Viimeksi näkemänne teatteriesitys

Hiukan erilaisen taiteenmuodon arvosteluketju. Mikä on siis viimeisin näkemänne teatteriesitys? :)   Olen itse menossa katsomaan [url=http://www.hkt.fi/ohjelmisto/play.php?name=vamp&lang=fi]Vampyyrien tanssia[/url] loppuviikosta ja siitä tuli mieleen, että olisi kiva kuulla muiden viimeisempiä tai yleisempiäkin kokemuksia teatteriesityksistä.

Käyn hyvin harvoin teatterissa, mutta viime talvena Imatralla pyörinyt Hobitti näytelmä oli niin hienosti toteutettu, että taidan lähteä joskus toistekin, jos lähipaikkakunnille tulee kiinnostavia aiheita teatteriin. Ainoa toinen 2000-luvulle sijoittunut teatterikokemus oli eräs Juice Leskisen teksteihin perustuva esitys Aulangon kesäteatterissa Hämeenlinnassa vuosia sitten, mutta se sisältyi paikallisen yhdistyksen järjestämään bussimatkaan jossa oli myös monia muitakin kohteita, mitkä kiinnostivat sillä reissulla enemmän kuin kyseinen näytelmä.   Tavallisemmat näytelmäaiheet eivät kiinnosta, mutta tietysti jos valikoimiin tulee jotain scifi/fantasia/kauhunäytelmiä, niin teatterilipun ostaminen alkaa tuntua jo selvästi houkuttelevammalta.

Olen käynyt tänä vuonna pari kertaa Lontoossa katsomassa lukuisia teatteriesityksiä. Tammikuussa näin esitykset: Woman in Black, Husbands and Sons, Wicked (musikaali), Linda ja Shakespearen Cymbeline, Macbeth, Pericles ja Richard II -näytelmät. Useissa näissä oli tunnettuja brittinäyttelijöitä, esim. Richard II:ssa David Tennant. Cymbeline oli näistä ainoa, joka ei oikein imaissut mukaansa, mutta esim. Susan Hillin romaanin pohjalta tehty Woman in Black, joka on elokuvaksikin sovitettu (Daniel Radcliffe), toimi lavalla fantastisen pelottavasti. Ihmiset reagoivat ja jopa kiljuivat katsomossa. Husbands and Sons yhdisti pari D.H. Lawrencen tekstiä yhdeksi esitykseksi ja pidin toteutuksesta paljon. Näyttelijöinä olivat mm. Anne-Marie Duff, Joe Armstrong, Louise Brealey ja Susan Brown. Hienoa ja tunnelmallista työtä ihmiskohtaloiden kuvaamisessa. Lindassa puolestaan pääroolissa oli Noma Dumezweni, jonka näin ensimmäistä kertaa lavalla. Yllättävän vaikuttava esitys, vaikka ei ehkä pureutunut naiseuden teemaan niin voimakkaasti kuin olisi voinut. Dumezweni on tulevan Harry Potter and the Cursed Child -näytelmän Hermione ja olen vakuuttunut hänen osaamisestaan.   Shakespearen näytelmistä Macbethin moderni sovitus oli omituisella tavalla loistava (John Heffernan, Anna Maxwell Martin). Macbeth on mielestäni parasta Shakespearea mitä tiedän, enkä ole siitä vielä kovin kehnoa versiota nähnyt. Hyvin erilaisia kylläkin. Richard II oli hyvin viihdyttävä ja pidin musiikista paljon, mutta minusta tuntui, ettei ollut David Tennantin paras ilta. Hän vaikutti hieman leipääntyneeltä.   Maaliskuussa kävin katsomassa Mark Haddonin kirjaan perustuvaa Curious Incident of the Dog in the Night Time -näytelmää ja Henrik Ibsenin näytelmää The Master Builder. Ensimmäinen oli hienosti toteutettu ja onnistui ajoittain tuomaan esille Aspergerin oireyhtymää katsojille koettavaksi, mutta kokonaisuutena se oli hieman pettymys. Ibsen ei selvästikään pure minuun, sillä en saanut The Master Builderista mitään irti, siitäkään huolimatta, että Ralph Fiennes teki hyvän roolisuorituksen.   Seuraavan kerran olen menossa Lontooseen katsomaan teatteria heinä-elokuussa, jolloin on vuorossa Shakespearen juhlavuoden kunniaksi lisää hänen näytelmiään, esim. Romeo ja Juliet (Rchard Madden), A Midsummer Night's Dream ja jälleen yksi versio Macbethistä. Niiden lisäksi mm. Terence Rattiganin The Deep Blue Sea (Helen McCrory), Bertolt Brechtin Threepenny Opera (Rory Kinnear), Agatha Christien The Mousetrap (vihdoin), Faith Healer (Stephen Dillane, Gina McKee), pari musikaalia ja tietty se Harry Potter -näytelmä. Odotan kaikkia innolla.   Syksyksi olen varannut liput näytelmiin, joissa esiintyvät Sir Ian McKellen, Sir Patrick Stewart, Sir Kenneth Branagh ja Sir John Hurt.

