoneeseeni. (Ikään kuin se ei jo nyt pursuilisi kirjoja...) Lisäksi onnistun aina ahkerammin lukemaan kirjaston kirjoja, kuin omasta hyllystä löytyviä.   Ja meikäläiselle se rakkain kirjasto on Tampereen Metso, jossa olen alle kouluikäisestä saakka viihtynyt. Siihen olen siis kiintynyt ja valikoimakin on varsin mainio. Osaan hyllyjärjestyksen, mutta silloin harvoin kun sitä muutetaan... olen täysin hukassa. :wink: Kirjasto on paitsi paikka josta etsin luettavaa, myös paikka jossa luen sitä ja lehtiä. Etenkin ilmainen lehtienlukusali on rahakassan pelastus. Lisäksi kirjaston sijainti tekee siitä erinomaisen tapaamispaikan. Ja sitten on vielä musiikkiosasto...   Juu, meikäläinen on kirjaston suurkuluttaja ja täytyy sanoa, että lukuharrastukseni kokisi kovan kolauksen ilman sen olemassaoloa. Siis kirjastot kunniaan. :heart:

Itse aloin käydä kirjastossa ahkerasti kun olin ala-asteella, mutta siitä eteen päin olen sitten kirjastoissa ravannut ahkerasti. Olen ainakin joskus ollut lähikirjastoni kuvassakin. Kuitenkin tämä kirjasto ollaan lakkauttamassa ja sen tilalle olisi tulossa ymmärtääkseni 12 tornitaloa. Josdain vaiheessa kirjasto olisi tulossa ihan metroaseman viereen, mutta se ei ole suunnitteilla vielä pitkään aikaan. Joten yhtäkkiä meiltä ollaankin viemässä hieno kirjasto pois eikä takaisin tulosta ole mitään tietoa. Vähän ehkä asiasta poiketen tämä kirjoitus, mutta mielipiteeni on selvä , jättäkää kirjasto paikoilleen. Kirjastot ovat tärkeitä.

Kirjasto on yks hienoimmista asioista ikuna. Olen alakoululaisesta asti käynyt ja lapsilleni hommannut kirjastokortit, kun täyttivät 6-v. Onkin ollut melkoisen vaikea asennoitua, että vain yksi lapsista on innokas lukija.. Käyn kirjastossa viikottain ja lainaan vuosittain kymmeniä kirjoja.

Minulle kirjasto on aina ollut tärkeä, varmaan jostain kuusivuotiaasta saakka. Kirjojen (ja muun materiaalin) lainaaminen on merkittävin palvelu, mutta luen myös lehtiä. Ennen vanhaan, kun ei ollut omaa nettiyhteyttä, tuli internet-koneita käytettyä paljon. Luen huomattavasti enemmän kirjoja lainaamalla kuin omaksi ostamalla. Kirjastossa vierailuun tulee harvoin kahta päivää pidempää taukoa, jos olen kotona.   Aiheeseen liittyen lähikirjastoni [url=http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/39413-karsikon-kirjaston-lakkautuksesta-luovuttiin]säästyi[/url] eilen lakkautukselta! Minusta Joensuun keskusta-alueelle tulisi ennemminkin perustaa lisää sivukirjastoja, joita on kaupungin väkilukuun nähden tällä hetkellä vähän (vain kolme). En laskenut mukaan ympäröivää maaseutua ja taajamia; kuntaliitosten myötä kaupunki on viime vuosina kasvanut pinta-alaltaan valtavasti. Vielä 2004 Joensuu käsitti vain varsinaisen kaupunkialueen.

