Kategoria: Leirinuotio | 40 viestiä | 461 lukukertaa
Vastannut: kirill potemkin, 29.05.2026
Kategoria: Konserttisali | 63 viestiä | 7,1 t lukukertaa
Vastannut: Fiktiivi, 29.05.2026
Kategoria: Konserttisali | 252 viestiä | 133,6 t lukukertaa
Vastannut: Mustelmann, 28.05.2026
12
Interstellar
11.04.2015
Rasimus
1 kirja, 890 viestiä
No nyt tuli katsottua...
Ensin saamani huonot vaikutelmat:
Käsikirjoitus sisälsi ihan liikaa älyttömiä "anteeksi mitä ja miksi?" -hetkiä. Kuten Moonlord sanoi, ihmiset ja organisaatiot vain käyttäytyvät typerästi ja epäloogisesti. Esimerkiksi astronautiksi pääsee kun vain ilmestyy oven taakse ja kertoo saaneensa viestejä avaruusanomalialta. Ymmärtäisin jos Nasan veikot olisivat havainneet kyseiset anomaliat myöskin, mutta kun eivät olleet. Joten miksi luottaa kaveriin johon ei aiottu olla yhteydessä? Tarinan koukun aika-avaruus-muna-kana-paradoksin vielä ymmärtää siltä pohjalta, että historiaa ei voi muuttaa, vain aiheuttaa jo tapahtuneen tapahtuminen. Mutta silti... Miksi näin vaikea ja monimutkainen tapahtumien kulku?
Fysiikkani lukeneena tuli monta kertaa pyöräytettyä silmiä sille, kuinka mustat aukot, madonreiät ja aikadilaatiot noudattivat populääriscifin Star Trek-henkisiä harhakäsityksiä enemmän kuin todellisen maailman fysiikan teoriaa. Bonukset kuitenkin oivalluksesta, että madonreikä ei ole kaksiulotteinen reikä vaan kolmiulotteinen pallo. Eipä olisi mulle tullut mieleen vaikka asia onkin kirjallisuudessa ilmaistu kautta rantain. Se olikin ainoa jotenkin "oikein" menneen oloinen asia.
Kaksi tuntia ja neljäkymmentäviisi minuuttia on ihan liikaa pituutta, vaikka alkupuolella verkkaisuus toimikin tehokeinona.
Robotit tuntuivat pirun hölmöiltä, vaikkakin olivatkin designiltaan vaihtelua. Ottaen huomioon miten mahtava tekoäly niillä oli, niin minkä helvetin takia itsemurhatehtävään lähetetään toistuvasti ihmisiä? Ei, kyky luovuuteen ja yliluonnolliseen ihmisen intuitioon ei selitä, koska robotit olivat ihan oikeasti tarpeeksi kehittyneitä hoitaakseen moisen löytöretkeilytehtävän ihan hyvin ihmishenkiä vaarantamatta.
Mutta sitten hyvät vaikutelmat:
Mitä vitun väliä fysiikasta tai yllä mainituista puutteista, kun elokuva on silti parasta scifiä ja scififysiikkaa mitä on vuosiin nähty! Isona ja eeppisenä scifileffana tämä pesee mennen tullen Prometheuksen kaltaiset haisevat kasat. En ymmärrä miksi, sillä palasiin hajotettuna ei elokuvan mikään osa-alue tunnu niin erinomaiselta. Jostain syystä kokonaisuus on kuitenkin viihdyttävä ja todella hyvä paketti.
Mielenkiintoisesti tätä katsoessa oli mielessä kaksi hyvinkin läheistä sukua olevaa pätkää: Disneyn Musta Aukko (The Black Hole) 80-luvulta (mustan aukon läpimatkustaminen), ja Star Trek Uuden Sukupolven tajunnanräjäyttäjäjakso Inner Light (kuoleva planeetta ja ajan kuluminen vääjäämätöntä tuhoa odotellessa). Kuolevan maapallon juttuihin oli taidettu copy-pastettaa Jenkkilän 30-luvun laman ja suuren kuivuuden kokemuksia.
Ensin saamani huonot vaikutelmat:
Käsikirjoitus sisälsi ihan liikaa älyttömiä "anteeksi mitä ja miksi?" -hetkiä. Kuten Moonlord sanoi, ihmiset ja organisaatiot vain käyttäytyvät typerästi ja epäloogisesti. Esimerkiksi astronautiksi pääsee kun vain ilmestyy oven taakse ja kertoo saaneensa viestejä avaruusanomalialta. Ymmärtäisin jos Nasan veikot olisivat havainneet kyseiset anomaliat myöskin, mutta kun eivät olleet. Joten miksi luottaa kaveriin johon ei aiottu olla yhteydessä? Tarinan koukun aika-avaruus-muna-kana-paradoksin vielä ymmärtää siltä pohjalta, että historiaa ei voi muuttaa, vain aiheuttaa jo tapahtuneen tapahtuminen. Mutta silti... Miksi näin vaikea ja monimutkainen tapahtumien kulku?
Fysiikkani lukeneena tuli monta kertaa pyöräytettyä silmiä sille, kuinka mustat aukot, madonreiät ja aikadilaatiot noudattivat populääriscifin Star Trek-henkisiä harhakäsityksiä enemmän kuin todellisen maailman fysiikan teoriaa. Bonukset kuitenkin oivalluksesta, että madonreikä ei ole kaksiulotteinen reikä vaan kolmiulotteinen pallo. Eipä olisi mulle tullut mieleen vaikka asia onkin kirjallisuudessa ilmaistu kautta rantain. Se olikin ainoa jotenkin "oikein" menneen oloinen asia.
