Terveelliset elämäntavat ja niihin kiinni pääseminen

Harrastin kahdeksan vuotta tanssia. Lopetin ja kunto heikkeni suuresti.   Mulla on hyvin epäterveellisiä elämäntapoja, tai siis lähinnä laiskottelua ja roskaruokaa (vaikka nyt viime aikoina on alkanut ällöttää kaikki vähänkin rasvaisen oloinen ruoka... hyh. Ja liha, jostain kummallisesta syystä. Pitää varmaan taas aloittaa kasvispainotteinen ruokailu... Ainakin silloin kun se on syötävän näköistä koulussa.). Yläasteella paino nousi aika paljon...   Mutta lukiossa taas putosi. Veikkaan syyksi portaita, sillä liikuntaa en ole lisännyt millään muulla tavalla kuin koulussa juoksemisella. Lyska on täynnä portaita. Miljoona rappusta. Ja yleensä ne kaikki tulee käveltyä läpi päivän aikana pariin kertaan.   Tämän ikäisenä on vaikea ajatella terveyttä (kun se ei vielä potki päähän puutteellisuudellaan), joten ainoa motiivi liikuntaharrastukseen olisi paremman näköinen kroppa. Mutta koska optimisti, uskon olevani ihan nätti myös ilman lihaksia.   Katsotaan sitten aikuisena, jos vaikka aloittaisi kuntoilun. Euforiaa en liikunnasta ole koskaan saanut.

[quote="Rasimus" post=26235] Sanovat että uinti on kirkkaasti paras ja kokonaisvaltaisin laji. Juoksussakin ovat nivelet helposti kovilla, mutta uinti on turvallista. Tiedä tuota, itse olen saanut nilkkani kipeäksi pelkästä polskuttelusta. [/quote]   Uinti on todella hyvää urheilua, mutta vakavammin harrastaessa pitäisi saada kimppaan joku, joka osaa. Vaikkapa vääränlaisella rintauintimenetelmällä tekee niille niska- ja selkälihaksille enemmänkin hallaa kun saa niille apua.   Parkourissa on sama vika. Se ei ymmärtääkseni ole niin vaarallista miltä näyttää/kuulostaa, eikä myöskään niin raskasta, vaan sitä pystyy hyvinkin säätämään oman taidon ja kunnon mukaan.   Mistähän piti vielä mainita... melomisesta. Tein sitä viime kesän ja on todella mielekäs liikkumistapa!   [quote]Euforiaa en liikunnasta ole koskaan saanut.[/quote] En saanut määkään ennen kuin aikuisiällä, eikä se nytkään oo erityisen ennakoitavaa. Eeppisistä tanssisessioista taisi tulla. En osaa pitää päämääränä.   Saatan itsekin vielä innostua geokätköilystä:   [quote]Hämeenlinnaa on kutsuttu "laattojen kaupungiksi". Täällä on ollut innostusta merkitä paikkoja, joissa on vaikuttanut suuria henkilöitä. Useimmiten kilven tekstissä on "...tällä paikalla sijainneessa talossa..." eli historialliset rakennukset on purettu melko tyystin. Reitin varrella tapaat siis kaksitoista henkilöä. Laatalla on muistettu enimmäkseen miehiä, tässä tusinassa on vain yksi nainen. Kirjailijoita ja runoilijoita on kaartissa kolme, kaikki muut ovat omilta aloiltaan. Likainen tusina tuli kätkön nimeksi Robert Aldrichin elokuvasta; eivät nämä tyypit tietääkseni likaisia olleet.   Suosittelen, että jätät auton parkkiin ja kierrät lenkin kävellen. Matkaa kertyy vajaa viisi kilometriä.[/quote]   Eli tässä ideana on, että kerätään vihjeitä, ei googlesta vaan niinku maamerkeistä ja sitten saadaan palkinnoksi runo, ei kirjastosta vaan jostain jännäpaikasta. Myös "geojästit" on mainittu. Matkan varrella tulee tehneeksi kelpo lenkin.