Hoo, olen välillä miettinyt, että missä tuo Kirjasto 10 sjaitsee, mutta aina sen tarkistaminen on unohtunut. Voisipa poikeita siellä joskus, nyt kun paikka on tiedossa.   Kirjastoja olen käyttänyt lapsesta saakka ahkerasti. Ilman niitä en varmaan olisi onnistunut sammuttamaan sitä loputonta lukemisen nälkää. Erityisesti meidän lähelle edelleen maanantaisin tulevassa kirjastoautossa olen poikennut jo vuosien ajan - huvituin kerran varauksia hakiessa siitä, että virkailija muisti minut heti nimeltä. Valikoimat autoissa ovat vähän suppeat, mutta Helmetin ansiosta muualtakin saa varattua aineistoa ja sitä aineistoa on [i]paljon[/i].   Jotain se kertoo minun ja kirjaston välisestä suhteesta, kun ensimmäinen reaktioni jostain kirjasta kuullessani on mennä Helmetiin katsomaan, että löytyisikö sitä sieltä. :D   Topicin otsikosta tuli muuten heti mieleen joku lukemani juttu kirjastoista (olisko ollut Zadie Smithin kirjoittama?), jossa puolustettiin kirjastoja sillä, että ne ovat niitä harvoja paikkoja, jonne voi mennä kuka tahansa ilman mitään pakkoa ostaa mitään. Se onkin se juttu, mistä eniten kirjastoissa tykkään. Kirjastoon voi mennä opiskelemaan kaikessa rauhassa, tai poiketa kiertelemässä kun bussia pitää odottaa pitkään tai sitten voi käydä ihan tositarkoituksella jotain tiettyä etsimässä. Mitään ei ole pakko ottaa kotiin mukaan tai sitten voi lainata ison kasan kirjoja, jos haluaa. Kirjasto auttaa myös tosi paljon, kun rahatilanne ei salli kaiken luettavan ostamista. Kun kaikkialla kannustetaan kuluttamaan rahaa, kirjasto tuntuu ihmeen levolliselta.

Kirjastot ovat olleet minulle lapsesta asti tärkeitä paikkoja, kuten näköjään melkein kaikille muillekin täällä - kuinkapas muutenkaan. Kun vierailin toissakeväänä eräässä vanhassa kotikaupungissani (no okei, Riihimäellä, missä asuin ikävuodet 7-11) ensimmäistä kertaa poismuuton jälkeen ja kummitäti miehineen ajelutti minua siellä ympäriinsä katselemassa paikkoja, yksi luonnollisimmista käyntikohteista oli kirjasto. Pari yötä sitten taas näin synnyinkyläni kirjastosta unta :D Eikä tarvitse mennä kuin muutama viikko taaksepäin, niin silloin sattui sellainenkin tapaus, että pitkäaikaisen kajaanilaisen lähikirjastoni kirjastonhoitajat olivat tivanneet äidiltäni, milloin aion seuraavan kerran tulla käymään. En ole asunut kys. kirjaston lähistöllä enää viiteen vuoteen, mutta tietävätpä ne kirjastonhoitajat silti, missä oikein viiletän. Muistelenpa myös lämmöllä Ruotsin Lapissa sijaitsevan Pajalan kunnan kirjastoa, josta lainailin kirjoja synkiksi kaamosilloiksi eräänä talvena.   Vaikka sydämessä aina läikähtää kun kirjaston näen, niin en minä sitä silti enää - ainakaan tässä elämäntilanteessa - käytä. Viime aikoina olen lainannut kirjastosta vain satunnaisia kurssikirjoja ja lisäksi käynyt lataamassa siellä bussikorttia kerran kuussa, kun moinen kerran siellä helpoiten onnistuu. Luen nykyisellään vuodessa ehkä korkeintaan tusinan verran kirjoja: muutaman kesällä (sen verran mitä töissäkäynnin lomassa jaksan), jotakin hyvin satunnaisesti kevät- ja syyslukukaudella, jos on ilmestynyt jotain sopivaa hömppää jolla nollata välillä aivoja opiskelun lomassa, ja lisäksi joululoman ohjelmaan kuuluu pari kirjaa. Lukemisen sijaan [i]ostan[/i] kirjoja, moninkertaisesti siihen nähden mitä niitä luen ja oikeastaan kaiken mikä vähänkin kiinnostaa, joten silloin kun tekee mieli lukea niin omaa hyllyä kauemmas ei tarvitse lähteä kalaan, oli sitten millainen kirjannälkä tahansa.   Jos tulevaisuudessa kirjanostopolitiikkani muuttuu tai löytyy taas aikaa lukea paaaaljon enemmän, saatan hyvinkin palata kirjaston vakiasiakkaaksi. Olisi mukavaa se, koska kirjastossa vain on sitä jotain. Jospa kirjastot olisivat silloin vielä pystyssä.

