Uusimmat viestit

Scifi/Kyberpunk: Epäinhimillinen tuomio (Osa 1)

Kategoria: Leirinuotio | 29 viestiä | 366 lukukertaa

Vastannut: kirill potemkin, 29.04.2026

Sivut: 1, 2

Kodin kasvit ja kukkaset

Kategoria: Satama | 64 viestiä | 11,0 t lukukertaa

Vastannut: Ageha, 29.04.2026

Sivut: 1, 2, 3

TV-sarjat

Kategoria: Teatteri | 545 viestiä | 148,7 t lukukertaa

Vastannut: Mustelmann, 28.04.2026

Sivut: 1, 2, 3, 4 ... 22

Terveelliset elämäntavat ja niihin kiinni pääseminen

07.12.2014

Dyn ☆

542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä

Toivon, että kovin moni fitness-buumin viemä ei tule tänne hehkuttamaan superdieeteillään ja -treeneillään (vaikken toki kielläkään) sillä itse en ole lähellekään tätä ihmistyyppiä. Haluaisinkin keskustella teidän muiden tietokoneella ja sohvan nurkassa salia paremmin viihtyvien kanssa, mitä tehdä, kun ikävä ylipaino iskee nurkan takaa ja vähän paremmin voisi muutenkin yrittää elämäänsä järjestää.

Olen yrittänyt jos jonkinsorttista terveellistä harrastusta, mutta aina niihin jotenkin lopahtaa into jo muutaman kuukauden jälkeen. Oikeastaan ainoa urheilulaji, joka pysyy, on ihan vain paikasta A paikkaan B kävely, ja sekin siksi, että tykkään käpötellä omin jalkoineni. Kovin usein ei lenkille tule lähdettyä, joten latasin puhelimeen nyt askelmittarin, ja yritän saada sen avulla motivoitua itseäni edes tähän asiaan. :cheesy:

Mitä ruokavalioon tulee, niin eniten syömistäni rajoittavat erilaiset allergia ja varsinkin se, että olen varsinainen tunnesyöjä. Jos on paha olo, parempi ruoka tekee siitä olosta vähän siedettävämmän. Samalla toki kiloja kertyy, kun 'parempi ruoka' ei yleensä ainakaan mun kohdalla tarkoita vihersmoothieita tai jotain superterveellisiä raakaruokia. Olen kyllä yrittänyt ottaa salaatit pätevänä lounaana ja muutenkin lisätä kasvisten syöntiä, mutta mikään herkkulakko ei mun motivaatiolla kyllä onnistu. Paremmin tämä onnistuu niin päin, että lisää hyviä juttuja syömiseensä, se sijaan että jättäisi kamalasti asioita pois.

Yritän jaksaa myös laittaa ruokaa itse, niin ei tulisi ostettua niin paljon pikaruokaa. Toisaalta olen huono tuntemaan nälkää, joten aterioita tulee ihan huoletta skipattuakin, joten yksi pyrkimys on pitää jonkinlaisesta suhteellisen säännöllisestä ruokarytmistä kiinni.

Nii-in, ja työpaikalla on joulukuussa ilmainen opastus kuntosalille, johon jo ilmottauduin. Katsotaan jos rohkaistuisin sitäkin puuhaa kokeilemaan jatkossa.

Mites te, millä motivoitte itsenne liikkeelle ja syömään terveellisemmin?

Toivon, että kovin moni fitness-buumin viemä ei tule tänne hehkuttamaan superdieeteillään ja -treeneillään (vaikken toki kielläkään) sillä itse en ole lähellekään tätä ihmistyyppiä. Haluaisinkin keskustella teidän muiden tietokoneella ja sohvan nurkassa salia paremmin viihtyvien kanssa, mitä tehdä, kun ikävä ylipaino iskee nurkan takaa ja vähän paremmin voisi muutenkin yrittää elämäänsä järjestää. Olen yrittänyt jos jonkinsorttista terveellistä harrastusta, mutta aina niihin jotenkin lopahtaa into jo muutaman kuukauden jälkeen. Oikeastaan ainoa urheilulaji, joka pysyy, on ihan vain paikasta A paikkaan B kävely, ja sekin siksi, että tykkään käpötellä omin jalkoineni. Kovin usein ei lenkille tule lähdettyä, joten latasin puhelimeen nyt askelmittarin, ja yritän saada sen avulla motivoitua itseäni edes tähän asiaan. :cheesy: Mitä ruokavalioon tulee, niin eniten syömistäni rajoittavat erilaiset allergia ja varsinkin se, että olen varsinainen tunnesyöjä. Jos on paha olo, parempi ruoka tekee siitä olosta vähän siedettävämmän. Samalla toki kiloja kertyy, kun 'parempi ruoka' ei yleensä ainakaan mun kohdalla tarkoita vihersmoothieita tai jotain superterveellisiä raakaruokia. Olen kyllä yrittänyt ottaa salaatit pätevänä lounaana ja muutenkin lisätä kasvisten syöntiä, mutta mikään herkkulakko ei mun motivaatiolla kyllä onnistu. Paremmin tämä onnistuu niin päin, että lisää hyviä juttuja syömiseensä, se sijaan että jättäisi kamalasti asioita pois. Yritän jaksaa myös laittaa ruokaa itse, niin ei tulisi ostettua niin paljon pikaruokaa. Toisaalta olen huono tuntemaan nälkää, joten aterioita tulee ihan huoletta skipattuakin, joten yksi pyrkimys on pitää jonkinlaisesta suhteellisen säännöllisestä ruokarytmistä kiinni. Nii-in, ja työpaikalla on joulukuussa ilmainen opastus kuntosalille, johon jo ilmottauduin. Katsotaan jos rohkaistuisin sitäkin puuhaa kokeilemaan jatkossa. Mites te, millä motivoitte itsenne liikkeelle ja syömään terveellisemmin?

07.12.2014

Strato

244 kirjaa, 643 viestiä

En tohon syömispuoleen oikein osaa vastata kun itselläkin se on erittäin epäsäännöllistä (vaikka toki koitan syödä terveellisesti), tosin olen alipainoinen joten se syömisen unohtelu ei mikään hyvä asia ole. Säännöllisen ruokarytmin kanssa kamppailen minäkin.

Liikuntapuoleen voisin suositella semmoista nettisivua kuin Heiaheia. Se on (ilmainen)liikuntapäiväkirja minne voi kirjailla hyötyliikunnat yms. Otin sen uutenavuotena käyttöön ja omalla kohdalla huomasin, että liikunnan määrä kasvoi. Tulee tavallaan kilpailtua itsensä kanssa.

Lisäksi voisi auttaa motivaatioon jos saisit jonkun lähtemään kaveriksi vaikka kävelylenkille tai sinne kuntosalille. Nimittäin kun toinen odottaa sua saapuvaksi sovittuun aikaan, niin ne kaikki syyt miksei huvita lähteä tuntuu pienenevän, eikä kehtaakaan tehdä ohareita kaverille :smile:

Tietysti tässäkin on vielä se säännöllisyys, eli kun kaverin kanssa (tai miksei itsekseenkin) on etukäteen laitettu kalenteriin päivä tai aika jolloin mennään, niin sekin (ainakin mulla) auttaa liikkumaan.

07.12.2014

Dyn ☆

542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä

Seura on kyllä rohkaiseva asia! Itselleni kävi tosin niin, että viime vuonna hyväksi havaittu seura työpaikalta osittain hiipui, kun yksi vaihtoi työpaikkaa ja toinen lähti loppukesästä Vietnamiin... ehkä vuodenvaihteessa tämäkin tilanne paranisi, kun saisi houkuteltua lisää lupauksia tehneitä työkavereita lähtemään sinne salille tai ryhmäliikuntatunneille. :wink:

Meillähän on jopa yliopistoliikunnan tilat ihan lähellä, ja henkilökunta saa opiskelijahintaan kausikortinkin, joten rahasta tuo ei ole kiinni.

Mistä te muut olette löytäneet urheiluseuraa? Puolisosta, kavereista, töistä?

07.12.2014

HourglassEyes

505 kirjaa, 57 kirja-arviota, 2775 viestiä

Meikäläisen paino on sahannut koko iän edestakaisin, tikkulaiha penskana, ylipainoinen ala-asteeteen vikat luokat, ihan ok hoikka taas teini-iän ja sitten jossain 20 ikävuoden jälkeen, kun paino lähti huonojen elintapojen seurauksena (liikaa ohrapirtelöä ja eineksiä) taas nousuun - enkä mä enää edes tajunnut, että se vaan nousi tasaisesti, pikkuhiljaa, koko ajan; tai ei halunnut huomata.
Kokeilin luontaistuotteita (nestesieppareita yms.); ei toiminut. Ilmouttauduin kuntosalille ja ajattelin että kalliit jäsenmaksut pakottavat käymään. Ja se toimi. Noin vuoden. Lopulta irtisanoin senkin, kun ei tullut enää käytyä kuin ihan satunnaisesti spinning tunnilla. (se oli tosin hauskaa).
Tästä kuitenkin innostuneena ostin kotiin spinning pyörän. .... No, onhan se ihan käypä päiväpeittotelinen nykyisin...

Mutta viime syksynä se sitten tapahtui. Ostin Prismasta vaa'an. Ja siinä keittiössä niitä lukemia tuijottaessa se iski. Todellisuus. Epätoivo. Ja sitten toivo. Mä pystyn tähän! Mä jumaliste pystyn tähän! Ei ole olemassa taikapilleriä, jolla mä tästä selviäisin.
Samana päivänä mä nappasin käteeni puhelinluettelon ja kattelin lähialueen karttoja; jos ei pelkkä lenkkeily kiinnosta, ni etsitään jotain minkä takia menisi kävelylle. Mä aloin aluksi kävelemään muutaman kilsan päässä sijaitsevaan Lidl'n myymälään, tai automarketille, joka sijaitsee vähän syrjemmällä. Katsomaan ihan vain maisemia jonnekin alueelle. Kirppiksille. Ja se oli kivaa! Tuli ulkoiltua ihan kivoja lenkkejä ja jossain vaiheessa mä tajusin, että mä ihan oikeasti pidin siitä kävelystä ja jopa kaipasin sitä, jos en pitkään aikaan päässyt ulos tuulettumaan.
Ruokavaliota tuli muokattua pikkuhiljaa; Opetin itseni täyttämään sen puolikkaan lautasen salaateilla ja alettiin tekemään enemmän ruokia itse einesten sijaan. Herkkujen osalta tein itseni kanssa diilin; jos haluan jotain hyvää, minun on se itse leivottava/tehtävä.
Minulla ei ole sellaista itsekuria, että pystyisin noudattamaan jotain tiettyä ruokavaliota pakonomaisesti, sen sijaan valitsin itselleni sopivan lähestymistavan, jonka opin työkaverilta: "Kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella" Minusta se oli helkkarin hyvä neuvo ja minulle se sopii mainiosti. Tiedän, että maailma ei kaadu siihen jos joskun syön suklaalevyn, jos en tee sitä jatkuvasti.