[quote="Aemilia"]Vaikkapa vääränlaisella rintauintimenetelmällä tekee niille niska- ja selkälihaksille enemmänkin hallaa kun saa niille apua.[/quote]   Onneksi oman tekniikan arvioiminen on helppoa: Jos itse huomaa jännittävänsä jotain paikkaa, niin tekee jotain väärin. Sitä sitten en tiedä, kuinka helppoa on opetella tarkkailemaan itseään :huh:

[quote="Dyn" post=26225]En ole koskaan saanut kehon rääkkäämisestä minkäänlaisia kiksejä, pelkästään tuskaa, vaikka kovin moni ihan hyväkin tuttu kehuu hikitreenin jälkeistä fiilistä.[/quote]   Välillä voi olla kyse vain siitä, että sitä kehon rääkkäämistä pitäisi vaan jatkaa. Esim. kun aloittaa jonkin uuden liikuntaharrastuksen voi mennä muutama viikko ennen kuin alkaa saamaan niitä "kiksejä" ja hyvää treenin jälkeistä fiilistä.   Toisaalta olen joskus myös kuullut, että valitettavasti osa meistä ihmisistä ei yksinkertaisesti koskaan nauti liikunnasta ja se ei siitä muuksi muutu, vaikka kuinka treenaisi.     [quote="Dyn" post=26225]Mulle on monta kertaa suositeltu geokätköilyä älyköille sopivana nörttilajina[/quote]   Intohimoisena geokätköilijänä :cheesy: en voi kuin suositella geokätköilyä, jos liikunta on muuten vierasta! Geokätköily tosiaan koukuttaa älyllisesti ja geokätköillessä tulee helposti tehtyä useiden kilometrien lenkkejä ilman, että edes huomaa erityisesti urheilevansa. Esim. 12 km pyörälenkillä saa helposti koluttua läpi noin 10-15 kätköä (been there done that) ainakin alueilla, joissa kätköjä on suht tiheässä.     [quote="Dyn" post=26227]Paras urheilu varmaan onkin sellaista, mitä tehdessään ei tajua urheilevansa.[/quote]   Tämä on ainakin itselle ollut paras taktiikka. Esim. just vähän aikaa sitten kokeilin pitkästä aikaa sulkapalloa. Pelaaminen tuntui ainoastaan hauskalta ja samalla huomasin kuinka tehokasta treeniä se oli kuin vahingossa. Kannustaisinkin kokeilemaan rohkeasti erilaisia liikunnanmuotoja ja etsimään sellaisia, jotka tuntuvat itsestä enempi hauskanpidolta kuin liikunnalta. Kasvattaa huomattavasti todennäköisyyttä liikunnan jatkamiseen.   Jo tässä ketjussa mainittu vertaistuki on erityisen tärkeää. Esim. itselleni salilla käynti on just sellaista pakkopullaa, joka ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta kun salille sopii treffit kaverin kanssa, niin pakko sitä on mennä (ja jälkeenpäin on mahtava fiilis). Samoin ryhmäliikuntatunneilla voi olla tosi hauskaa. Itse pidän eniten zumbasta, koska se saa minut vain hymyilemään koko tunnin. :smile:   Olen myös huomannut, että minkä tahansa liikunnan kun aloittaa (pitkän tauon jälkeen tai ensi kertaa elämässään), niin helposti menee se pari viikkoa, että pääsee kiinni treenaamiseen ja jopa innostuu. Ei siis kannata luovuttaa heti! Tämä pätee moneen muuhunkin uuteen asiaan (kuten uusi terveellisempi ruokavalio). Ne kaksi ekaa viikkoa voi olla yhtä helvettiä, mutta jo helpottaa sen jälkeen.   Mitä tulee syömiseen, niin itsekin kannatan että kohtuudella kaikkea, niin ei pahasti mene metsään. Jos tarkoitus on painonpudotus, niin itse en usko sellaiseen että mennään äärimmäisyydestä toiseen. Oleellisinta on ne valinnat mitä tekee päivittäin normaalina arkena. Sitten kun ollaan jossain riennoissa / ulkona syömässä tai joku muu spesiaalitapahtuma niin en näe mitään järkeä kiusata itseään vyötä kiristelemällä. Kyllä elämästä nauttiakin pitää ja itselleen suoda niitä herkutteluhetkiä.   Mitä tulee tunnesyömiseen (tästä minullakin valitettavasti kokemusta), niin olen löytänyt hyvän keinon sen vähentämiseen. Kun SE tunne iskee, odotan ensin muutaman minuutin. Jos ei auta, käännän huomioni johonkin muuhun asiaan, joka tuottaa minulle iloa ja tyydytystä. Se voi olla vaikka lempparimusan kuuntelua tai jonkin hyvän kirjan lukemista. Jotain, mikä saa ajatukset muualle herkuista. Ja kas kummaa, puolen tunnin päästä en enää tunne sitä herkkuhimoa. Itsellä tämä on toiminut nyt todella hyvin.   