Minäkin olen asunut puolet lapsuuttani kirjastossa, kuinkas muutenkaan ja varmaan joka toinen tällä foorumilla. Kirjojen lainaamisen lisäksi vietin yläasteikäisenä kirjastossa paljon aikaa, olin netissä, tein läksyjä... kaikkea sellaista, mihin kotona ei olisi saanut keskittymisrauhaa. Myös mummoloitten lähikirjastot tulivat pitkinä kesälomina hyvin tutuiksi.   Lukion aikana ja sen jälkeen lainaamieni kirjojen määrät ovat olleet vähäisempiä ja niin myös kirjastossa vietetyt tunnit. Nykyisinkin tulee valittua satunnaiseen töiden tekoon mieluummin kahvila kuin kirjasto. Eikä niitä kirjaston tietokoneitakaan tarvitse lainkaan samassa määrin kuin ennen, kun kaikissa omissa päätteissä on vähintään 3G ja langattomia verkkoja löytyy sieltä sun täältä. Yliopiston kirjastossa tulee toki istuttua, se on aivan oma lukunsa. Joskus on työhuoneelta Kumpulasta paettava kaikkia häiriötekijöitä jonnekin rauhallisempaan paikkaan, ja silloin Aleksandria tai Kaisa-kirjasto on hyvä vaihtoehto.   Kuten täälläkin ehdittiin mainita, pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastojen suurin etu on toki valikoiman monipuolisuus ja liikkuvuus. Suosituimpiin kirjoihin on toki jonoa, mutta toisaalta jos haluaa vaikka katsoa jonkin vähän vanhemman leffan, sen saa yleensä varattua lähikirjastoon muutaman päivän varoajalla. Eniten arvostan kuitenkin henkilökohtaista kirjastonhoitajaa, jonka ansiosta minun ei tarvitse lainatakseni edes käydä paikan päällä kirjastossa. Suosittelenkin lämpimästi, että jollet itse harkitse kirjastonhoitajan uraa, sellaisen hankkiminen omaan talouteen on viisas ja kauaksikantava ratkaisu.

Kaipaan hiukan 80-luvun pieniä lähikirjastoja. Ne hyllyt täynnä kirjoja ja se kodikas tunnelma... Siellä luettiin Hevoshulluja ja lainattiin ahkerasti kirjoja, joitakin useita kertoja (kuten kuuluisaa Noidan käsikirjaa, joka muistetaan traumakirjana jota oli silti pako lukea).   Kirjastoissa on yhä tiettyä hohtoa, vaikka se kodikas kirjasto on yhä hakusessa. Opiskeluaikoina oli mukava mennä iltaisin lainaamaan luettavaa, tuli mentyä välillä jonnekin muuallekin kuin koululle ja se oli mukava paikka jäädä lueskelemaan paikankin päälle.   Kyse ei ole vain kirjojen sisällöstä itsestään, vaan kirjahyllyistä ja paperin tuoksusta ja kaikesta. Voin olla toivottoman vanhanaikainen, mutta kirjastoissa - olivat ne sitten yleisiä tai yksityisiä kirjastohuoneita - on vain sitä jotain. Kirjat ovat yhä itselle tärkeitä myös esineinä. Siksi en allekirjoita joidenkin mielipidettä että kirjastot voi hyvin korvata waretuksella koska ajat muuttuvat ja ei kukaan enää käytä savitaulujakaan jne. Digiaineistolla on paikkansa, mutta sillä ei voi täysin korvata fyysisiä kirjoja.

