Aika hämmentävä kokonaisuus.
Kirja alkaa pitkällä, melkein satasivuisella esseellä Saduista, joka on todella polveileva ja pohdiskeleva teksti. Se pitää sisällään runsaasti viittauksia erilaisiin satuteoksiin (osa näistä vielä hyvin vanhoja jostain historian hämärästä), joista pitäisi olla perillä, jotta niistä saisi jotain irti. Tämä oli raskasta luettavaa.
Toinen osa, allegorinen satu Niukun lehti, oli jo huomattavasti selvempi teksti. Siitä sai ihan hyvin kiinni, jos yhtään on perillä Tolkienista kirjoittajana. En vain oikein tiedä, kenelle tarina on suunnattu, koska lapsille teksti on piru tylsä. Ehkä Tolkien on vain purkanut tässä tuntojaan tarinan muodossa ilman sen suurempaa…
Aika hämmentävä kokonaisuus.
Kirja alkaa pitkällä, melkein satasivuisella esseellä Saduista, joka on todella polveileva ja pohdiskeleva teksti. Se pitää sisällään runsaasti viittauksia erilaisiin satuteoksiin (osa näistä vielä hyvin vanhoja jostain historian hämärästä), joista pitäisi olla perillä, jotta niistä saisi jotain irti. Tämä oli raskasta luettavaa.
Toinen osa, allegorinen satu Niukun lehti, oli jo huomattavasti selvempi teksti. Siitä sai ihan hyvin kiinni, jos yhtään on perillä Tolkienista kirjoittajana. En vain oikein tiedä, kenelle tarina on suunnattu, koska lapsille teksti on piru tylsä. Ehkä Tolkien on vain purkanut tässä tuntojaan tarinan muodossa ilman sen suurempaa tarkoitusta?
Viimeisestä osasta, runosta Mythopoeia, ymmärsin ihan yhtä paljon kuin kirjan alun esseestä, eli en paljoakaan.
Tämä kirja on selvästi tarkoitettu lukijalle, joka kykenee korkeampaan ja syvällisempään ajatteluun kuin meikäläinen.