Tämän ahaa elämyksen sain siis reilu vuosi sitten. Painoni on pudonnut 6-7 kiloa siitä kun nousin siihen kirotulle vaa'alle ensimmäistä kertaa. Se saa pudota vielä paljon enemmänkin, mutta nyt ainakin tiedän, että suuntani on oikea, ja vaikka tällä hetkellä paino tuntuukin jämähtäneen paikoilleen, tiedän, että saan sen vielä uuteen laskuun.

Minä siis löysin inspiraationi alunperin mielekkäästä kävelystä, siitä että minulla oli syy miksi kävellä paikasta A paikkaan B. Nykyisin lähden jo ulos ihan vain siksi, että haluan - ja isäntäkin lähtee joskus mukaan! En vahdi jokaista suupalaani, mutta seuraan säännöllisesti painoani, jotta tiedän heti jos joku viikko alkaa mennä överiksi ja ehdin pysäyttää suuntauksen ajoissa.

Meikäläisen paino on sahannut koko iän edestakaisin, tikkulaiha penskana, ylipainoinen ala-asteeteen vikat luokat, ihan ok hoikka taas teini-iän ja sitten jossain 20 ikävuoden jälkeen, kun paino lähti huonojen elintapojen seurauksena (liikaa ohrapirtelöä ja eineksiä) taas nousuun - enkä mä enää edes tajunnut, että se vaan nousi tasaisesti, pikkuhiljaa, koko ajan; tai ei halunnut huomata. Kokeilin luontaistuotteita (nestesieppareita yms.); ei toiminut. Ilmouttauduin kuntosalille ja ajattelin että kalliit jäsenmaksut pakottavat käymään. Ja se toimi. Noin vuoden. Lopulta irtisanoin senkin, kun ei tullut enää käytyä kuin ihan satunnaisesti spinning tunnilla. (se oli tosin hauskaa). Tästä kuitenkin innostuneena ostin kotiin spinning pyörän. .... No, onhan se ihan käypä päiväpeittotelinen nykyisin... Mutta viime syksynä se sitten tapahtui. Ostin Prismasta vaa'an. Ja siinä keittiössä niitä lukemia tuijottaessa se iski. Todellisuus. Epätoivo. Ja sitten toivo. Mä pystyn tähän! [i][b]Mä jumaliste pystyn tähän![/b][/i] Ei ole olemassa taikapilleriä, jolla mä tästä selviäisin. Samana päivänä mä nappasin käteeni puhelinluettelon ja kattelin lähialueen karttoja; jos ei pelkkä lenkkeily kiinnosta, ni etsitään jotain minkä takia menisi kävelylle. Mä aloin aluksi kävelemään muutaman kilsan päässä sijaitsevaan Lidl'n myymälään, tai automarketille, joka sijaitsee vähän syrjemmällä. Katsomaan ihan vain maisemia jonnekin alueelle. Kirppiksille. Ja se oli kivaa! Tuli ulkoiltua ihan kivoja lenkkejä ja jossain vaiheessa mä tajusin, että mä ihan oikeasti pidin siitä kävelystä ja jopa kaipasin sitä, jos en pitkään aikaan päässyt ulos tuulettumaan. Ruokavaliota tuli muokattua pikkuhiljaa; Opetin itseni täyttämään sen puolikkaan lautasen salaateilla ja alettiin tekemään enemmän ruokia itse einesten sijaan. Herkkujen osalta tein itseni kanssa diilin; jos haluan jotain hyvää, minun on se itse leivottava/tehtävä. Minulla ei ole sellaista itsekuria, että pystyisin noudattamaan jotain tiettyä ruokavaliota pakonomaisesti, sen sijaan valitsin itselleni sopivan lähestymistavan, jonka opin työkaverilta: "Kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella" Minusta se oli helkkarin hyvä neuvo ja minulle se sopii mainiosti. Tiedän, että maailma ei kaadu siihen jos joskun syön suklaalevyn, jos en tee sitä jatkuvasti. Tämän ahaa elämyksen sain siis reilu vuosi sitten. Painoni on pudonnut 6-7 kiloa siitä kun nousin siihen kirotulle vaa'alle ensimmäistä kertaa. Se saa pudota vielä paljon enemmänkin, mutta nyt ainakin tiedän, että suuntani on oikea, ja vaikka tällä hetkellä paino tuntuukin jämähtäneen paikoilleen, tiedän, että saan sen vielä uuteen laskuun. Minä siis löysin inspiraationi alunperin mielekkäästä kävelystä, siitä että minulla oli syy miksi kävellä paikasta A paikkaan B. Nykyisin lähden jo ulos ihan vain siksi, että haluan - ja isäntäkin lähtee joskus mukaan! En vahdi jokaista suupalaani, mutta seuraan säännöllisesti painoani, jotta tiedän heti jos joku viikko alkaa mennä överiksi ja ehdin pysäyttää suuntauksen ajoissa.

Tykkäykset (1): Lukutoukka78

07.12.2014

Diara

239 kirjaa, 1 kirja-arvio, 518 viestiä

Olen aina ollut makean perään. Lapsena tuo ei niin haitannut, kun harrastin tanssia ja taitoluistelua monta kertaa viikossa. Olin siis ihan hoikassa kunnossa murrosikään asti. Sitten yksi kerrallaan liikuntaharrastukset alkoi jäädä pois koulukiireiden jyrätessä aikaa. Lopulta viimeinenkin liikuntaharrastus loppui polvilumpion mennessä sijoiltaan ja se sairasloma sitten katkaisi tanssitreenitkin. Paino nousi salakavalasti.

En vieläkään ole lihava, vaan lievästi ylipainoinen. Minulle noissa on ero, en koe itseäni lihavaksi. Aloitin reilu kuukausi sitten rauhakseen laihduttamaan. Pikkusiskon kanssa käydään kerran viikossa spinningissä ja luokkakaverin kanssa pyritään käymään 2 kertaa viikossa salilla tai jumpalla. Aina se ei onnistu, mutta siskon kanssa treenataan viikottain. On se ainakin parempi kuin ei mitään.

Koska olen makean perään, en nykyään osta kaupasta karkkia. Lähikauppa on tuossa ihan nurkan takana, mutta en todellakaan jonkun karkkipussin takia jaksa sinne lähteä. Makeanhimon iskiessä minulla ei sitten ole karkkia. Hetken kärvistelyn jälkeen se himo menee ohi.

Koulussa olen alkanut syömään joka päivä salaattilounaan. Meillä on todella hyvä salaattibaari, jossa salaatin ja perinteisten vihannesten lisäksi saa salaattiin laittaa pastaa tai riisiä sekä joka päivä on jokin "täyte", esim. kana tai feta, joista saa valita toisen. Salaatin saa koota itse kuten haluaa, niin siitä tulee erittäin hyvän makuinen, kun pahoja vihanneksia ei tarvitse ottaa. Melkein tekee noita salaatteja jo himo!

Kotona en syö päivällistä, pärjään ihan hyvin pelkällä lounaalla. Päivällisen korvaan yleensä itsetehdyillä marjapirtelöillä, joissa on maustamatonta jogurttia, banaani, vähän leseitä ja paljon itsepakastettuja marjoja. Pitää nälän poissa monta tuntia. Illalla riittää kuppi teetä ja joku hedelmä.

Kaikki tämä kuulostaa varmasti siltä, että painoa on lähtenyt roimasti. Opiskelijaelämän haittana on bileissä juodut siiderit ja krapulapäivänä aika usein syön pussin sipsiä, kun ei tee muuta mieli, mutta jotain on syötävä. Ei siis kovin terveellistä :cheesy: Painoa on nyt lähtenyt reilut 2kg.

Minulle vaan jotenkin käy aina niin, että kun alan päästä liikunnan makuun, niin jokin katkaisee harrastusbuumin. Viikko sitten kaaduin saunassa ja jalkapöydässä on hiusmurtuma. Kaikki ylimääräinen rasitus jalalle kielletty vielä reiluksi 2 viikoksi, ehkä pidempäänkin jos vielä sillon on jalka kipeä. Saan kävellä kouluun, en muuta. Jos ja kun side lähtee 2 viikon päästä jalasta onkin jo melkein joulu ja olen vanhemmilla, matkaa salille se 150km (kotikaupungissa ei tietenkään ole saman ketjun salia kuin mihin minulla on kortti). Seuraavan kerran taidan käydä salilla uudenvuoden jälkeen ja todennäköisesti nuo pudotetut kilot on tulleet takaisin :sad:

Olen aina ollut makean perään. Lapsena tuo ei niin haitannut, kun harrastin tanssia ja taitoluistelua monta kertaa viikossa. Olin siis ihan hoikassa kunnossa murrosikään asti. Sitten yksi kerrallaan liikuntaharrastukset alkoi jäädä pois koulukiireiden jyrätessä aikaa. Lopulta viimeinenkin liikuntaharrastus loppui polvilumpion mennessä sijoiltaan ja se sairasloma sitten katkaisi tanssitreenitkin. Paino nousi salakavalasti. En vieläkään ole lihava, vaan lievästi ylipainoinen. Minulle noissa on ero, en koe itseäni lihavaksi. Aloitin reilu kuukausi sitten rauhakseen laihduttamaan. Pikkusiskon kanssa käydään kerran viikossa spinningissä ja luokkakaverin kanssa pyritään käymään 2 kertaa viikossa salilla tai jumpalla. Aina se ei onnistu, mutta siskon kanssa treenataan viikottain. On se ainakin parempi kuin ei mitään. Koska olen makean perään, en nykyään osta kaupasta karkkia. Lähikauppa on tuossa ihan nurkan takana, mutta en todellakaan jonkun karkkipussin takia jaksa sinne lähteä. Makeanhimon iskiessä minulla ei sitten ole karkkia. Hetken kärvistelyn jälkeen se himo menee ohi. Koulussa olen alkanut syömään joka päivä salaattilounaan. Meillä on todella hyvä salaattibaari, jossa salaatin ja perinteisten vihannesten lisäksi saa salaattiin laittaa pastaa tai riisiä sekä joka päivä on jokin "täyte", esim. kana tai feta, joista saa valita toisen. Salaatin saa koota itse kuten haluaa, niin siitä tulee erittäin hyvän makuinen, kun pahoja vihanneksia ei tarvitse ottaa. Melkein tekee noita salaatteja jo himo! Kotona en syö päivällistä, pärjään ihan hyvin pelkällä lounaalla. Päivällisen korvaan yleensä itsetehdyillä marjapirtelöillä, joissa on maustamatonta jogurttia, banaani, vähän leseitä ja paljon itsepakastettuja marjoja. Pitää nälän poissa monta tuntia. Illalla riittää kuppi teetä ja joku hedelmä. Kaikki tämä kuulostaa varmasti siltä, että painoa on lähtenyt roimasti. Opiskelijaelämän haittana on bileissä juodut siiderit ja krapulapäivänä aika usein syön pussin sipsiä, kun ei tee muuta mieli, mutta jotain on syötävä. Ei siis kovin terveellistä :cheesy: Painoa on nyt lähtenyt reilut 2kg. Minulle vaan jotenkin käy aina niin, että kun alan päästä liikunnan makuun, niin jokin katkaisee harrastusbuumin. Viikko sitten kaaduin saunassa ja jalkapöydässä on hiusmurtuma. Kaikki ylimääräinen rasitus jalalle kielletty vielä reiluksi 2 viikoksi, ehkä pidempäänkin jos vielä sillon on jalka kipeä. Saan kävellä kouluun, en muuta. Jos ja kun side lähtee 2 viikon päästä jalasta onkin jo melkein joulu ja olen vanhemmilla, matkaa salille se 150km (kotikaupungissa ei tietenkään ole saman ketjun salia kuin mihin minulla on kortti). Seuraavan kerran taidan käydä salilla uudenvuoden jälkeen ja todennäköisesti nuo pudotetut kilot on tulleet takaisin :sad:

09.12.2014

Tero

13 kirjaa, 29 viestiä

Mulla oli vähän sama, että kokeilin monenlaisia kuntoilulajeja, eikä mikään napannut kovin pitkään. Sitten löysin joitain vuosia sitten juoksemisen. Olen aikaisemmin aina inhonnut sitä, mutta kaveri houkutteli juoksukouluun, ja silloin kaksi asiaa loksahti kohdalleen: 1) porukassa on kivampaa, ja ohjaajien kannustus auttaa jaksamaan, ja 2) kun joku oikeasti opettaa "jalasta pitäen", miten juostaan oikein, hommaan tulee yhtäkkiä mieltä (tekniikkalaji siis). On myös varsin palkitsevaa olla nelikymppisenä paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin ja huomata (rauhallisen) puolimaratonin jälkeen, että paukkuja olisi jäljellä jatkaa vielä pidempäänkin.