Kuten näemmä muillakin tähän ketjuun vastanneilla, minullekin kirjastot ovat olleet ja ovat edelleen hyvin tärkeä osa elämääni. Olen aina asunut jos en ihan vieressä, niin silti melko lähellä kirjastoa ja haluan tehdä sitä jatkossakin. Vanhempien luona vielä asuessa kirjastoon oli matkaa sen verran, että siellä ei voinut käydä joka viikko, usein ei tullut käytyä kuin korkeintaan kerran kuussa, koska en saanut kyytiä (ennen ajokorttia). Kesällä pystyi sitten pyöräilemään, ja usein kävinkin kirjastossa joka viikko jos vain mahdollista. Hyllyjärjestys ja henkilökunta tulivat todella tutuiksi, sääli vain että kirjaston valikoima oli surkea.   Tampereelle muutin lähelle Metsoa, joka on ihastuttava paikka. Nykyään ehkä vähän vähemmän, remontin myötä koko aulan koherenttius tuntui rikkoutuneen. Mutta yläkerran kahvio herättää edelleen lämpiä tunteita, siellä olen viettänyt useita tunteja lueskellen kirjastosta löytämiäni ja lainaamani teoksia.   Helsinkiin muuttaessani päädyin jälleen lähelle kirjastoa. Helmetillä on todella laaja valikoima, ja varaaminen tahi käyminen jossain toisessa alueen kirjastossa on helppoa. Ehkäpä jopa liian helppoa, lainassa olevien kirjojen lukumäärästä päätellen. Minulla on jatkuvasti ainakin kymmenkunta kirjaa lainassa, ja useimmiten päädyn jopa lukemaan niistä suurimman osan.     [quote=kyty]Kirjat ovat yhä itselle tärkeitä myös esineinä. Siksi en allekirjoita joidenkin mielipidettä että kirjastot voi hyvin korvata waretuksella koska ajat muuttuvat ja ei kukaan enää käytä savitaulujakaan jne. Digiaineistolla on paikkansa, mutta sillä ei voi täysin korvata fyysisiä kirjoja. [/quote]   Sama. Yleisestikin ottaen konkreettinen kirja on vain jotain niin hienoa. Teoksen digitalisoiminen vie jotain oleellista pois, sillä tykkään hypistellä ja selailla kirjoja. Napin painallus tai kosketusnäytön sipaisu ei ole minulle sama asia kuin todellisen sivun kääntäminen.

Kirjasto on ollut minulle pienestä pitäen niin olennainen osa elämää, että päädyin kirjastotädiksi oikein ammatiltanikin. Suomalainen kirjastolaitos on hulppean hieno asia, jonka vuoksi nousen barrikadeille. Sydämeni itkee verta kun kuulen uutisia pisteiden sulkemisesta tai supistuksista. Syyni ovat kyllä puoliksi itsekkäät, sillä pelkään kirjastojen kokonaan kuihtuvan pois tai alan muuttuvan vielä radikaalimmin kuin se on jo tehnyt niiden n. 10 vuoden aikana kun olen mukana ollut. Mitä minä sitten tekisin työkseni? En voi kuvitellakaan.   Käyn kirjastossa vähintään kerran viikossa, yleensä useamminkin. Asioin eniten Naantalin kirjastoissa mutta myös Raision ja Turun pääkirjastoissa tulee käytyä toisinaan kun niiden laajempien valikoimien houkutus käy ylivoimaiseksi. Tosin täkäläinen kirjastokimppa on varsin laaja ja varauksia voi tehdä oli kaivattu teos missä vaan. Tykkään myös käydä kurkkimassa kirjastoja yleensäkin, esim. Uudenkaupungin pääkirjasto teki aikamoisen vaikutuksen kun siellä kesällä piipahdin.

Tykkään lukemisesta, mutta en ole ikinä viihtynyt kirjastoissa. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi pienenä käynyt kirjastossa, mutta en ikinä kokenut kirjojen lainaamista niin "omaksi jutuksi". Pienenä en paljoa lukenut muutenkaan. Silloin kun kirjasto oli vielä tuossa "naapurissa" niin siellä käytiin edes silloin tällöin, mutta kun se 2000-luvun alussa siirrettiin uuteen hienoon rakennukseen parin kilometrin päähän, ei siellä ole enää tullut käytyä. Yläasteella saatettiin poiketa kirjastossa, kun siellä tavattiin kavereita ja hilluttiin koneilla, ei luettu. En ole muutenkaan ikinä tykännyt lainata kenellekään tai lainata keneltäkään mitään, niin kirjasto ei tunnu oikealta. Plus ne kirjat täytys palauttaakin sinne kirjastoon ihan erikseen, koska sinne ei muuten koskaan eksy muita asioita hoitaessa. Jos kirjasto olisi sellaisessa kohtaa, että siitä kävelisi päivittäin ohi, niin siinä ehkä viitsisikin poiketa.