Omasta taustastani sen verran, että olen ollut suurimman osan elämästä hoikka ja harrastin tanssimista monta vuotta. Sitten tulikin rasitusvamma polveen, mikä katkaisi muutamaksi vuodeksi lähes kaiken liikunnan. Kun 30 ikävuotta alkoi lähestymään, niin salakalavasti alkoi myös kiloja kertymään. Se yhdistettynä tunnesyömiseen, istumatyöhön ja sellaisiin harrastuksiin kuin lukeminen, niin ei ihme että kunto alkoi rapistumaan.   Nyt olen alkanut pikku hiljaa kerätä entistä kuntoa takaisin ja saanut myös painoa tippumaan. Siihen ei ole tarvittu sen kummempaa rakettitiedettä, kuin että olen kuluttanut enemmän mitä syönyt. En ole koskaa ollut varsinaisesti ylipainoinen, mutta siinä rajoilla kuitenkin. Minua projektissani motivoi peilin sijasta se, miltä kehossa tuntuu. Haluan takaisin sen hyvän kunnon, koska silloin jaksaa huomattavsti paremmin ja mielikin pysyy virkeämpänä!   Liikunnan iloa kaikille! :smile:

Siis mun on pakko sanoa, että isoin tekijä mun terveellisiin elämäntapoihin kiinni pääsemiseen olisi raha. [img]/media/kunena/emoticons/rs_tongue.png[/img]   Olen aina ollut huono liikkumaan, olen nimenomaan sitä ihmisryhmää joka ei pääse joihinkin "ihaniin fiiliksiin" suoritusrääkin jälkeen, tulee vain paha mieli ja kipeät lihakset. Itse asiassa mulle tulee aktiivisesti mielialan rankka pudotus rankan rääkin jälkeen. Eli liikunnan täytyy mulle olla jotain sellaista, että nautin siitä suorituksesta itsestään. Mulla on kyllä monenlaisia liikuntamuotoja joista pidän: rakastan tanssia, luonnonvesissä uimista ja soutamista, seinäkiipeilyä, jousiammuntaa, sulkapalloa... Mutta olen huono tanssimaan kotona itsekseni, järvissä voi uida vain kesäisin (ihoni ei siedä klooria), ja raha on näin ennen työelämään kiinni pääsemistä tiukassa, joten etenkin nykyään en todellakaan halua heittää yli kymppiä viikossa yhtään mihinkään "ylimääräiseen". 40€/kk on jo mulle liikaa rahaa harrastukseen laittamiseen. Salikortin vissiin sais halvemmalla, mutta siitä päästään taas siihen että rääkki ei tunnu musta muuta kuin masentavalta.   Ennen koronaa harrastin seinäkiipeilyä, ja olinkin elämäni kunnossa. Kerran-pari viikossa kiipeilemään, ja nälkäkin tuli ihan uudella tavalla, joten söin järkeviä, täyttäviä ruokia. Kroppa, mieli ja aineenvaihdunta toimivat kaikki paremmin kuin yleensä. Sitä elämää kaipaan, ja jos taloudellinen tilanteeni ikinä helpottaa, tulen varmasti jatkamaan harrastustani.   Sama juttu terveellisen syömisen kanssa. Olisi motivoivampaa syödä, jos liikkuisi niin että näläntunne olisi muutakin kuin epämääräistä tunnetta vatsassa kunnes onkin jo verensokerit romahtaneet ja itku kurkussa, ja toisaalta olisi kiva, jos olisi rahaa syödä sellaista ruokaa, että sitä olisi kiva syödä. Olen siis myös näppärästi moniallergikko kuten toiseen ketjuun jo kerroin, joten monet halvat makua tuovat ratkaisut kuten kasvis-, liha- ja kanaliemikuutiot sulkeutuvat sitä kautta pois – laitan mielestäni hyvää ruokaa, mutta sitä täytyy sitten erikseen viitsiä, kun helpot paljon makua tuovat ratkaisut ovat pois käytöstä. Niin ja sitten vielä se että vihannes- ja kuitupitoinen ruoka nyt vaan yleisesti on joko kalliimpaa tai aikaavievempää (tai molempia) valmistaa kuin epäterveellisemmät ratkaisut.   En siltikään mielestäni syö mitenkään erityisen epäterveellisesti, mitä nyt ruokarytmi on aivan mitä sattuu, eli isompi ongelma omalla kohdallani on ehdottomasti tuo liikunnan lähes täysi puute, etenkin nyt kun opinnot eivät koskaan palautuneet kunnolla kampukselle koronan jälkeen joten kaikki arkiliikuntakin on jäänyt pois.