Voin suositella erittäin lämpimästi Vauhtisammakon juoksukoulua. Mukavat ja asiantuntevat ohjaajat, treenit joissa hyvinkin eritasoiset juoksijat pääsevät kamppailemaan itseään vastaan ilman, että haittaa jos joku muu on puolet nopeampi, monipuolista toimintaa, ja kaikkea mielenkiintoista oheisjuttuakin aina silloin tällöin. Koulu on Turusta kotoisin, mutta on laajentanut nykyisin myös Helsinkiin. Kevään kurssit alkavat helmikuun alussa (maksamaton mainos).

09.12.2014

Tero

13 kirjaa, 29 viestiä

Vimpainten ja teknologian avulla elämä paremmaksi! :-)

Kävelystä tykkääville, mutta pientä lisäkannustinta ja viihdykettä lenkeille kaipaaville: The Walk on mobiilipeli, jossa pelaaja on osa vakoojatarinaa. Tarina etenee kävellessä; loppuun päästyään kilometrejä on kertynyt n. 800.

Ja jos haluaa hiukan lisätä vauhtia, on Zombies, Run!, jossa saa juosta henkensä edestä zombiapokalypsin maailmassa.

09.12.2014

Moonlord

1006 kirjaa, 2038 viestiä

Olen sitä ihmistyyppiä joka on perinteisesti saanut syödä mitä on tykännyt ja kuinka paljon vaan maha vetää ilman lihoamista, mutta kolmenkympin jälkeen kun itsepuolustuslajiharrastus oli loppunut ja muutenkin siinä iässä alkaa aineenvaihdunta muuttua, alkoi painoakin tulla lisää. Sixpacki hävisi vatsasta ja vatsan kasvaessa hommasin vatsalihastentekotelineen ja oven ylärimaan kiinnitettävän leuanvetotangon ja aloin kuntoilemaan kotona.

Aina leuanvetoja siitä ovesta kulkiessani ja aamulla sarja vatsalihaksia ja punnerruksia. Samalla tiputin ruoka-annoksien kokoa, ei enää kukkuralautasellisia. Sain sixpackin pian uudestaan näkyviin ja kaveritkin huomasivat että hauiksiin oli tullut lisää kokoa pienellä leukojenvetämisellä.

Nyt on taas sama juttu. Kun aktiivinen juoksuharrastus loppui alkoi vatsa kasvamaan välittömästi kun en heti muuttanut ruokavaliotani. Taas sain tiputtaa ruoka-annoksieni kokoa kun energiaa ei enää mennytkään samaan malliin. Nyt ei enää ole tarvetta hommata sixpackia uudestaan joten koitetaan pitää homma hallinnassa ruokavaliolla.

Minulla on paha tapa napostella jatkuvasti kaikenlaista. Olen alkanut ostamaan porkkanaa, joka onkin ihan kivaa välipalapurtavaa ja välillä on päiviä jolloin ei tule keitettyä "oikeaa" ruokaa ollenkaan. Jos pikku välipaloilla saa näläntunteen pidettyä poissa niin mitä sitä väkisten ahtamaan itseään täyteen.

09.12.2014

Diara

239 kirjaa, 1 kirja-arvio, 518 viestiä

MoonlordMinulla on paha tapa napostella jatkuvasti kaikenlaista. Olen alkanut ostamaan porkkanaa, joka onkin ihan kivaa välipalapurtavaa ja välillä on päiviä jolloin ei tule keitettyä "oikeaa" ruokaa ollenkaan. Jos pikku välipaloilla saa näläntunteen pidettyä poissa niin mitä sitä väkisten ahtamaan itseään täyteen.

Heh, minäkin kokeilin porkkanoiden napostelua. Napostelin ehkä päivässä niitä liikaa, kun yön sain sitten kärvistellä vatsakivuissa. En jaksa kuoria niitä yhtä tai kahta kerrallaan niin sittehän tuli syötyä liikaa, kun oli valmiina kuorittuja edessä. Nyt syön paljon viinirypäleitä napostelumielessä. Olen kuullut, että niissä olisi paljon sokeria, mutta eiköhän pussillisessa karkkia ole enemmän.

#10

10.12.2014

Emelie

729 kirjaa, 100 kirja-arviota, 2743 viestiä

DynOlen yrittänyt jos jonkin sorttista terveellistä harrastusta, mutta aina niihin jotenkin lopahtaa into jo muutaman kuukauden jälkeen. Oikeastaan ainoa urheilulaji, joka pysyy, on ihan vain paikasta A paikkaan B kävely, ja sekin siksi, että tykkään käpötellä omin jalkoineni.

Kävely on mullakin kaiken liikunnan kuningatar, ja sehän onkin liikunnasta yksi parhaista, koska siinä liikutetaan oman kehon painoa. Motivaationa siihen toimii ehkä parhaiten se, että jossain välissä vain huomaa jaksavansa paremmin ja pitempiä matkoja. Ja itse ainakin huomasin sen, että paikat ovat vetreämmät kävelyn jälkeen.

HourglassEyesMutta viime syksynä se sitten tapahtui. Ostin Prismasta vaa'an. Ja siinä keittiössä niitä lukemia tuijottaessa se iski. Todellisuus. Epätoivo. Ja sitten toivo. Mä pystyn tähän! Mä jumaliste pystyn tähän! Ei ole olemassa taikapilleriä, jolla mä tästä selviäisin.

Mä sain tällaisen äkkiherätyksen kun ostin kehonkoostumusvaa'an muutama vuosi sitten. Rasvaprosentti oli liian korkea siihen nähdnen mitä kuvittelin ja lihasluustoprosentti liian matala. En tiedä kuinka tarkkoja mittaukset tuollaisella vaa'alla loppujen lopuksi ovat, mutta jos mittaa samalla laitteella suurin piirtein samoihin aikoihin, muutokset pitäisi havaita kohtuu selvästi. Tällaisesta kokemuksesta minäkin sain tahtoa yrittää tehdä asialle jotain ja nyt olenkin innokas salilla kävijä. Rasvaprosentti on tippunut selvästi ja lihasluustoprosentti noussut. Vielä parempiin tuloksiin pääsisi varmasti, jos jaksaisin parantaa ruokavaliota.

Diara Viikko sitten kaaduin saunassa ja jalkapöydässä on hiusmurtuma. Kaikki ylimääräinen rasitus jalalle kielletty vielä reiluksi 2 viikoksi, ehkä pidempäänkin jos vielä sillon on jalka kipeä.

Tämä on kyllä ikävää. :huh: Minulla oli viime vuonna vain paha rasitusvamma jalkapöydässä seurauksena huonoista kengistä ja paljosta kävelystä. Kannattaa tosissaan antaa jalan levätä kunnolla eikä tehdä niin kuin minä, joka viikko jalan kipeytymisen jälkeen paineli jo 10 km kävelyitä. Seuraksena tästä oli, että jalka pysyi kipeänä pari kuukautta. Söi kyllä suuremmat kävelyhalut pitkäksi aikaa.

Okay, mä taidan tällä hetkellä edustaa enemmän sitä liikkuvaa sorttia kuin varsinaisesti sohvan nurkassa paremmin viihtyvää, mutta aina ei ole ollut niin. Olen aina ollut hoikka/normaalipainoinen, mutta sekään ei tarkoita sitä, että elämäntavat olisivat terveelliset. [quote=Dyn]Olen yrittänyt jos jonkin sorttista terveellistä harrastusta, mutta aina niihin jotenkin lopahtaa into jo muutaman kuukauden jälkeen. Oikeastaan ainoa urheilulaji, joka pysyy, on ihan vain paikasta A paikkaan B kävely, ja sekin siksi, että tykkään käpötellä omin jalkoineni.[/quote] Kävely on mullakin kaiken liikunnan kuningatar, ja sehän onkin liikunnasta yksi parhaista, koska siinä liikutetaan oman kehon painoa. Motivaationa siihen toimii ehkä parhaiten se, että jossain välissä vain huomaa jaksavansa paremmin ja pitempiä matkoja. Ja itse ainakin huomasin sen, että paikat ovat vetreämmät kävelyn jälkeen. [quote=HourglassEyes]Mutta viime syksynä se sitten tapahtui. Ostin Prismasta vaa'an. Ja siinä keittiössä niitä lukemia tuijottaessa se iski. Todellisuus. Epätoivo. Ja sitten toivo. Mä pystyn tähän! Mä jumaliste pystyn tähän! Ei ole olemassa taikapilleriä, jolla mä tästä selviäisin.[/quote] Mä sain tällaisen äkkiherätyksen kun ostin kehonkoostumusvaa'an muutama vuosi sitten. Rasvaprosentti oli liian korkea siihen nähdnen mitä kuvittelin ja lihasluustoprosentti liian matala. En tiedä kuinka tarkkoja mittaukset tuollaisella vaa'alla loppujen lopuksi ovat, mutta jos mittaa samalla laitteella suurin piirtein samoihin aikoihin, muutokset pitäisi havaita kohtuu selvästi. Tällaisesta kokemuksesta minäkin sain tahtoa yrittää tehdä asialle jotain ja nyt olenkin innokas salilla kävijä. Rasvaprosentti on tippunut selvästi ja lihasluustoprosentti noussut. Vielä parempiin tuloksiin pääsisi varmasti, jos jaksaisin parantaa ruokavaliota. [quote=Diara] Viikko sitten kaaduin saunassa ja jalkapöydässä on hiusmurtuma. Kaikki ylimääräinen rasitus jalalle kielletty vielä reiluksi 2 viikoksi, ehkä pidempäänkin jos vielä sillon on jalka kipeä. [/quote] Tämä on kyllä ikävää. :huh: Minulla oli viime vuonna vain paha rasitusvamma jalkapöydässä seurauksena huonoista kengistä ja paljosta kävelystä. Kannattaa tosissaan antaa jalan levätä kunnolla eikä tehdä niin kuin minä, joka viikko jalan kipeytymisen jälkeen paineli jo 10 km kävelyitä. Seuraksena tästä oli, että jalka pysyi kipeänä pari kuukautta. Söi kyllä suuremmat kävelyhalut pitkäksi aikaa.