^ No jopas Freyja, nyt mullekin tuli ihan kauhea halu lähteä Lontooseen teatteriin!   Viimeksi kun oltiin Lontoossa, pohdin tuota Agatha Christien Mousetrap -näytelmää, mutta ei sitten kuitenkaan menty. Se on kyllä sellainen, joka minun suurena Christie-fanina olisi jopa jossain määrin syytä nähdä.

Käytiin katsomassa tosiaan [i]Vampyyrien tanssi[/i] pejantaina. Olen nähnyt tämän musikaalin saksalaisversion [i]Tanz der Vampire[/i] noin 12 vuotta sitten Hampurissa. Hiukan pelotti mennä katsomaan tämä musikaali suomeksi muutettuna, koska epäilin, että onko se yhtä hyvä tai edes lähellekään siedettävä. Kun kuitenkin olen tässä 12 vuoden aikana hyvin säännöllisesti kuunnellut saksalaisen version kappaleita. Mutta pelkäsin suotta, musikaali oli mainio, pidin valtavasti.   Tekstit ja laulut oli hyvin suomennettu, ja muutama pieni yksityiskohta, joita en ollut tajunnut, selvisi tässä (en osaa saksaa edes välttävästi, mutta kyllä siitä Tanz de Vampiresta silloinkin sen idean ja juonen tajusi ongelmitta). Ihastelen aina sitä, miten hienosti lavasteet on tehty ja pohdittu. Yhtä isoa lavastetta osataan käyttää vaikka kuinka monessa kohtauksessa ja se näyttää aina eri lavasteelta.   Kokonaisuutena musikaali oli hyvä, jopa parempi kuin mitä uskalsin odottaa. Lähinnä sydäntä oli kreivi (niin kuin varmaan on tavallaan tarkoituksenakin), josta olen aina pitänyt eniten. Nytkin se oli se minulle kiinnostavin hahmo. Hyvin, hyvin teatraalinen, niin kuin kuuluukin olla, ja plussaa vielä siitä, että kreivistä on edelleen uskallettu tehdä ihan rauhassa rokkitähti (hyvin synkkä ja pohdiskelevan oloinen). Alfred ja Sarah olivat tässäkin hyviä hahmoja, mutta toinen suuri suosikkini, jonka olin melkein kokonaan unohtanut, oli Herbert. Ja varsinkin tämän ensiesiintyminen oli herkkua, tykkäsin. :heart: Professori oli ehkä hiukan liian häsläävä, vähempikin olisi riittänyt.   Niin hyvä kuin tämä musikaali oli, en ihan jaksanut istua innoissani kahta 1h15min settiä niillä kovilla penkeillä, jotka teatterissa olivat...

[quote="Emelie" post=44542]Niin hyvä kuin tämä musikaali oli, en ihan jaksanut istua innoissani kahta 1h15min settiä niillä kovilla penkeillä, jotka teatterissa olivat...[/quote] Tästä tulikin mieleen, että Shakespeare Globen Sam Wanamaker Playhouse -teatterissa, jossa kävin katsomassa Cymbelinen ja Periclesin on kolmessa kerroksessa puupenkkirivit ilman selkä- tai käsinojia ja jalkatila on todella kapea. Ihmiset istuvat ahtaasti kylki kyljessä. Pyöreän muotoisessa tilassa ei myöskään ole sähkövaloja, vaan näyttämö on valaistu isoilla ja pienemmillä kynttiläkruunuilla ja seinälampeteillä. Näytelmä tapahtuu osittain yleisön keskellä. Tunnelmassa tipahtaa suoraan toiseen aikakauteen.   Penkit on erittäin epämiellyttävät, jos sattuu istumaan kolmannessa kerroksessa, kuten minä Cymbelinen aikaan. Istuin lähes koko 3 tunnin ajan penkin reunalla ja katsoin näytelmää alaspäin nojaten kaiteeseen. Onneksi näytelmät on suunniteltu siten, että ainakin soittajat/laulajat ovat usein yläkerroksessa ja näyttelijät puhuvat myös ylöspäin. Toisessa näytelmässä minulla olikin sitten jo erinomainen paikka, joka toki maksoikin sitten enemmän.