Heitetäänpä tähän ketjuun semmoinen päivitys, että näköjään terveellisiin elämäntapoihin kiinni pääsemisen mulle mahdollisti ensisijaisesti endometrioosileikkaus. :tongue:    En ollut ees tajunnut, miten pahoinvoiva olo mulla oli ennen leikkausta päivittäin, ihan ei-kipupäivinäkin. Nyt, kun ei tartte stressata kipukohtauksien laukeamista, en voi pahoin, ja turvotus on laskenut sillä tavalla että pelkkä kävely ei tunnu enää pahalta, on ihan erilaista motivoida itseään liikkumaan. Ja! Kun en voi pahoin, kehon signaaleihin saa taas jonkun yhteyden, eli ekaa kertaa vuosiin tiedän esimerkiksi että milloin mulla on nälkä, tai milloin olen täynnä. Oli muuten yllättävän mahdotonta arvioida tätä kaikelta siltä aggressiiviselta vatsan turvotukselta ja kivuilta.   Hämmästyksekseni kävin alkusyksystä salilla rytmillä kaksi kertaa viikossa, ja nyt tammikuussa ois tarkoitus aloittaa kolme kertaa viikossa käynti. Löysin paikkakunnaltani ilmaisia salivuoroja, jotka olivat vielä melko epäsuosittuja siinä mielessä, että paikalla mun kanssa yhtä aikaa oli yleensä vaan joku 2-4 tyyppiä. Täysi työrauha, pieni sali eikä tuu semmonen olo että täällä minä kömpelys himoliikkujien seassa. On kyllä tuonut vaikeuksia yrittää löytää tarpeeksi kiinnostavia podcasteja kuunneltaviksi, pelkän musan voimalla en jaksa, vaan pitää olla jotain mihin oikeasti keskittyä.   Aamupalankin oon vaihtanut vähärasvaiseen kreikkalaiseen jogurttiin. :dazed: Kampukselta saa halvalla hyviä jogurttipikareita joissa on marjoja tai pähkinöitä yms ja miellyin tähän komboon niin, että nyt aloitan aamuni jugukulholla, jossa on marjoja ja teelusikallinen hunajaa, aina kun mahdollista.   Mitä tulee euforian puutteeseen, tein ison ahaa-elämyksen siitä, että kehoaan ei saa rääkätä. Oon fyysisesti aika heikko, [i]etenkin [/i]vietettyäni viime lukuvuoden kipujen ja pahoinvoinnin takia lähinnä vaaka-asennossa, joten menin salille sillä asenteella, että nyt mä vaan poljen vähän kuntopyörää ja soudan soutulaitteella. Salille läksin siis siksi, että mun polvissa alkoi viime vuoden aikana tuntua rasitusta, joka huoletti mua. Kaikki "aloittelija-ystävälliset" liikesetit, jumppavideot ym ovat olleet mulle aina liian raskaita, ja lihakset ovat hypänneet suoraan maitohapoille heti aloittaessa, mikä tietenkin tuntuu kehossa hirveältä. Jälkikäteen ajateltuna myös kaikki mun liikkaopet ovat vaatineet multa liikaa, ja oon sitä kautta oppinut siihen, että no liikunta vaan tekee kipeää. Sen sijaan, että mulle ois vaikka neuvottu helpompia liikkeitä, joilla harjoittaa lihakset suoriutumaan vaadituista liikkeistä, mulle on koko peruskoulu-lukio-akselin vaan paasattu siitä, miten mulla menee selkä jo parikymppisenä, kun en edes punnertaa osaa.   Mä en salilla noudata mitään saliohjelmaa, en laske sarjoja, kerta kaikkiaan vaan teen jotain erilaisilla laitteilla sen 1-2h. Muutaman käynnin välein yleensä lisään jonkun uuden laitteen, jos siltä tuntuu. Aluksi oli tosiaan vain soutulaite ja kuntopyörä ja stepperi, nyt on jo kaikenlaista muutakin seassa (laitteiden nimiä en tiedä eikä oikeastaan edes kiinnosta). Etenen aivan puhtaasti sillä, millaisten liikkeiden tekeminen tuntuu hyvältä, ja oon ekaa kertaa elämässäni kokenut tervettä ja miellyttävää lihasrasitusta. Marras-joulukuun ajan tuli paussi, mutta tosiaan toivon että nyt saisin taas paremmin rytmiä säilytettyä ja salilla käytyä kun on kalenteroitu huolellisesti hyvät välit, joissa käydä.