#11

10.12.2014

Piru Naiseksi

1064 viestiä

Tuntuu siltä, että ihmisillä on tapana jojoilla myös elämäntapojensa terveellisyyksin: Ei harrasteta muuta liikuntaa kuin tallustelua sohvan ja jääkaapin välillä kaapista mitä rasvaisimpia ja makeimpia ruokia poimien. Tästä herätään päiväkirjaa orjallisesti noudattavaksi, ortorektiseksi himoliikkujaksi.
Lienee niin, ettei kovinkaan moni ihminen pysty noudattamaan luontonsa vastaisen kurinalaista elämää kovinkaan pitkään, vaan usein kurinalaisuutta seuraa repsahdus aiempaan, epäterveelliseen elämäntyyliin. Ihmettelen, miksi ihmisen on niin vaikeaa löytää tasapaino ylettömän terveellisen ja täysin kehon hyvinvointia laiminlyövän elämäntyylin välillä. Onko niin, että meidät on geeniperimin valmistettu tilaisuuden tullen nautiskelijoiksi, runsauden aikana ahmijoiksi, mahdollisimman taloudellisiksi liikkujiksi?

#12

17.12.2014

Fiktiivi

371 viestiä

Piru NaiseksiTuntuu siltä, että ihmisillä on tapana jojoilla myös elämäntapojensa terveellisyyksin: Ei harrasteta muuta liikuntaa kuin tallustelua sohvan ja jääkaapin välillä kaapista mitä rasvaisimpia ja makeimpia ruokia poimien. Tästä herätään päiväkirjaa orjallisesti noudattavaksi, ortorektiseksi himoliikkujaksi.
Lienee niin, ettei kovinkaan moni ihminen pysty noudattamaan luontonsa vastaisen kurinalaista elämää kovinkaan pitkään, vaan usein kurinalaisuutta seuraa repsahdus aiempaan, epäterveelliseen elämäntyyliin. Ihmettelen, miksi ihmisen on niin vaikeaa löytää tasapaino ylettömän terveellisen ja täysin kehon hyvinvointia laiminlyövän elämäntyylin välillä. Onko niin, että meidät on geeniperimin valmistettu tilaisuuden tullen nautiskelijoiksi, runsauden aikana ahmijoiksi, mahdollisimman taloudellisiksi liikkujiksi?

On toki niin, että nykyajan teollisuusmaiden tilanne jossa riittävästi liikuntaa saadakseen on nähtävä erityistä vaivaa, on varsin tuore käänne ihmiskunnan historiassa. Aiemmin ongelma on ollut enemmänkin ylirasitus ja aliravitsemus.

Tämä ei kuitenkaan estä lukemattomia ihmisiä harrastamasta liikuntaa. Yksilöiden taipumusten välillä on epäilemättä eroja, mutta näkemykseni ja kokemukseni on, että liikunnallisen elämäntavan voi omaksua omaamatta suurempia synnynnäisiä urheilijan lahjoja.

Nähdäkseni ongelma on usein, että jos älyllisesti suuntautunut ihminen lähtee kuntoilemaan, päämäärä (hyväkuntoinen keho) jaksaa motivoida salilla käymistä ja lenkkeilyä jonkin aikaa, mutta ei lopulta kanna niin pitkälle että elämäntavan muutoksesta tulisi pysyvä, koska loppujen lopuksi kyseistä ihmistä motivoivat eniten älylliset ja osaamiseen liittyvät saavutukset. Tällöin olisi parempi kiinnittää huomio päämäärän sijasta keinoihin ja valita sellainen liikuntamuoto, joka tarjoaa myös älyllistä haastetta ja stimulaatiota. Näin menetellen ei tarvitse toimia luontoaan vastaan ja saa silti liikuntaa.

Monet varmaan tälläkin foorumilla pelaavat haastavia pelejä, jotka vaativat harjoittelua ja keskittymistä. Sen sijaan että istuu illat koneen ääressä, pelaa CS ja juo ES, voi aloittaa jonkin taitoa ja taktiikkaa vaativan liikuntamuodon harjoittelun. Sellainen on mielenkiintoista ja siinä saa liikuntaa kaupan päälle.

[quote="Piru Naiseksi" post=25441]Tuntuu siltä, että ihmisillä on tapana jojoilla myös elämäntapojensa terveellisyyksin: Ei harrasteta muuta liikuntaa kuin tallustelua sohvan ja jääkaapin välillä kaapista mitä rasvaisimpia ja makeimpia ruokia poimien. Tästä herätään päiväkirjaa orjallisesti noudattavaksi, ortorektiseksi himoliikkujaksi. Lienee niin, ettei kovinkaan moni ihminen pysty noudattamaan luontonsa vastaisen kurinalaista elämää kovinkaan pitkään, vaan usein kurinalaisuutta seuraa repsahdus aiempaan, epäterveelliseen elämäntyyliin. Ihmettelen, miksi ihmisen on niin vaikeaa löytää tasapaino ylettömän terveellisen ja täysin kehon hyvinvointia laiminlyövän elämäntyylin välillä. Onko niin, että meidät on geeniperimin valmistettu tilaisuuden tullen nautiskelijoiksi, runsauden aikana ahmijoiksi, mahdollisimman taloudellisiksi liikkujiksi?[/quote] On toki niin, että nykyajan teollisuusmaiden tilanne jossa riittävästi liikuntaa saadakseen on nähtävä erityistä vaivaa, on varsin tuore käänne ihmiskunnan historiassa. Aiemmin ongelma on ollut enemmänkin ylirasitus ja aliravitsemus. Tämä ei kuitenkaan estä lukemattomia ihmisiä harrastamasta liikuntaa. Yksilöiden taipumusten välillä on epäilemättä eroja, mutta näkemykseni ja kokemukseni on, että liikunnallisen elämäntavan voi omaksua omaamatta suurempia synnynnäisiä urheilijan lahjoja. Nähdäkseni ongelma on usein, että jos älyllisesti suuntautunut ihminen lähtee kuntoilemaan, päämäärä (hyväkuntoinen keho) jaksaa motivoida salilla käymistä ja lenkkeilyä jonkin aikaa, mutta ei lopulta kanna niin pitkälle että elämäntavan muutoksesta tulisi pysyvä, koska loppujen lopuksi kyseistä ihmistä motivoivat eniten älylliset ja osaamiseen liittyvät saavutukset. Tällöin olisi parempi kiinnittää huomio päämäärän sijasta keinoihin ja valita sellainen liikuntamuoto, joka tarjoaa myös älyllistä haastetta ja stimulaatiota. Näin menetellen ei tarvitse toimia luontoaan vastaan ja saa silti liikuntaa. Monet varmaan tälläkin foorumilla pelaavat haastavia pelejä, jotka vaativat harjoittelua ja keskittymistä. Sen sijaan että istuu illat koneen ääressä, pelaa CS ja juo ES, voi aloittaa jonkin taitoa ja taktiikkaa vaativan liikuntamuodon harjoittelun. Sellainen on mielenkiintoista ja siinä saa liikuntaa kaupan päälle.

#13

17.12.2014

Echramath

4 kirjaa, 452 viestiä

No jaa. Toisaalta työni nykyään semmoisesta asioiden pähkimistä 37,5h viikossa, puhelin soi ja koko ajan tulee jotain uutta asiaa. Sitten olen toisaalta harrastanut maantiepyöräilyä eikun siis ajellut maantietä ympäriinsä nyt kun sain sen työn myötä rahaa ja sitä myöten pyörän jolla viitsin ajella kymmeniä kilometrejä putkeen (Surly Steamroller, ei se vähän hassu valmistuote vaan sekalaisia osia ko. runkoon ripusteltuna). Ei mitään kelloa vastaan ajo pikatien reunassa gramma-optimoiduilla hiilikuituraketilla, laitan tuohon rautapyörään ison satulalaukun ja ajan jonnekin muutaman kymmenen kilometrin päähän pikkuteitä pitkin ja tulen jotain toista reittiä takaisin. Tuossa vehkeessä ei ole edes vaihteita, sen kun ajaa vaan, eikä tarvitse ajatella yhtään mitään.

#14

18.12.2014

Rinja

847 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1031 viestiä

FiktiiviMonet varmaan tälläkin foorumilla pelaavat haastavia pelejä, jotka vaativat harjoittelua ja keskittymistä. Sen sijaan että istuu illat koneen ääressä, pelaa CS ja juo ES, voi aloittaa jonkin taitoa ja taktiikkaa vaativan liikuntamuodon harjoittelun. Sellainen on mielenkiintoista ja siinä saa liikuntaa kaupan päälle.

Olisiko jollakulla antaa vinkkejä tuollaisista liikuntamuodoista? Eritoten sellaisista, jotka eivät vaadi useampaa ihmistä, isoa alkupanostusta tai suurempaa suunnittelua?

Tavoitteellisuus olisi kivaa. Nuo Teron linkkaamat kävely- ja juoksupelit itse asiassa alkoivat kovasti kiinnostaa, koska jos minulla on selkeitä tavoitteita niin jaksan niiden innoittamana tehdä ns. tylsiäkin juttuja vaikka kuinka pitkään, mutta minulla ei valitettavasti ole sopivaa puhelinta :( Onko joitain muita tuollaisia "liikuntapelejä"? Kuulin joskus jostain sellaisesta, jossa tyyliin napattiin pokemoneja liikkumalla, mutta siihenkään minulla ei taida olla laitetta.

Niin, konsolipelit olisivat sitten vielä oma juttunsa, ainakin jos jostain saisi halvalla liiketunnistesysteemit tai Wiin. Onko niiden pelien joukossa sellaisia oikeasti kiinnostavia ja koukuttavia, sellaisia joissa olisi tavoitteita tarjolla pitkälle ajalle? Perinteinen tanssimatto ei välttämättä ole minun juttuni.

#15

18.12.2014

Diara

239 kirjaa, 1 kirja-arvio, 518 viestiä

Minun vanhemmillani on Wii ja siihen se WiiFit-lauta. Silloin vielä, kun asuin lapsuudenkotonani, tuota tuli pelattua aika paljon. Koukuttava elementti siinä oli se, että yritti aina saada paremmat pisteet kuin mitä siskot olivat saaneet. Erityisen hankalaksi osoittautui mäkihyppy, isosiskollani oli jotenkin maagisen hyvä ajoitus- ja tasapainokyky, ja hänen hyppynsä lensivät sen parikymmentä metriä pidemmälle kuin meillä muilla. Steppilautatunnilla minä onnistuin parhaiten pysymään rytmissä ja astumaan laudalle juuri oikealla sekunnin murto-osalla, siskojen räpistellessä perässä.