Viimeksi käytiin katsomassa [url=http://www.riihimaenteatteri.fi/naytelma/the-grimm-book-of-horrors/]The Grimm Book of Horrors[/url], oli melkoisen erikoinen, mutta tykättiin kyllä. Tätä edeltävästä kerrasta onkin sitten jo aikaa, mutta jokunen vuosi sitten käytiin katsomassa Wicked Helsingin Kaupunginteatterissa työporukan kanssa, se oli kyllä hyvä!   Vähän tulee käytyä teatterissa, vaikka olisi ihan kelvollista tarjontaa. Tuota Emelien mainitsemaa Vampyyrien tanssiakin muistan harkitseeni jossain vaiheessa, mutta isäntä ei ollut kiinnostunut lähtemään juuri noiden Peacockin penkkien takia, hänellä oli vielä tuoreessa muistissa oman työporukkanssa reissu kyseiseen teatteriin...

[quote=HourglassEyes]Tuota Emelien mainitsemaa Vampyyrien tanssiakin muistan harkitseeni jossain vaiheessa, mutta isäntä ei ollut kiinnostunut lähtemään juuri noiden Peacockin penkkien takia, hänellä oli vielä tuoreessa muistissa oman työporukkanssa reissu kyseiseen teatteriin... [/quote]   Penkkien takia ei minusta tuota kannata jättää käymättä katsomassa, se oli oikeasti todella hyvä. :) Myönnän toki, että istumalihasten kannattaa olla kunnossa ja minulla vielä auttoi asiaa se, että jollain asteella tiesin missä vaiheessa musikaalia mennään.

Tällä lontoon reissulla sain vihdoista viimein aikaiseksi hommata liput Agatha Christien The Mousetrap -esitykseen. Tämä näytelmä on pyörinyt yhtäjaksoisesti teatterissa jo 64 vuotta, joskin muutoksia on varmasti tehty (erityisesti repliikit olivat hyvin nykyaikaisemmat, joka ei kyllä haitannut).   Mutta hyvä esitys, nautin siitä suunnattomasti, vaikka tiesinkin juonen kulun ennalta. :smile:

Siitä on aikaa, kun viimeksi kävin teatterissa. Taitaa olla joskus vuonna 2010. Musikaalina pyöri tuolloin Cabaret. Näytelmä oli upea ja viiihdyttävä, muttei jostain syystä ole tullut lähdettyä uudestaan. Pienempänä lapsena tuli enemmän rampattua näytelmissä, kun isä oli töissä kaupunginteatterissa lavastana, ja näin pääsimme aina kenraaleihin ilmatteeksi, sekä saimme todella halvalla muitakin lippuja :)   https://www.youtube.com/watch?v=I8P80A8vy9I

Kävimme ennakkonäytöksenä katsomassa Toc Tocin Turun kaupunginteatterissa (tai oikeammin evakkoteatterissa, Logomossa). Kyseessä on hauska, vaikkakin lopustaan himpun vanhanaikainen, komedia psykiatrin neuroosivastaanotosta, minne itse psykiatri ei vaikuta pääsevän paikalle. Lopulta neuroosipotilaat päättävät parantaa itse itsejään, ja siitä syntyy kaikenlaista hauskaa ja dramaattista. Naurua, rakkautta ja ihmeellisiä tilanteita ei puutu. Lavasteet on komeat ja kokonaisuus tyylikäs. Näyttelijöinä on Turun pistämättömät klassikkotähdet ja muutama nuorempi lupaus. Hyvä kokonaisuus!

