Althalus – Matka maailman ääriin
Alkuteos ilmestynyt 2000. Suomentanut Pasi Punnonen. Kannen kuva: Geoff Taylor. Sidottu, kansipaperi.
Uusi valloittava fantasiaseikkailu Belgarionin tarun tekijältä.
Veijarimainen Althalus on kaikkea muuta kuin nuhteeton nuorukainen. Hän on aikamoinen lurjus ja huijari, jonka salaperäinen Ghend-muukalainen palkkaa varastamaan kirjan kaukaa maailman ääriltä. Althalus suostuu tehtävään ja lähtee matkaan – kähvellettyään ensin Ghendin viitan, talvihan tekee sentään tuloaan.
Talosta maailman äärellä hän löytää etsimänsä kirjan sekä puhuvan kissan. Ulospääsyä hän ei enää löydäkään – talon ulko-ovi on mystisesti kadonnut. Kuluu vuosituhat, ja toinenkin. Päästessään vihdoin ulos Althalus on oppinut lukemaan ja löytänyt kirjasta mahtavan apuneuvon – paljon mahtavamman kuin se tylppä lyömäase, jolla hän tapasi ennen muinoin taltuttaa uhrinsa. Ja asetta tarvitaan sitä voimallista vihollista vastaan, jonka hän aikoo nujertaa...
David Eddings
David Eddings (1931–2009) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka kirjoitti useita suosittuja fantasiakirjoja. Hänen teoksiaan on myyty yli 18 miljoonaa kappaleita ja niitä on käännetty 27 kielelle.
Eddings syntyi Spokanessa Washingtonin osavaltiossa ja kasvoi Seattlen seudulla. Hän opiskeli collegessa kirjallisuutta ja teatteri ja palveli Yhdysvaltain armeijassa. Eddings suoritti loppututkinnon Washingtonin yliopistosta 1961. Seuraavana vuonna David Eddings avioitui Leigh Schallin kanssa. Työkseen Eddings oli kaupan myyjänä Seattlessa, toimi ostajana Boeing-yhtiön palveluksessa New Orleansissa ja opetti äidinkieltä collegessa Keskilännessä. Eddings eli säästöillään vuoden ajan ja kirjoitti esikoisteoksensa, jännitysromaanin. Teos ilmestyi vuonna 1973 mutta jäi melko vähälle huomiolle, koska julkaisu sattui samaan aikaan kilpailevien teosten kanssa.
Kirja-arvioita
Tykkäsin tästä varsin paljon, ehkä eniten Eddingsien kirjoista (jos ei lasketa Polgaraa ja Belgarathia). Joillekin sivumäärä saattoi olla varsin tyrmäävä, mutta itse luen nopeasti, ja pidän jaarittelusta, missä kerrotaan arkisia asioita. Kerronta ei tosiaankaan ollut aina mitään huippua, mutta juoni toimi noin pääsääntöisesti. Ja pidin lopusta, koska ylipäätään sen tyyliset päätökset ovat minust parhaita. Kannattaa siis todellakin lukea, ellei sitten satu jo inhoamaan Eddingsien tyyliä. Varsin samanlaista tavaraa tämäkin.
Pidin kirjasta muuten, mutta loppuratkaisu ei ollut kauhean mielenkiintoinen. Jäi tunne, niinkuin kirjailijoille olisi iskenyt paniikki siitä että sivuja on jo valtavasti, ja loppukin pitäisi saada mahdutettua mukaan.
Kun jättää kaikki juonikuvioden uudelleen lämmittelyt omaan huomioonsa ja katselee asiaa viihtyvyyden kannalta, on kirja viihdytävä ja humoristinen. Koostaan ja pitkäköstä tarinastaan huolimatta kerronta on sujuvaa ja vauhdikasta. Tarina on mukaansa tempaava seikkailu, joskin hieman ennalta arvattava.
Luettuani runsaasti kirjaa haukkuvia arvosteluja ennen kirjan lukemista en odottanut tältä kirjalta mitään uutta, mutta silti kirjan lukeminen muodostui pettymykseksi. Samat tutut hahmot (eri nimillä ja taustoilla) ja jälleen jumalien tahdon toteuttamista. Tarina tuntui hyvin pitkältä kun hahmoista ei oikeasti enää jaksanut välittää.