Mitä, Iivari on lapsuuteni lähikirjastossa? Kyllä maailma on pieni.   Olen aina pitänyt kirjastoista ja viihtynyt niissä. Jo päiväkotiaikoina oli tavattoman hienoa jos pääsi siihen valikoituun joukkoon joka kulloinkin meni hoitajan mukana kirjastoon valitsemaan kirjoja. Kun sitten lukio- ja myöhemmin yliopistoaikona tarvitse hiljaista lukupaikkaa, kirjasto oli paras ja luontevin valinta. Tähän tosin vaikuttanee suuressa määrin sekin että olen sattumalta miltei aina asunut lähellä kirjstoa.   Tämän kirjastoinnostukseni vuoksi aloitin alan AMK-opinnot tänä syksynä ja olen tykästynyt kirjastolaitokseen entistä enemmän, kun olen alkanut ymmärtää sen merkitystä muutenkin kuin henkilökohtaisesti. Mutta ehkä olen jotenkin kummallinen kun elämäni ensimmäinen kaukolaina viime kuussa oli aikamoinen elämys yksinäänkin.   Ihan hämmentää kun kuntien säästötarpeista kertovissa lehtijutuissa haastateltavat kansalaiset sanovat että kirjaston voisi sulkea kun sillä ei tee mitään, semminkin kun kuntien budjeteista aika häviävän pieni osa menee kirjastotoimintaan. Ihan hyvin ymmärrän että joku yksilö ei koe saavansa kirjastolta mitään, mutta että vielä kuvittelee ettei kukaan muukaan saa...

Olin taaperoikäinen, kun lähiaikuiseni ottivat minut mukaansa kirjastoon - tai "lainastoon", kuten eräs heistä paikkaa nimitti. Myöhemmin paikasta sukeutui alue, jossa voin niin opiskella kuin tavata tuttuja. Pakenin vetoisan kotimme koleutta kirjaston valoisaan lukusaliin. Lähdeaineistokin oli tarvittaessa kirjaimellisesti käden ulottuvilla. Toki luin ja lainailin myös kevyttä kirjallisuutta ja lehtiä. Kaikkea ei tarvinnut ostaa tai tilata kotiin. Kun muutin pääkaupunkiin, jatkoin opiskelu- ja muita lukupuuhia usein nimenomaan kirjastossa, vaikka uusi asunto oli mukava ja lämmin. Tapasin tuttavia ja koin tekeväni jotakin pelkän kotona jököttämisen sijaan. Kotona opiskeleminen ei tuntunut samalla tavoin työskentelyltä kuin lähteminen kirjastoon varta vasten pänttäämään. Myöhemmin lähikirjastosta sukeutui paikka, josta sai lainaksi niin hupi- kuin hyötylukemista, voi tutkia monet eri sanomalehdet ... ja tuli lähdettyä tuvasta jonnekin. Nykyään kirjasto tarjoaa mahdollisuuden liikkua kaikkialla maailmanlaajuisverkon avuin, etsiä tietoa paljon valtavammin lähdevolyymien kuin perinteiskirjojen aikaan. Myös osallistuminen keskusteluihin ynnä muihin kirjoittelutapahtumiin mahdollistuu usein vain ja nimenomaan Internetin kautta. Kun omaa laitteistoa ei ole varaa hankkia eikä etenkään pitää ajantasaisena, niin kirjasto on välttämättömyys. Lisäksi kirjastossa on asiantunteva ja aulis henkilökunta, jolta saa pulmatilanteissa neuvoa, vinkkiä tai lohtua. Lähetän ison virtuaalihalin menneisyyteen, kirjastojärjestelmän kehittäjille.

Kirjastot ovat yhdenvertaisuuden kannalta tärkeitä: jokaisella on mahdollisuus ilmaiseksi sivistää itseään. Ei olisi Suomi sitä mitä tänään ilman kirjastoja. Jämpti on näin!