Pelissä pystyi myös lähtemään juoksulenkille. Tai siis pelaaja juoksi kotona paikallaan telkkarin edessä ja hahmon maisemat ruudulla vaihtui. Tämä toimi ainakin minulla parhaiten niin, että juoksun ajaksi laitoin jonkin tv-kanavan päälle ja katsoin leffaa tai sarjaa sen aikaa. Wiin kapula kyllä ilmoittaa äänellä sitten, kun juoksu on valmis.

Meillä oli muistaakseni kaksi erilaista WiiFit-peliä, joissa oli paljon erilaisia pieniä harjoituksia, joista sai tehtyä kokonaisuuksia. Ohjelmassa tehtiin aina aluksi pienimuotoinen kuntotesti (lähinnä testattiin tasapainokyvyn parantumista) ja seurattiin painon muutosta. Peliin sai asetettua oman henkilökohtaisen tavoitteen jos niin halusi.

Ainoa haittapuoli näissä peleissä on mielestäni se, että vaikka ne tekevät todella hyvää tasapainokyvylle, ainoastaan juoksulenkin aikana tuli oikeasti hiki. Eli ei se peli ihan oikeaa liikuntaa korvaa.

Ja lopuksi perinteisestä tanssimatosta, kun sellainenkin meillä oli kotona. Tulee muuten hiki! Parikymmentä minuuttia päivässä kun jaksaa harjoitella niin huomaa itsekin, että vähitellen jaksaa tehdä paremmin ja pystyy tekemään vaikeampia askelsarjoja. Kehityksen huomaa todella lyhyessä ajassa, kunto nousee ja jalan lihakset vahvistuu. Ensimmäisen päivän jälkeen (varsinkin jos pelaa sen 2 tuntia niin kuin me alkuinnostuksen vallassa) oli vaikea kävellä, kun jalat oli niin kipeät kaikista hypyistä ja käännöksistä. Mutta kun alkukivusta pääsi yli, niin tuloksia alkoi näkymään aika nopasti. Helppoa ja tehokasta, suosittelen lämpimästi jos yhtään kiinnostaa. (Ja tästä hehkutuksesta heräsi into alkaa metsästämään omaan kotiin tanssimattoa)

Minun vanhemmillani on Wii ja siihen se WiiFit-lauta. Silloin vielä, kun asuin lapsuudenkotonani, tuota tuli pelattua aika paljon. Koukuttava elementti siinä oli se, että yritti aina saada paremmat pisteet kuin mitä siskot olivat saaneet. Erityisen hankalaksi osoittautui mäkihyppy, isosiskollani oli jotenkin maagisen hyvä ajoitus- ja tasapainokyky, ja hänen hyppynsä lensivät sen parikymmentä metriä pidemmälle kuin meillä muilla. Steppilautatunnilla minä onnistuin parhaiten pysymään rytmissä ja astumaan laudalle juuri oikealla sekunnin murto-osalla, siskojen räpistellessä perässä. Pelissä pystyi myös lähtemään juoksulenkille. Tai siis pelaaja juoksi kotona paikallaan telkkarin edessä ja hahmon maisemat ruudulla vaihtui. Tämä toimi ainakin minulla parhaiten niin, että juoksun ajaksi laitoin jonkin tv-kanavan päälle ja katsoin leffaa tai sarjaa sen aikaa. Wiin kapula kyllä ilmoittaa äänellä sitten, kun juoksu on valmis. Meillä oli muistaakseni kaksi erilaista WiiFit-peliä, joissa oli paljon erilaisia pieniä harjoituksia, joista sai tehtyä kokonaisuuksia. Ohjelmassa tehtiin aina aluksi pienimuotoinen kuntotesti (lähinnä testattiin tasapainokyvyn parantumista) ja seurattiin painon muutosta. Peliin sai asetettua oman henkilökohtaisen tavoitteen jos niin halusi. Ainoa haittapuoli näissä peleissä on mielestäni se, että vaikka ne tekevät todella hyvää tasapainokyvylle, ainoastaan juoksulenkin aikana tuli oikeasti hiki. Eli ei se peli ihan oikeaa liikuntaa korvaa. Ja lopuksi perinteisestä tanssimatosta, kun sellainenkin meillä oli kotona. Tulee muuten hiki! Parikymmentä minuuttia päivässä kun jaksaa harjoitella niin huomaa itsekin, että vähitellen jaksaa tehdä paremmin ja pystyy tekemään vaikeampia askelsarjoja. Kehityksen huomaa todella lyhyessä ajassa, kunto nousee ja jalan lihakset vahvistuu. Ensimmäisen päivän jälkeen (varsinkin jos pelaa sen 2 tuntia niin kuin me alkuinnostuksen vallassa) oli vaikea kävellä, kun jalat oli niin kipeät kaikista hypyistä ja käännöksistä. Mutta kun alkukivusta pääsi yli, niin tuloksia alkoi näkymään aika nopasti. Helppoa ja tehokasta, suosittelen lämpimästi jos yhtään kiinnostaa. (Ja tästä hehkutuksesta heräsi into alkaa metsästämään omaan kotiin tanssimattoa)

#16

18.12.2014

Puolikuu

191 kirjaa, 29 kirja-arviota, 586 viestiä

Fiktiivi Nähdäkseni ongelma on usein, että jos älyllisesti suuntautunut ihminen lähtee kuntoilemaan, päämäärä (hyväkuntoinen keho) jaksaa motivoida salilla käymistä ja lenkkeilyä jonkin aikaa, mutta ei lopulta kanna niin pitkälle että elämäntavan muutoksesta tulisi pysyvä, koska loppujen lopuksi kyseistä ihmistä motivoivat eniten älylliset ja osaamiseen liittyvät saavutukset.

Tässäpä nimenomaan onkin ongelman ydin. Liikunta ei vaan kiinnosta tarpeeksi, jotta sille löytäisi aikaa. Minusta on paljon hauskempaa istua kotona lukemassa tai opiskelemassa kuin nostaa painoja salilla. Aerobic tai muut ryhmäliikuntamuodot tai joukkuepelit eivät kiinnosta sitten yhtään. Eikä sen pahemmin varsinainen lihasmassan kasvattaminenkaan.

Unisportissa alkaa näemmä pian uusi balettikurssi, jospa sitä tällä kertaa onnistuisi. Toinen vaihtoehto voisi tietty olla potkunyrkkeily. Kellään kokemuksia kummastakaan?

Olin elokuussa melontakurssilla ja pidin kovasti. Ainakin käsille tuli käyttöä. Tykkäsin myöd joskus kovasti luistelemisesta ja kävin usein luistelemassa koulun jääkentällä. Nyt luistimet pitäisi käydä kyllä teroittamassa. Helsingissä on todella paljon luistelukenttiä, joista monet vain ovat luonnonjääkenttiä. Tekojäät ovat näemmä maksullisia. Ja jäähallissa luistelu… ei. :roll:

EDIT: En silti tiedä onko potkunyrkkeily hyvä laji ilmiselle, joka ei halua saada aivotärähdystä.

Niinpä niin. Olen hämmentyneenä seurannut koko Suomen vallannutta fitness-buumia. Tuntuu, että joka toinen joko käy salilla tai harjoittelee maratonia. No okei, omassa kaveripiirissäni on aika epäliikunnallisia nörttejä, mutta entisessä työpaikassani markkinointiyrityksessä kyllä salilla käynti ja lenkkeily oli se juttu. Ihmiset sekoittelivat niitä hurmaavan näköisiä proteiinijuomia, vetivät rahkaa lounastunnilla ja suuntasivat töistä salille. Minä ja muutama 50+ tyyppi taidettiin olla sen putiikin epäliikunnallisimmat ihmiset. Mulla ei ole ongelmia painon kanssa, mutta kun ei enää tule paljoa liikuttua, olen alkanut huolestumaan kunnon rapautumisesta. Lapsena tuli liikuttua ihan itsestään, koulussa oli liikuntaa ja Porvoossa asuessani tuli pyöräiltyä kouluun ja kaupungille, pääosin siksi että välimatkat olivat lyhemmät ja julkinen liikenne surkeaa. Olen yrittänyt käydä uimassa, mutta nyt sekin on jäänyt. Viime syksynä ilmoittauduin Unisportin aikuisbalettiin, mutta kun ryhmä oli täynnä, en jaksanut yrittää enää toiste. [quote="Fiktiivi" post=25920] Nähdäkseni ongelma on usein, että jos älyllisesti suuntautunut ihminen lähtee kuntoilemaan, päämäärä (hyväkuntoinen keho) jaksaa motivoida salilla käymistä ja lenkkeilyä jonkin aikaa, mutta ei lopulta kanna niin pitkälle että elämäntavan muutoksesta tulisi pysyvä, koska loppujen lopuksi kyseistä ihmistä motivoivat eniten älylliset ja osaamiseen liittyvät saavutukset. [/quote] Tässäpä nimenomaan onkin ongelman ydin. Liikunta ei vaan kiinnosta tarpeeksi, jotta sille löytäisi aikaa. Minusta on paljon hauskempaa istua kotona lukemassa tai opiskelemassa kuin nostaa painoja salilla. Aerobic tai muut ryhmäliikuntamuodot tai joukkuepelit eivät kiinnosta sitten yhtään. Eikä sen pahemmin varsinainen lihasmassan kasvattaminenkaan. Unisportissa alkaa näemmä pian uusi balettikurssi, jospa sitä tällä kertaa onnistuisi. Toinen vaihtoehto voisi tietty olla potkunyrkkeily. Kellään kokemuksia kummastakaan? Olin elokuussa melontakurssilla ja pidin kovasti. Ainakin käsille tuli käyttöä. Tykkäsin myöd joskus kovasti luistelemisesta ja kävin usein luistelemassa koulun jääkentällä. Nyt luistimet pitäisi käydä kyllä teroittamassa. Helsingissä on todella paljon luistelukenttiä, joista monet vain ovat luonnonjääkenttiä. Tekojäät ovat näemmä maksullisia. Ja jäähallissa luistelu… ei. :roll: EDIT: En silti tiedä onko potkunyrkkeily hyvä laji ilmiselle, joka ei halua saada aivotärähdystä.

#17

18.12.2014

Strato

244 kirjaa, 643 viestiä

Puolikuu

Unisportissa alkaa näemmä pian uusi balettikurssi, jospa sitä tällä kertaa onnistuisi. Toinen vaihtoehto voisi tietty olla potkunyrkkeily. Kellään kokemuksia kummastakaan?

Potkunyrkkeilyä on tullut kokeiltua yhden 2h kerran (tykkäsin kyllä kovasti :wink:

), mutta kamppailulajeja olen harrastanut 11 vuotiaasta lähtien, joten siltä kannalta osaan kyllä jonkin verran kertoa potkunyrkkeilystä lajina ja kamppailulajeista yleensäkin. Mutta puhutaanpa siitä potkunyrkkeilystä. Ensinnäkään sen aloittaminen ei vaadi kummoistakaan kuntoa, eikä myöskään mitään varusteita. Alkeiskurssilla lähdetään ihan perusasioista (kuten kaikissa kamppailulajeissa) ja kunto kyllä kohenee siinä ihan huomaamatta. Jos satut jostain youtubesta tms. katselemaan videoita niin ei kannata säikkyä. Varsinkin alussa kontakti on kevyttä (jos sitä otetaan) ja silloinkin valmentaja pitää huolta, että kaikilla on tarvittavat suojavarusteet.