Kävin viime sunnuntaina katsomassa Lontoossa The Palace Theatressa Harry Potter and the Cursed Childin. Varasimme ystäviemme kanssa viime marraskuun lopulla liput (meni tosiaan tämän vuoden lokakuun lopulle että löydettiin neljä vierekkäistä vapaata paikkaa... Eikä aivan halvimmilla mahdollisilla lipuilla), ja vihdoin koitti se päivä kun pääsimme esityksen näkemään. Lippujen oston jälkeen koko asia vähän unohtui, kesällä kirjan ilmestyessä vain totesin, että luen sen teatteriesityksen jälkeen ja välttelin spoilereita puolihuolimattomasti. Aika hyvin se onnistuikin.   Itse näytelmä... Noh, sehän oli aivan uskomaton kokemus. Koska en ole pahemmin ulkomailla teatterissa käynyt, en osannut odottaa millainen esitys isolla budjetilla oikein saadaan aikaiseksi. Siinä oli todellista taikaa, olimme kaikki aivan haltioissamme ensimmäisen puoliajan alkaessa. Näin jälkikäteen olen todella tyytyväinen päätökseeni jättää kirja lukematta, en myöskään vilkuillut käsiohjelmaa kovin tarkasti, joten parinkin hahmon esiintyminen tuli täydellisenä yllätyksenä. Kirja on vielä lukematta, juonessa oli ehkä pieniä heikkoja hetkiä, mutta esitys todellakin kannatteli niin hyvin etteivät ne jääneet vaivaamaan.   Pidin erityisen paljon (onko tää nyt ees spoiler :lol:) [spoiler]Harryn ja Hermionen hahmoista, Dracolle lämpenin myös. Mikä oli sinänsä hassua, koska kirjoissa kukaan heistä ei ollut suosikkini.[/spoiler] Ns. erikoistehosteet olivat upeat, muutenkin tykkäsin hulluna tavasta joilla lavasteita ja puvustusta käytettiin näytelmässä hyväksi. Yllättäen myös ymmärsin todella paljon, olin vähän huolissani englannin kuuntelemisesta mutta turhaan. Lähinnä pari, kenties kulttuurin ymmärtämistä vaativaa vitsiä meni ohitse, samoin erään nimen merkitys. Eli ei paljon haitannut! Odottamattomasti näytelmä oli myös aika hauska, jostain syystä en ollut varautunut nauramaan siinä määrin mitä lopulta päädyin hirittämään.   Huono puoli paikkojemme suhteen oli veto, jonka vuoksi jouduimme kääriytymään takkeihin ja kaulahuiveihin. Itse onnistuin myös siinä istuessa kehittämään kurkkukivun ja kuumeen, mutta se nyt tuntuu aika pieneltä nähdyn esityksen rinnalla. Hassua, ennen näytelmää ajattelin että voisin myydä lipun kalliille jollekin sen haluavalle, mutta jälkikäteen en suostuisi vaihtamaan tätä elämystä pois mistään hinnasta. Huikea päivä, fanityttö kiittää ja kuittaa.

[quote="Skie" post=48855]Itse näytelmä... Noh, sehän oli aivan uskomaton kokemus.[/quote] Mahtavaa Skie! Olin itsekin ihan myyty, kun näin näytelmän elokuun alussa. Käyn usein Lontoossa teattereissa ja siinä mittapuussakin Cursed Child on erinomaisesti toteutettu näytelmä. Lavalle on saatu todellakin aikaiseksi taianomainen tunnelma. Minulla on liput uudelleen katsomista varten huhtikuulle -17 ja myyntiin pian tulevista lisälipuista ajattelin hankkia vielä kolmatta katselukertaa varten vuodelle -18.   Kävin viime viikonloppuna katsomassa 5 näytelmää Lontoossa. Perjantaina Sir Kenneth Branaghin tähdittämän The Entertainerin, mikä oli ihan ok, mutta ei häikäisevä, vaikka Branagh itsessään on kyllä huippu.   Lauantaina näin Sir Ian McKellenin ja Sir Patrick Stewartin lavalla Harold Pinterin No Man's Landissa. Näytelmä oli oudon hauska ja Herrat olivat loistavia. Kokemus näkyy siinä kuinka vaivattomasti pienikin ele tai eleettömyys saa korostuneen merkityksen. Onneksi oli lippu läheltä lavaa, että näki hyvin. Lauantai-iltana näin Shakespearen King Learin ensimmäistä kertaa lavalla kolmituntisena esityksenä. Kuningasta näytteli Glenda Jackson! Erityisen huomion kiinnitti kylläkin Harry Potter-elokuvien Dudley Dursley eli Harry Melling, joka välillä rohkeasti veti rooliaan lavalla ilkosillaan. King Learissa korostui nuorten ja iäkkäämpien näyttelijöiden välillä miten kokeneilla näyttelijöillä oli huomattavasti enemmän ilmeikkyyttä esiintymisessään.   Maanantaina näin National Theatressa Peter Shafferin elokuvanakin tunnetun näytelmän Amadeus, joka oli kerrassaan hieno toteutus orkestereineen ja oopperalaulajineen. Lucian Msamati Salierina oli vahva. Tiistaina oli vielä kirjailija Georges Simenonin psykologisen trillerin pohjalta tehty näytelmä, The Red Barn, joka oli ahdistava ja tiivistunnelmainen. Mark Strong oli nimensä mittainen pääroolissa.