Minusta kaupunginkirjastojen vaikutusta tiedon saamisen demokratisoijana usein huomattavasti liioitellaan. Syy tähän on se, että mahdollisia opeteltavia asioita ja niistä kirjoitettuja kirjoja on yksinkertaisesti maailmassa niin paljon, että edes kattavan otoksen saaminen niistä kirjastoon on mahdotonta. Mihin tahansa harrasteeseen syvällisemmin tutustuessaan kirjojen ostaminen on ainoa varteenotettava vaihtoehto. Kirjaston valikoimalla pystyy raapaisemaan vain pintaa.   Poikkeus ovat yliopistojen eri laitosten ainekohtaiset kirjastot, joiden avulla ko. aineeseen pystyy ihan oikeasti tutustumaan. Tosin niissäkin on puutteita, esimerkiksi HY:n Kumpulan kirjaston topologiahylly on auttamattoman suppea ja vanhentunut.   EDIT: Esimerkiksi oma kirjahyllyni on kaupunginkirjastoa kattavampi seuraavilla aloilla: Tarot (ennustusmenetelmä), Canasta (korttipeli), Yleisteokset korttipeleistä, Go (lautapeli), ja lisäksi Stanislaw Lem -kokoelmani on kaupunginkirjaston vastaavaa laajempi.

Hip hei... hallituksen rakenneuudistuspakettiin tulee kuulumaan mm. maakuntakirjastoverkon harventaminen. Voi miten positiivisesti tähän tietoon suhtaudunkaan! Ajatelkaa niitä [i]valtaisia[/i] säästöjä, joita tästä syntyy! Yhtään en ole huolissani pääsenkö [i]ikinä[/i] oman alani töihin! :tongue:   "Kyse ei ole varsinaisesti leikkauksista, vaan rakenteellisista muutoksista" my ass :evil:

Siikajoen kirjasto oli peruskoulussa se paikka jossa saattoi tappaa aikaa jos oli tylsää. Ja se on paikka mistä tunnen olevani eniten kotonani. Fantasiaa siellä on huonosti, mutta tunnen aina löytäväni sieltä jotain mielenkiintoista. Yleensä ei tarvitse mennä palautettujen kirjojen kasaa kauemmaksi. Mutta tämäkin kirjasto on lopetusuhan alla koska Siikajoki ja Ruukki yhdistyivät ja laki velvoittaa vain yhteen kirjastoon per kunta. Kirjaston lopettaminen olisi sääli. Kun julkista liikennettä ei käytännössä ole niin kirjastoon pääseminen muuttuu entistä hankalemmaksi.   Nykyään kirjastot eivät arjessa juuri tunnu. Olen pari kertaa poikennut lukemaan lehteä. Kirjastokortin Helsinkiin hommasin vasta viime kesänä. Kävin ensimmäistä kertaa viime kesänä myös omassa lähikirjastossani, alle puolen kilometrin päässä. Nykyään on jotenkin niin malttamaton, että jos haluan lukea kirjan niin ostan sen heti. En edes jaksa lähteä katsomaan kirjastoon. Lähikirjastossa on niin pieni valikoima, että sieltä tuskin löytyy sitä mitä etsin ja jos löytyykin niin siihen on pitkä varausjono. Jos haluan lukea fantasiaa en lähde etsimään luettavaa enää hyllystä vaan saan lukusuositukseni kavereilta ja internetistä.

Minunkaan arjessani kirjastot eivät juuri enää tunnu. Jotenkin työssäkäyvän elämään laina-ajat eivät yleensä riitä, ja tympäisee maksaa sakkoja kirjasta, jota ei välttämättä ole edes ehtinyt lukea. Kun tähän vielä yhdistetään se, että varatun kirjan saapumisajankohtaa ei voi ennustaa, ja se, että kirjastossa pitää erikseen käydä, on paljon helpompaa ostaa luettavat kirjat. Niitä voi sitten lukea silloin, kun on lukufiilis, eikä sen takia, että laina-aika päättyy ensi viikolla. Tästä toimintamallista voi tosin olla seurauksena luettujen kirjojen rajautuminen perusvarmoihin valintoihin. Ei välttämättä raatsi laittaa kolmeakymppiä ihan uppo-outoon nimeen, kun kirjastosta se voisi hyvinkin kulkeutua kokeiltavaksi.   Arvostan kyllä kirjastoja ja käytin niitä paljon ennen kokopäivätyötä.