Kaksi tuntia ja neljäkymmentäviisi minuuttia on ihan liikaa pituutta, vaikka alkupuolella verkkaisuus toimikin tehokeinona.
Robotit tuntuivat pirun hölmöiltä, vaikkakin olivatkin designiltaan vaihtelua. Ottaen huomioon miten mahtava tekoäly niillä oli, niin minkä helvetin takia itsemurhatehtävään lähetetään toistuvasti ihmisiä? Ei, kyky luovuuteen ja yliluonnolliseen ihmisen intuitioon ei selitä, koska robotit olivat ihan oikeasti tarpeeksi kehittyneitä hoitaakseen moisen löytöretkeilytehtävän ihan hyvin ihmishenkiä vaarantamatta.
Mutta sitten hyvät vaikutelmat:
Mitä vitun väliä fysiikasta tai yllä mainituista puutteista, kun elokuva on silti parasta scifiä ja scififysiikkaa mitä on vuosiin nähty! Isona ja eeppisenä scifileffana tämä pesee mennen tullen Prometheuksen kaltaiset haisevat kasat. En ymmärrä miksi, sillä palasiin hajotettuna ei elokuvan mikään osa-alue tunnu niin erinomaiselta. Jostain syystä kokonaisuus on kuitenkin viihdyttävä ja todella hyvä paketti.
Mielenkiintoisesti tätä katsoessa oli mielessä kaksi hyvinkin läheistä sukua olevaa pätkää: Disneyn Musta Aukko (The Black Hole) 80-luvulta (mustan aukon läpimatkustaminen), ja Star Trek Uuden Sukupolven tajunnanräjäyttäjäjakso Inner Light (kuoleva planeetta ja ajan kuluminen vääjäämätöntä tuhoa odotellessa). Kuolevan maapallon juttuihin oli taidettu copy-pastettaa Jenkkilän 30-luvun laman ja suuren kuivuuden kokemuksia.
No nyt tuli katsottua...
Ensin saamani huonot vaikutelmat:
Käsikirjoitus sisälsi ihan liikaa älyttömiä "anteeksi mitä ja miksi?" -hetkiä. Kuten Moonlord sanoi, ihmiset ja organisaatiot vain käyttäytyvät typerästi ja epäloogisesti. Esimerkiksi astronautiksi pääsee kun vain ilmestyy oven taakse ja kertoo saaneensa viestejä avaruusanomalialta. Ymmärtäisin jos Nasan veikot olisivat havainneet kyseiset anomaliat myöskin, mutta kun eivät olleet. Joten miksi luottaa kaveriin johon ei aiottu olla yhteydessä? Tarinan koukun aika-avaruus-muna-kana-paradoksin vielä ymmärtää siltä pohjalta, että historiaa ei voi muuttaa, vain aiheuttaa jo tapahtuneen tapahtuminen. Mutta silti... Miksi näin vaikea ja monimutkainen tapahtumien kulku?
Fysiikkani lukeneena tuli monta kertaa pyöräytettyä silmiä sille, kuinka mustat aukot, madonreiät ja aikadilaatiot noudattivat populääriscifin Star Trek-henkisiä harhakäsityksiä enemmän kuin todellisen maailman fysiikan teoriaa. Bonukset kuitenkin oivalluksesta, että madonreikä ei ole kaksiulotteinen reikä vaan kolmiulotteinen pallo. Eipä olisi mulle tullut mieleen vaikka asia onkin kirjallisuudessa ilmaistu kautta rantain. Se olikin ainoa jotenkin "oikein" menneen oloinen asia.
Kaksi tuntia ja neljäkymmentäviisi minuuttia on ihan liikaa pituutta, vaikka alkupuolella verkkaisuus toimikin tehokeinona.
Robotit tuntuivat pirun hölmöiltä, vaikkakin olivatkin designiltaan vaihtelua. Ottaen huomioon miten mahtava tekoäly niillä oli, niin minkä helvetin takia itsemurhatehtävään lähetetään toistuvasti ihmisiä? Ei, kyky luovuuteen ja yliluonnolliseen ihmisen intuitioon ei selitä, koska robotit olivat ihan oikeasti tarpeeksi kehittyneitä hoitaakseen moisen löytöretkeilytehtävän ihan hyvin ihmishenkiä vaarantamatta.
Mutta sitten hyvät vaikutelmat:
Mitä vitun väliä fysiikasta tai yllä mainituista puutteista, kun elokuva on silti parasta scifiä ja scififysiikkaa mitä on vuosiin nähty! Isona ja eeppisenä scifileffana tämä pesee mennen tullen Prometheuksen kaltaiset haisevat kasat. En ymmärrä miksi, sillä palasiin hajotettuna ei elokuvan mikään osa-alue tunnu niin erinomaiselta. Jostain syystä kokonaisuus on kuitenkin viihdyttävä ja todella hyvä paketti.
Mielenkiintoisesti tätä katsoessa oli mielessä kaksi hyvinkin läheistä sukua olevaa pätkää: Disneyn Musta Aukko (The Black Hole) 80-luvulta (mustan aukon läpimatkustaminen), ja Star Trek Uuden Sukupolven tajunnanräjäyttäjäjakso Inner Light (kuoleva planeetta ja ajan kuluminen vääjäämätöntä tuhoa odotellessa). Kuolevan maapallon juttuihin oli taidettu copy-pastettaa Jenkkilän 30-luvun laman ja suuren kuivuuden kokemuksia.
12