Käytiin katsomassa Helsinkin kaupunginteatterin Komisario Palmun erehdys -näytelmä. Oli hyvä esitys, pidin valtavasti.   Mikko Kivistö oli hämmäsyttävän hyvä Palmu, selvästi tämän esityksen tähti. Hän esitti Palmua ehkä paikoitellen hiukan karikatyyrimäisesti, mutta minusta se sopi tähän esitykseen.   Ensimmäinen puoliaika ei vakuuttanut, mutta tarina tuntui solahtavan uomiinsa jälkimmäisellä puoliskolla. Ihastelin taas lavan käyttöä ja sitä kaikkea koreografiaa miten tavaroita liikuteltiin, pienillä jutuilla sai paljon aikaan. Kaikkien Palmu-kirjojen nimet oli saatu melko luontevasti mukaan dialogiin, hauska yksityiskohta.   Juonen yksityiskohdilla mehusteltiin välillä melkoisesti ja joitain johtolankoja heruteltiin ihan kunnolla kertomatta niiden merkitystä heti, jotta katsojatkin saivat saman ahaa-elämyksen kuin hahmot tarinassa. En muistanut juonta, vaikka olenkin kirjan lukenut, se toki vain lisäsi tarinan kiehtovuutta.

Käytiin Iivarin kanssa katsomassa joulun alla [url=http://www.nomanslandtheplay.com/]No Man's Land[/url] Finnkinon NT-live-esityksessä. Aivan täysi sali, mutta nautin täysillä! NT:n livetekniikka toimi todella hyvin, vaikka olin alkuun siitä hiukan skeptinen. Kuvajälki oli ammattimaista ja ääni katkeili ihan vain parissa kohtaa, mille ei tietenkään voi mitään. Kamerat osuivat hyvin näyttelijöiden oleellisiin ilmeisiin lähikuvana, jotain mitä ei koskaan saa yleisössä istuessaan. Toki kokonaiskuvan hahmottamisen kannalta oli kuvaajan armoilla, eli kaikkea lavalla tapahtunutta ei voinut nähdä, jos lähikuva oli juuri toisen näyttelijän kasvoissa. Mutta enimmäkseen siis laadukasta, ammattimaista työtä. Näitä uskaltaa käydä katsomassa uudelleenkin, jos jotain kiinnostavaa tulee vastaan. 26 euron hintainen lippu oli hiukan kalliihko, mutta koska konsepti toimii, kehtaa tätä suositella.   Itse näytelmä oli minulle ennestään tuntematon, mutta mukaan pääsi sujuvasti ja tarinasta syntyi paljon oivalluksia. Mustan huumorin ja tilannekomedian keinoin käsiteltiin hyvin vakavia aiheita, kuten kuolemaa, muistisairautta, nuoruuden katoamista ja muistojen haipumista, sekä suoranaista heikommassa asemassa olevan hyväksikäyttöä. Ja niin, tietysti siinä oli Ian McKellen ja Patrick Stewart, nämä herrasmiehet olivat syy alunperinkin lähteä katsomaan tuota esitystä. Aivan mahtavaa näyttelijäntyötä sekä vanhoilta herroilta että kahdelta nuoremmalta näyttelijältä. Siis aivan loistavaa. Lopussa oli vielä pieni Q&A, joka avasi hienosti näytelmää ja produktiota.

Viimeisin teatterikäyntini on marraskuun lopusta, kävin katsomassa Kansallisteatterissa Canthin. Se on elämänkerrallinen näytelmä Minna Canthista ja siihen oli ympätty myös pätkiä hänen kirjoittamistaan näytelmistä. Oli hyvä ja kiinnostava, mutta pituudesta olisi ollut vähän varaa tinkiä.   Viime vuosina olen käynyt ehkä viitisen kertaa vuodessa teatterissa. Haluaisin nähdä enempi musikaaleja, mutta kun Helsingin kaupunginteatterissa ne on niin hemmetin kalliita, ettei ole varaa