Minun lukutoukkuuteni alkoi muistaakseni neljännellä tai viidennellä luokalla, kun äitini osti minulle Tarun Sormusten Herrasta ja Belgarathin. Nämähän ovat ehdottomasti ne ensimmäiset kirjat, mitä pitää lukea… Mutta siis, jäin näistä koukkuun, eikä kukaan vanhempi takuulla halua ostaa edes omalle lapselleen kahta tai kolmea uutta kirjaa joka viikko. Ajauduin siis luonnollisesti kirjastoon. Jouduin uusimaan kirjastotunnukseni, koska niitä ei oltu käytetty kolmeen vuoteen. Sama ensimmäisellä luokalla saatu kortti minulla on edelleen kuitenkin käytössä hienoine punaisine kukkatarroineen, jotka kirjastotäti liimasi ensin väärin kirjoitetun nimeni päälle.   Toisin kuin moni täällä minä en varsinaisesti koskaan ole viihtynyt kirjastossa. Olen aina vain lainannut tarvitsemani kirjat ja palannut kotiin. Kirjastot tuntuvat liian kylmiltä, avoimilta ja julkisilta. Plus meidän lähikirjastossa ei tainnut edes olla mukavaa sohvaa vaan pelkästään puisia tuoleja. Enkä muutenkaan tykkää, jos joku voi seurata tarinaa kasvoiltani. Jo oma mies on välillä vähän liikaa.   Kirjastojen käyttöni on kyllä vähentynyt merkittävästi. Lukemiseen ei enää riitä niin paljoa aikaa kuin ennen, vaikka kuinka haluaisinkin. Kirjastolla on kuitenkin ollut elämääni perustavanlaatuinen merkitys. En varmastikaan olisi mitään lähellekään nykyisen kaltaista, jos en olisi saanut mahdollisuutta uppoutua kaikkiin niihin maailmoihin, joihin nyt olen eksynyt.

[quote="punnort" post=6220]Minusta kaupunginkirjastojen vaikutusta tiedon saamisen demokratisoijana usein huomattavasti liioitellaan. Syy tähän on se, että mahdollisia opeteltavia asioita ja niistä kirjoitettuja kirjoja on yksinkertaisesti maailmassa niin paljon, että edes kattavan otoksen saaminen niistä kirjastoon on mahdotonta. Mihin tahansa harrasteeseen syvällisemmin tutustuessaan kirjojen ostaminen on ainoa varteenotettava vaihtoehto. Kirjaston valikoimalla pystyy raapaisemaan vain pintaa.[/quote] Liioitellaan suuresti eli ei, minusta tuolla "pintaraapaisullakin" voi olla suuri merkitys yhteiskunnalle. Ihmiset voivat sekalaisista syistä kiinnostua itselleen täysin vieraista asioista, ja silloin on äärimmäisen kätevää voida lainata kirjastosta kyseistä asiaa käsitteleviä teoksia. Eihän sillä asiantuntijaksi pääse, mutta ei ole yleensä tarkoituskaan. Jos kiinnostuu asiasta syvällisemmin, jo luetun perusteella voi olla helpompi miettiä mitä kirjoja kannattaisi ostaa.

[quote="punnort"]Minusta kaupunginkirjastojen vaikutusta tiedon saamisen demokratisoijana usein huomattavasti liioitellaan. Syy tähän on se, että mahdollisia opeteltavia asioita ja niistä kirjoitettuja kirjoja on yksinkertaisesti maailmassa niin paljon, että edes kattavan otoksen saaminen niistä kirjastoon on mahdotonta. Mihin tahansa harrasteeseen syvällisemmin tutustuessaan kirjojen ostaminen on ainoa varteenotettava vaihtoehto. Kirjaston valikoimalla pystyy raapaisemaan vain pintaa.[/quote]   Aivan. Ei yleisen kirjaston kokoelman tarkoitus olekaan tarjota intohimoiselle harrastajalle aivan kaikkea tietoa, vaan nimenomaan mahdollisimman monelle perustiedot mahdollisimman monesta asiasta.   Ja sitten pikainen tiivistys kaikille, jotka eivät (vielä) tunne minua: Lapsena kirjastoauto pysähtyi kotini edessä kerran viikossa ja auton kuljettaja-virkailija osasi aina suositella hyvää luettavaa. Kun kasvettuani koulupäiväni kestivät niin pitkään, etten ehtinyt kotiin kirjastoautolle, hän aina teki nopean pysähdyksen minun takiani, kun kävelin kotiin.   Kesätöissä parina kesänä kotikunnan pienessä kirjastossa, Detroit-systeemi haltuun. Kivaa hommaa. Päätin sitten urasuunnitelma A:n mennessä myttyyn (kun en päässyt eka yrittämällä yliopistoon), että jos lähtiskin opiskelemaan kirjastoalaa. Ja tällä tiellä ollaan, tykkään työstäni. Kun saan mm. valita kaiken [url=http://fantasiaespoo.fi]Espoon kirjastoihin tulevan aikuisten scifin ja fantasian[/url] :cheesy: - mikä voisi olla parempaa?