Ainakin mulla aina kasvaa harjoitellessa motivaatio, kun a) saan opeteltavaksi uuden tekniikan ja b) kun opin sen uuden tekniikan. Potkunyrkkeilyssä edistystä mitataan myös vyöarvoilla (jotka käsittääkseni on melko pitkälti lainattu karatesta). Tällä on se merkitys, että tietyt harjoittelumuodot on tarkoitettu tietyn tasoisille ihmisille jotta heillä olisi tarvittavat taidot valmiina. Myös vyöarvojen saanti voi siis toimia motivaattorina, kun on joku konkreettinen osoitus siitä, että taidot ovat kehittyneet. Ja kuvittelisin, että se voi sopia hyvin myös älyköille (olenhan itsekin sellainen, hehe), onhan siinä kuitenkin älyllistäkin haastetta mukana (varsinkin hieman myöhemmässä vaiheessa).

Eli jos yhtään kiinnostaa, niin suosittelen menemään kokeilemaan. Yleensä kamppistreeneissä saa muutaman kerran käydä ilmaiseksi koittamassa ilman sitoutumista mihinkään.

Ja jos heräsi jotain kysymyksiä tai en vastannut johonkin mikä liikkuu mielessä niin kysy pois, joko tässä ketjussa tai yksärillä :smile:

[quote="Puolikuu" post=25948] Unisportissa alkaa näemmä pian uusi balettikurssi, jospa sitä tällä kertaa onnistuisi. Toinen vaihtoehto voisi tietty olla potkunyrkkeily. Kellään kokemuksia kummastakaan? [/quote] Potkunyrkkeilyä on tullut kokeiltua yhden 2h kerran (tykkäsin kyllä kovasti :wink: ), mutta kamppailulajeja olen harrastanut 11 vuotiaasta lähtien, joten siltä kannalta osaan kyllä jonkin verran kertoa potkunyrkkeilystä lajina ja kamppailulajeista yleensäkin. Mutta puhutaanpa siitä potkunyrkkeilystä. Ensinnäkään sen aloittaminen ei vaadi kummoistakaan kuntoa, eikä myöskään mitään varusteita. Alkeiskurssilla lähdetään ihan perusasioista (kuten kaikissa kamppailulajeissa) ja kunto kyllä kohenee siinä ihan huomaamatta. Jos satut jostain youtubesta tms. katselemaan videoita niin ei kannata säikkyä. Varsinkin alussa kontakti on kevyttä (jos sitä otetaan) ja silloinkin valmentaja pitää huolta, että kaikilla on tarvittavat suojavarusteet. Ainakin mulla aina kasvaa harjoitellessa motivaatio, kun a) saan opeteltavaksi uuden tekniikan ja b) kun opin sen uuden tekniikan. Potkunyrkkeilyssä edistystä mitataan myös vyöarvoilla (jotka käsittääkseni on melko pitkälti lainattu karatesta). Tällä on se merkitys, että tietyt harjoittelumuodot on tarkoitettu tietyn tasoisille ihmisille jotta heillä olisi tarvittavat taidot valmiina. Myös vyöarvojen saanti voi siis toimia motivaattorina, kun on joku konkreettinen osoitus siitä, että taidot ovat kehittyneet. Ja kuvittelisin, että se voi sopia hyvin myös älyköille (olenhan itsekin sellainen, hehe), onhan siinä kuitenkin älyllistäkin haastetta mukana (varsinkin hieman myöhemmässä vaiheessa). Eli jos yhtään kiinnostaa, niin suosittelen menemään kokeilemaan. Yleensä kamppistreeneissä saa muutaman kerran käydä ilmaiseksi koittamassa ilman sitoutumista mihinkään. Ja jos heräsi jotain kysymyksiä tai en vastannut johonkin mikä liikkuu mielessä niin kysy pois, joko tässä ketjussa tai yksärillä :smile:

#18

23.12.2014

Fiktiivi

371 viestiä

Rinja
FiktiiviMonet varmaan tälläkin foorumilla pelaavat haastavia pelejä, jotka vaativat harjoittelua ja keskittymistä. Sen sijaan että istuu illat koneen ääressä, pelaa CS ja juo ES, voi aloittaa jonkin taitoa ja taktiikkaa vaativan liikuntamuodon harjoittelun. Sellainen on mielenkiintoista ja siinä saa liikuntaa kaupan päälle.
Olisiko jollakulla antaa vinkkejä tuollaisista liikuntamuodoista? Eritoten sellaisista, jotka eivät vaadi useampaa ihmistä, isoa alkupanostusta tai suurempaa suunnittelua?

Kamppailulajit vaativat useampaa ihmistä, mutta yksinkin voi harjoitella jossain määrin. Käsitteen sisälle mahtuu hyvin monenlaista toimintaa taijista nyrkkeilyyn, ja vähänkään isommassa kaupungissa tarjontaa on runsaasti. Yleisesti ottaen varsin edullisia harrastuksia. Spefitriviaa: Robert E. Howard nyrkkkeili ja Fritz Leiber miekkaili.

Parkour. Voi harjoitella yksinkin, joskin porukassa se on hauskempaa ja on toki suositeltavaa että joku opastaa alkuun. Investoinniksi ei tarvitse muuta kuin sopivat kengät (esim. Feiyue-kumitossut noin 20 e / pari). Kesäkauden ulkopuolella tarvitaan sopivasti varusteltu sisätila. Parkour on varsin tehokasta kuntoilua ja taitoelementin ansiosta mielenkiintoisempaa kuin kuntosali.

Telinevoimistelussa tehtäneen samantapaisia harjoituksia kuin parkourissa, mutta kilpaurheilulajina siellä saattaa olla vähemmän innostusta ottaa aikuisiällä aloittavia mukaan. Kannattaa toki kysyä.

Kiipeily. Isommissa kaupungeissa on kiipeilypaikkoja, joissa voi käydä silloin kun itselle sopii. Hyvin tehokasta kuntoilua tämäkin, tosin hintavampaa kuin edellä mainitut vaihtoehdot. Mutta aktiivikiipeilijä toisaalta tuskin tarvitsee erikseen kuntosalikorttia. Spefitriviaa: muistaakseni M. John Harrison ja Alastair Reynolds kiipeilevät.

Uinti ja sukeltaminen, jos viihtyy vesielementissä. Jälkimmäinen tosin ei taida olla ihan halpaa.

Jousiammunta, jos pitää hyvin keskittyneestä toiminnasta joka vahvistaa ylävartalon lihaksia.

Sitten on toki kaikenlaistet pallopelit, joissa ongelmana voi olla taito- ja kunnianhimotasoltaan itseä vastaavan peliporukan löytäminen. Tampereen yliopiston roolipelaajat ovat ratkaiseet tämän ongelman järjestämällä oman viikottaisen lentopallovuoronsa.

Yksilölajeissakaan ei välttämättä kannata vältellä muita ihmisiä, vaan treeniseura saatta motivoida paremmin kuin yksin puurtaminen.

[quote="Rinja" post=25928][quote="Fiktiivi" post=25920]Monet varmaan tälläkin foorumilla pelaavat haastavia pelejä, jotka vaativat harjoittelua ja keskittymistä. Sen sijaan että istuu illat koneen ääressä, pelaa CS ja juo ES, voi aloittaa jonkin taitoa ja taktiikkaa vaativan liikuntamuodon harjoittelun. Sellainen on mielenkiintoista ja siinä saa liikuntaa kaupan päälle.[/quote] Olisiko jollakulla antaa vinkkejä tuollaisista liikuntamuodoista? Eritoten sellaisista, jotka eivät vaadi useampaa ihmistä, isoa alkupanostusta tai suurempaa suunnittelua?[/quote] Kamppailulajit vaativat useampaa ihmistä, mutta yksinkin voi harjoitella jossain määrin. Käsitteen sisälle mahtuu hyvin monenlaista toimintaa taijista nyrkkeilyyn, ja vähänkään isommassa kaupungissa tarjontaa on runsaasti. Yleisesti ottaen varsin edullisia harrastuksia. Spefitriviaa: Robert E. Howard nyrkkkeili ja Fritz Leiber miekkaili. Parkour. Voi harjoitella yksinkin, joskin porukassa se on hauskempaa ja on toki suositeltavaa että joku opastaa alkuun. Investoinniksi ei tarvitse muuta kuin sopivat kengät (esim. Feiyue-kumitossut noin 20 e / pari). Kesäkauden ulkopuolella tarvitaan sopivasti varusteltu sisätila. Parkour on varsin tehokasta kuntoilua ja taitoelementin ansiosta mielenkiintoisempaa kuin kuntosali. Telinevoimistelussa tehtäneen samantapaisia harjoituksia kuin parkourissa, mutta kilpaurheilulajina siellä saattaa olla vähemmän innostusta ottaa aikuisiällä aloittavia mukaan. Kannattaa toki kysyä. Kiipeily. Isommissa kaupungeissa on kiipeilypaikkoja, joissa voi käydä silloin kun itselle sopii. Hyvin tehokasta kuntoilua tämäkin, tosin hintavampaa kuin edellä mainitut vaihtoehdot. Mutta aktiivikiipeilijä toisaalta tuskin tarvitsee erikseen kuntosalikorttia. Spefitriviaa: muistaakseni M. John Harrison ja Alastair Reynolds kiipeilevät. Uinti ja sukeltaminen, jos viihtyy vesielementissä. Jälkimmäinen tosin ei taida olla ihan halpaa. Jousiammunta, jos pitää hyvin keskittyneestä toiminnasta joka vahvistaa ylävartalon lihaksia. Sitten on toki kaikenlaistet pallopelit, joissa ongelmana voi olla taito- ja kunnianhimotasoltaan itseä vastaavan peliporukan löytäminen. Tampereen yliopiston roolipelaajat ovat ratkaiseet tämän ongelman järjestämällä oman viikottaisen lentopallovuoronsa. Yksilölajeissakaan ei välttämättä kannata vältellä muita ihmisiä, vaan treeniseura saatta motivoida paremmin kuin yksin puurtaminen.

#19

24.12.2014

Fiktiivi

371 viestiä

PuolikuuEDIT: En silti tiedä onko potkunyrkkeily hyvä laji ilmiselle, joka ei halua saada aivotärähdystä.

Jos lähtee ottelemaan kisoihin, joissa on sallittua täysillä päähän lyöminen ja potkiminen, riski on luonnolliseti olemassa.

Myös usein toistuva kova sparraaminen on asia jota kannattaa harkita kahdesti, sillä viimeaikaisen tutkimustiedon mukaan sellaisetkin iskut jotka eivät tyrmää voivat vahingoittaa aivoja pidemmän päälle jos niitä tulee tarpeeksi.