[b]Kirjastot romanttisina paikkoina?[/b]   Näettekö te muut kirjastoja paikkoina missä voisi kenties tutustua vastakkaiseen sukupuoleen? Itse olen joskus miettinyt, että ennemmin katselen itselleni lenkkipolulta urheilullisen naisen tai kirjastosta fiksun naisen kuin baarista juopon naisen, jos nyt näin kärjistetään. Tällainen ujompikin saattaisi keksiä jotain puhuttavaa, jos toinen pähkäilisi vaikkapa siellä scifi/fantasiahyllyn luona, että mitä ottaisi luettavakseen :wink:   Minulla kirjaston kahvila oli se perinteinen paikka jonne sopia ensitreffit, silloin kun nettitreffailua vielä jaksoin kokeilla. Elävästi muistan senkin, kun istuin kirjastossa kirjoittamassa rakkauskirjettä elämäni naiselle. Oma tulostimeni oli hajalla, joten piti turvautua kirjaston palveluihin. Lisäksi kysyin tutulta kirjastovirkailijalta vielä vinkkiä, että kannattaako laittaa kauniilla fontilla tulostettu vai käsinkirjoitettu, joka on hädintuskin luettavissa kiitos käsialan (päädyin käsinkirjoitettuun) :smile:   Kerran kun menin kirjastoon ja ulko-oven pielessa istui puolituttu nainen moikaten minuakin. Minulla oli jonkinmoinen kiire, että moikkasin vain ja jatkoin matkaa ihmetellen, että mitähän hän odotti siinä. Jälkeenpäin selvisi että nainen oli vielä sinkkuna ja tuli mieleen, että olikohan hän ollut katselemassa siellä potentiaalisia miesehdokkaita. Mikäli niin oli, niin siinä meni hyvä tilaisuus sivu suun, hän kun olisi ollut melko lailla ihannetyyppiäni.   Ja viimeisin kokemukseni oli juuri tuossa pari tuntia sitten, kun viimeisin ihastukseni oli kirjastossa ja moikkasi minua iloisesti. En ollut odottanut näkeväni häntä enää, joten vähän hämmennyin ja kävelin ohitse vain moikaten vastaan. Sitten kun olin keksinyt tarpeeksi hyviä jutunaiheita ja katsellut itselleni kirjan scifihyllystä, ajattelin "muina miehinä" mennä juttusille, mutta en enää nähnyt häntä.

Tuen kirjastoja vahvasti. Nyös rahaa kannan kirjastoihin myöhästyneiden kirjojen mukana. :) Muutin pois ihanan Helsingin Kallion kirjaston luota. Se on vanha, kaunis rakennus ja siellä on ihan tunnelma. Siellä on paljon pieniä soppia ja dekkarikirjasto kellarissa. Sen ainut huono puoli oli aukioloajat, jotka tuntuivat poikkeavan monesti toivomastani. Tästä syystä myös ne suuret myöhästymismaksut.   Nykyisin asun neljän kirjaston etäisyydellä. Yksi oli pieni ala-asteen kirjasto, jossa oli pääasiassa lasten kirjoja. Toinen on ihana, myös pieni ja myös ala-asteen yhteydessä, mutta siellä on paljon minulle mieluisia kirjoja. Kahta muuta ei ole vielä tullut tarpeen tarkistaa.   Suosittelen käymään [url=http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Roihuvuoren_kirjasto]Helsingin Roihuvuoren kirjastossa[/url], jos ikinä eksytte sinne päin. Se on arkkitehtuurisesti hauska rakennus, jonka tahtoisin ostaa asunnokseni, jos se ikinä tulisi myyntiin ja minulla olisi varaa. :)