Potkunyrkkeily taitaa kuitenkin olla varsin suosittua nimenomaan kuntoiluversiona, jossa ei lyödä ja potkita kaveria vaan välineitä.

#20

24.12.2014

Dyn ☆

542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä

FiktiiviNähdäkseni ongelma on usein, että jos älyllisesti suuntautunut ihminen lähtee kuntoilemaan, päämäärä (hyväkuntoinen keho) jaksaa motivoida salilla käymistä ja lenkkeilyä jonkin aikaa, mutta ei lopulta kanna niin pitkälle että elämäntavan muutoksesta tulisi pysyvä, koska loppujen lopuksi kyseistä ihmistä motivoivat eniten älylliset ja osaamiseen liittyvät saavutukset.

Tämä on kiinnostava näkökulma. Yleensä tulee olo, että vähemmän liikkuvia ihmisiä pidetään nimenomaan tyhminä, kun eivät tajua omaa parastaan. :roll:

En ole koskaan saanut kehon rääkkäämisestä minkäänlaisia kiksejä, pelkästään tuskaa, vaikka kovin moni ihan hyväkin tuttu kehuu hikitreenin jälkeistä fiilistä.

FiktiiviPotkunyrkkeily taitaa kuitenkin olla varsin suosittua nimenomaan kuntoiluversiona, jossa ei lyödä ja potkita kaveria vaan välineitä.

Jos on hommaamassa korttia liikuntakeskukseen, joka tarjoaa ryhmäliikuntatunteja, kannattaa kokeilla Bodycombatia. Se käyttää hyväkseen erilaisia taistelulajeja, mutta meikäläinenkin -- mitään koskaan harrastamatta -- pääsi ihan hyvin mukaan. Muutama kerta menee rytmissä pysymiseen. Se on muiden Less Millsin lajien tapaan melkoista rääkkiä, mutta liikkeet tehdään vetävän musan säestämänä ja yleensä niitä voi vähän helpottaa itselleen, kuten potkaista vähän alemmas tai jättää välistä toistoja (tai välineversioissa, kuten Body pump, ottaa vaan kevyemmät painot).

Mulla on vakaa aikomus ostaa taas Unisportin kausikortti ensi vuodeksi. Syksy jäi väliin, kun joko en ollut Suomessa tai sitten olin sairaana. Ryhmäliikuntatunneissa on se hyvä puoli, että vaikka kyse on yksilösuorituksesta, omaa panosta ei arvioi kukaan ja liikuntasaliin asti pääsemisen jälkeen homman voi jättää ohjaajalle. Ei tarvitse hirveästi ajatella, kun joku huutaa ohjeita ja musiikki on täysillä.

Tietty pitäisi sitten päästä sinne liikuntahallille asti... :roll:

RinjaOlisiko jollakulla antaa vinkkejä tuollaisista liikuntamuodoista? Eritoten sellaisista, jotka eivät vaadi useampaa ihmistä, isoa alkupanostusta tai suurempaa suunnittelua?

Mulle on monta kertaa suositeltu geokätköilyä älyköille sopivana nörttilajina, ja nykyään suurin osa puhelimistakin toimii hyvin GPS-paikantimena. Toki jos tällaista laitetta ei ole valmiiksi, siinä on jonkinlainen tarvittava rahallinen panostus. Saisi raitista ilmaakin. En ole saanut vielä aikaiseksi kokeilla itse.

[quote=Fiktiivi]Nähdäkseni ongelma on usein, että jos älyllisesti suuntautunut ihminen lähtee kuntoilemaan, päämäärä (hyväkuntoinen keho) jaksaa motivoida salilla käymistä ja lenkkeilyä jonkin aikaa, mutta ei lopulta kanna niin pitkälle että elämäntavan muutoksesta tulisi pysyvä, koska loppujen lopuksi kyseistä ihmistä motivoivat eniten älylliset ja osaamiseen liittyvät saavutukset.[/quote] Tämä on kiinnostava näkökulma. Yleensä tulee olo, että vähemmän liikkuvia ihmisiä pidetään nimenomaan tyhminä, kun eivät tajua omaa parastaan. :roll: En ole koskaan saanut kehon rääkkäämisestä minkäänlaisia kiksejä, pelkästään tuskaa, vaikka kovin moni ihan hyväkin tuttu kehuu hikitreenin jälkeistä fiilistä. [quote=Fiktiivi]Potkunyrkkeily taitaa kuitenkin olla varsin suosittua nimenomaan kuntoiluversiona, jossa ei lyödä ja potkita kaveria vaan välineitä.[/quote] Jos on hommaamassa korttia liikuntakeskukseen, joka tarjoaa ryhmäliikuntatunteja, kannattaa kokeilla Bodycombatia. Se käyttää hyväkseen erilaisia taistelulajeja, mutta meikäläinenkin -- mitään koskaan harrastamatta -- pääsi ihan hyvin mukaan. Muutama kerta menee rytmissä pysymiseen. Se on muiden Less Millsin lajien tapaan melkoista rääkkiä, mutta liikkeet tehdään vetävän musan säestämänä ja yleensä niitä voi vähän helpottaa itselleen, kuten potkaista vähän alemmas tai jättää välistä toistoja (tai välineversioissa, kuten Body pump, ottaa vaan kevyemmät painot). Mulla on vakaa aikomus ostaa taas Unisportin kausikortti ensi vuodeksi. Syksy jäi väliin, kun joko en ollut Suomessa tai sitten olin sairaana. Ryhmäliikuntatunneissa on se hyvä puoli, että vaikka kyse on yksilösuorituksesta, omaa panosta ei arvioi kukaan ja liikuntasaliin asti pääsemisen jälkeen homman voi jättää ohjaajalle. Ei tarvitse hirveästi ajatella, kun joku huutaa ohjeita ja musiikki on täysillä. Tietty pitäisi sitten päästä sinne liikuntahallille asti... :roll: [quote=Rinja]Olisiko jollakulla antaa vinkkejä tuollaisista liikuntamuodoista? Eritoten sellaisista, jotka eivät vaadi useampaa ihmistä, isoa alkupanostusta tai suurempaa suunnittelua?[/quote] Mulle on monta kertaa suositeltu geokätköilyä älyköille sopivana nörttilajina, ja nykyään suurin osa puhelimistakin toimii hyvin GPS-paikantimena. Toki jos tällaista laitetta ei ole valmiiksi, siinä on jonkinlainen tarvittava rahallinen panostus. Saisi raitista ilmaakin. En ole saanut vielä aikaiseksi kokeilla itse.

#21

24.12.2014

Rinja

847 kirjaa, 7 kirja-arviota, 1031 viestiä

Fiktiivin ehdottamat lajit täyttävät kyllä ehdot, mutta ne ovat kaltaiselleni rapakuntoiselle ihmiselle aika hardcoreja. Kamppailulajit voisivat olla mahdollisuus, ellen kammoaisi fyysistä ihmiskontaktia ja eritoten, no, fyysistä kamppailua. Uinti on minusta kivaa, mutta eräästä syystä en ole harrastanut sitä vuosiin enkä ole aloittamassakaan. Jousiammunta kyllä kiehtoo ja sitä voisin kokeillakin, mutta kuntoilulajista se ei ehkä käy.

DynMulle on monta kertaa suositeltu geokätköilyä älyköille sopivana nörttilajina, ja nykyään suurin osa puhelimistakin toimii hyvin GPS-paikantimena. Toki jos tällaista laitetta ei ole valmiiksi, siinä on jonkinlainen tarvittava rahallinen panostus. Saisi raitista ilmaakin. En ole saanut vielä aikaiseksi kokeilla itse.

Uu, geokätköilystä on kyllä ollut puhetta sellaisten kavereiden kanssa, jotka sitä paljon harrastavat, mutta en osannut edes ajatella sitä kuntoilulajina ^^ Ehkä juuri siksi se voisikin olla erittäin hyvä sellainen :D Kännykässäni lienee GPS, joten täytyy perehtyä.

#22

24.12.2014

Dyn ☆

542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä

^ Bodycombatin hyvä puoli on se, että siinä *ei* oteta minkäänlaista kontaktia kehenkään, vaan liikkeet tehdään ilmaan yksin.

Paras urheilu varmaan onkin sellaista, mitä tehdessään ei tajua urheilevansa. Ikävä kyllä nämä sitten harvemmin myöskään liikuttavat ihan hirveästi, kuten keilailu... :P Geokätkeilyä olen miettinyt, mutta pelkään ottavani sen liian tavoitehakuisesti, joten menisi siitä sitten ilo aika pian. Liikuntaahan toki siitäkin saa vasta, kun lähtee etsimään kävelymatkan päässä olevia kohteita -- mutta kuulemma niihin jää helposti koukkuun, tyylillä "tässä lähellä olisi vielä yksi".

#23

24.12.2014

Rasimus

1 kirja, 890 viestiä

"Puolikuu"Niinpä niin. Olen hämmentyneenä seurannut koko Suomen vallannutta fitness-buumia. Tuntuu, että joka toinen joko käy salilla tai harjoittelee maratonia.

Olen huomannut tuon ihme terveysbuumin itsekin. Se alkoi näkyä minulle jo kymmenisen vuotta sitten. Hieman korpesi kun omalla työpaikalla (ohjelmistoinsinöörialalla, jolle en oikein miellä schwarzeneggereita) oli vaikea löytää itseään fyysisesti huonommassa kunnossa olevaa veikkoa. Tuli fiilis, että miten paska se mun kunto sitten on? (Oikeasti ei ollut mikään hyvä, mutta ei ihan rapainenkaan)

Vähän tuli kokeiltua salikäyntejä ja jonkinlaista treenausta suunnilleen lukioajoilta eteenpäin, mutta se varsinainen pysyvä motivaatio tuli useampi vuosi sitten kun selkä otti ja sanoi poks ensimmäisen kerran. Kun sain taas uuden sali-innon aikaiseksi, huomasin että selkähän ei enää oireile paljon mitään kun vain pidän paria kuukautta lyhyempiä taukoja, ja niitäkin harvoin. Se kummasti motivoi jatkamaan.

"Moonlord"Nyt ei enää ole tarvetta hommata sixpackia uudestaan joten koitetaan pitää homma hallinnassa ruokavaliolla.

Mun mielestä sixpackin näkyminen on aliravitsemuksen merkki :tongue:

Siis selkeänä näkyminen. Eri asia on sitten se, että on sellaiset vatsalihakset, että pystyy pitämään kellon ympäri pötsin sisään vedettynä niin että rasvakerrokseenkin muodostuu sixpack-kuvio.

"Piru naiseksi"Onko niin, että meidät on geeniperimin valmistettu tilaisuuden tullen nautiskelijoiksi, runsauden aikana ahmijoiksi, mahdollisimman taloudellisiksi liikkujiksi?

"Fiktiivi"päämäärä (hyväkuntoinen keho) jaksaa motivoida salilla käymistä ja lenkkeilyä jonkin aikaa, mutta ei lopulta kanna niin pitkälle että elämäntavan muutoksesta tulisi pysyvä, koska loppujen lopuksi kyseistä ihmistä motivoivat eniten älylliset ja osaamiseen liittyvät saavutukset.

No joo, molemmat varmaan totta. Jos ihminen ei ole taipuvainen saamaan liikunnasta huumekoukkuun verrattavaa hyvänolon tunnetta (mä inhoan salilla rehkimistä, se salilta lähteminen on se paras osa, jonka takia siellä kannattaa käydä), hän tarvitsee jotain kuolemanpelkoon verrattavaa motivaatiota (ei enää niksahtanutta selkää - ikinä).

Minä vältän tuota hinkua tehdä jotain kivempaa sillä, että käyn salilla silloin kun en muutenkaan tekisi mitään järkevämpää. Eli aamulla ennen töihin lähtöä. Vaihtoehtona olisi vain nukkuminen vähän pidempään, mutta se ei ole kunnon unirytmillä niin houkuttelevaa, että jättäisi salikäynnin väliin. Illalla on eri asia, kun rankan työpäivän jälkeisen lepäilyn lisäksi olisi töllön katsomista, pelaamista, netissä surfailua, työpaikan kiroamista jokaiselle joka suostuu kuuntelemaan jne.

"Fiktiivi"Parkour.

Poliisin pakenemisen jalo taito :cheesy: Tosin minulle tuo näyttäytyy hyvänä itsensä rikkomisen lajina, jopa kontrolloidussa ympäristössä pehmustetulla salilla. Näin siis lajia harrastamattomana ja vain kerran sivusta harjoituksia seuranneena.

Kamppailulajit ovat toinen samanlainen vähän epäilyttävä, vaikka ei olekaan pakko valita mitään sellaista lajia ja seuraa jossa pitää edes sparrata. Tokihan homma on kontrolloidumpaa kun ei ole pudotuksia lattiatasoa korkeammalta, ainakaan ilman että kaveri pitää kiinni ja hallitsee tilannetta. (Budolajeja olen sitten joskus harjoitellut)

"Fiktiivi"Uinti

Sanovat että uinti on kirkkaasti paras ja kokonaisvaltaisin laji. Juoksussakin ovat nivelet helposti kovilla, mutta uinti on turvallista. Tiedä tuota, itse olen saanut nilkkani kipeäksi pelkästä polskuttelusta.

Kävely lienee paras, miellyttävin ja turvallisin liikunnan muoto (näin liikuntavammoihin vainoharhaisen ihmisen kannalta). Mutta se vie niin tolkuttomasti aikaa ollakseen hyödyllistä. Mutta ainakin se sisältää mielestäni vähiten demotivaatiotekijöitä. Ehkä jos yhdistää kävelylenkkeihin pieniä juoksuspurtteja sellaisella intervallihengellä? Ei tarvitse juosta kohtuuvauhdilla kuin sen muutaman minuutin verran, että sydän alkaa jyskyttää ja vaihtaa sitten rauhalliseen kävelyyn niin pitkäksi aikaa että sydän taas asettuu. Energiaa kuluu normaalia enemmän koko tuon rauhoittumisjakson ajan, ja kunto kohenee silloinkin.

[quote="Puolikuu"]Niinpä niin. Olen hämmentyneenä seurannut koko Suomen vallannutta fitness-buumia. Tuntuu, että joka toinen joko käy salilla tai harjoittelee maratonia.[/quote] Olen huomannut tuon ihme terveysbuumin itsekin. Se alkoi näkyä minulle jo kymmenisen vuotta sitten. Hieman korpesi kun omalla työpaikalla (ohjelmistoinsinöörialalla, jolle en oikein miellä schwarzeneggereita) oli vaikea löytää itseään fyysisesti huonommassa kunnossa olevaa veikkoa. Tuli fiilis, että miten paska se mun kunto sitten on? (Oikeasti ei ollut mikään hyvä, mutta ei ihan rapainenkaan) Vähän tuli kokeiltua salikäyntejä ja jonkinlaista treenausta suunnilleen lukioajoilta eteenpäin, mutta se varsinainen pysyvä motivaatio tuli useampi vuosi sitten kun selkä otti ja sanoi poks ensimmäisen kerran. Kun sain taas uuden sali-innon aikaiseksi, huomasin että selkähän ei enää oireile paljon mitään kun vain pidän paria kuukautta lyhyempiä taukoja, ja niitäkin harvoin. Se kummasti motivoi jatkamaan. [quote="Moonlord"]Nyt ei enää ole tarvetta hommata sixpackia uudestaan joten koitetaan pitää homma hallinnassa ruokavaliolla.[/quote] Mun mielestä sixpackin näkyminen on aliravitsemuksen merkki :tongue: Siis selkeänä näkyminen. Eri asia on sitten se, että on sellaiset vatsalihakset, että pystyy pitämään kellon ympäri pötsin sisään vedettynä niin että rasvakerrokseenkin muodostuu sixpack-kuvio. [quote="Piru naiseksi"]Onko niin, että meidät on geeniperimin valmistettu tilaisuuden tullen nautiskelijoiksi, runsauden aikana ahmijoiksi, mahdollisimman taloudellisiksi liikkujiksi?[/quote] [quote="Fiktiivi"]päämäärä (hyväkuntoinen keho) jaksaa motivoida salilla käymistä ja lenkkeilyä jonkin aikaa, mutta ei lopulta kanna niin pitkälle että elämäntavan muutoksesta tulisi pysyvä, koska loppujen lopuksi kyseistä ihmistä motivoivat eniten älylliset ja osaamiseen liittyvät saavutukset.[/quote] No joo, molemmat varmaan totta. Jos ihminen ei ole taipuvainen saamaan liikunnasta huumekoukkuun verrattavaa hyvänolon tunnetta (mä inhoan salilla rehkimistä, se salilta lähteminen on se paras osa, jonka takia siellä kannattaa käydä), hän tarvitsee jotain kuolemanpelkoon verrattavaa motivaatiota (ei enää niksahtanutta selkää - ikinä). Minä vältän tuota hinkua tehdä jotain kivempaa sillä, että käyn salilla silloin kun en muutenkaan tekisi mitään järkevämpää. Eli aamulla ennen töihin lähtöä. Vaihtoehtona olisi vain nukkuminen vähän pidempään, mutta se ei ole kunnon unirytmillä niin houkuttelevaa, että jättäisi salikäynnin väliin. Illalla on eri asia, kun rankan työpäivän jälkeisen lepäilyn lisäksi olisi töllön katsomista, pelaamista, netissä surfailua, työpaikan kiroamista jokaiselle joka suostuu kuuntelemaan jne. [quote="Fiktiivi"]Parkour.[/quote] Poliisin pakenemisen jalo taito :cheesy: Tosin minulle tuo näyttäytyy hyvänä itsensä rikkomisen lajina, jopa kontrolloidussa ympäristössä pehmustetulla salilla. Näin siis lajia harrastamattomana ja vain kerran sivusta harjoituksia seuranneena. Kamppailulajit ovat toinen samanlainen vähän epäilyttävä, vaikka ei olekaan pakko valita mitään sellaista lajia ja seuraa jossa pitää edes sparrata. Tokihan homma on kontrolloidumpaa kun ei ole pudotuksia lattiatasoa korkeammalta, ainakaan ilman että kaveri pitää kiinni ja hallitsee tilannetta. (Budolajeja olen sitten joskus harjoitellut) [quote="Fiktiivi"]Uinti[/quote] Sanovat että uinti on kirkkaasti paras ja kokonaisvaltaisin laji. Juoksussakin ovat nivelet helposti kovilla, mutta uinti on turvallista. Tiedä tuota, itse olen saanut nilkkani kipeäksi pelkästä polskuttelusta. Kävely lienee paras, miellyttävin ja turvallisin liikunnan muoto (näin liikuntavammoihin vainoharhaisen ihmisen kannalta). Mutta se vie niin tolkuttomasti aikaa ollakseen hyödyllistä. Mutta ainakin se sisältää mielestäni vähiten demotivaatiotekijöitä. Ehkä jos yhdistää kävelylenkkeihin pieniä juoksuspurtteja sellaisella intervallihengellä? Ei tarvitse juosta kohtuuvauhdilla kuin sen muutaman minuutin verran, että sydän alkaa jyskyttää ja vaihtaa sitten rauhalliseen kävelyyn niin pitkäksi aikaa että sydän taas asettuu. Energiaa kuluu normaalia enemmän koko tuon rauhoittumisjakson ajan, ja kunto kohenee silloinkin.

#24

24.12.2014

Strato

244 kirjaa, 643 viestiä

Ihan haluan vaan sanoa, että noin yleisesti esimerkiksi jalkapallo, koripallo ym. tämäntyyppiset lajit ovat paljon vaarallisempia kuin kamppailulajit :tongue:

vaikka kamppailulajit näyttävätkin rajuilta, on kaikki niissä tarkoin kontrolloitua (paitsi täysillä otetettava sparri, mutta sitähän ei ole pakko kokeilla ja yleensäkin vaaditaan kokemusta lajista ennen kuin valmentajakaan siihen päästää).

Itseasiassa hieman yllättävää, ettei vielä ole tainnut tulla esille kuntonyrkkeilyä. Se sopii erityisen hyvin niska-ja hartiavaivoista kärsiville istumatyöläisille ja bodycombatin ym. tapaan siinä ei ole fyysistä kontaktia juurikaan.

Uintiahan suositellaan erityisesti nivelvaivoista kärsiville, ja onhan se aika leppoista sekä kokonaisvaltaista puuhaa, mikäli ei ole mitään antipatioita sitä kohtaan. Hiihtohan olisi kanssa hyvä, mutta ilmeisesti se ei nykyään ole varsinkaan vähän nuorempien keskuudessa kovin suosittua. Toimisikohan se zombi peli, jossa niitä juostaan pakoon, myös ladulla? Siinä saisi vähän kädetkin hommaa kun lykkii menemään :smile:

#25

26.12.2014

Dyn ☆

542 kirjaa, 51 kirja-arviota, 3978 viestiä

Uiminen on ihan kivaa, mutta liikuntana se olisi varmasti tehokkaampaa, jos olisi minkäänlaista hajua oikeasta tekniikasta. Joskus mietin, että ilmottautuisi johonkin aikuisten uimakouluun, mutta siellä varmaan käskisivät laittaa naaman veteen... hui. Hiukan on traumoja lapsuudesta ja koulun uimatunneista. :huh: Olen kyllä sillä yleisellä kriteerillä uimataitoinen, että pysyn pinnalla x matkaa ja pääsen yhtäjaksoisesti aika pitkään eteenpäinkin, jos välillä saa vaihtaa selälleen. Mutta se, että pysyy pinnalla ja pääsee eteenpäin, ei vielä kysy kummoistakaan tekniikkaa.

Uinti olisi myös siitä hyvä, että sitä voi harrastaa silloin kun itse siltä tuntuu. Kamppailulajit, palloilut ja sen sellaiset vaati(ne)vat jonkinlaiseen treeniaikatauluun sitoutumista ja vähintään seuran, jossa käydä. Tästä syystä olen pitänyt myös Unisportista, kun tunteja on tarjolla hyvin erilaisiin aikoihin.

^ Ylös